Tabuja avaamassa

Ruumiiden leikkely on tabu.

Tämän lauseen kuulin useamman kerran, kun olin Kaupissa O-rakennuksen tiloissa seuraamassa Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijoiden koulutusta. Dissektio-nimisessä opintojaksossa vainajia hyödynnetään anatomian opiskelussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vainajista irrotetaan osia.

Tutkimalla vainajia opiskelijat oppivat ymmärtämään ihmisruumiin rakennetta. Pakastamalla säilytetty vainaja vastaa kuulemma varsin hyvin elävää ihmistä.

Ihmiskeho on niin monimutkainen järjestelmä, että mikään kirja tai mallinukke ei voi sitä täydellisesti havainnollistaa.

Dissektiota Tampereen yliopistossa opettava osteopaatti Simo Haase kertoi minulle, että ihmiset vaihtavat nopeasti puheenaiheen vaikka säähän, jos hänen opetustyönsä sisältö tulee ilmi. Aiheen arkaluonteisuus olikin yksi syy kirjoittaa juttu vainajien käytöstä lääketieteen opetuksessa.

Ajatus vainajien leikkelystä voi ulkopuolisesta kuulostaa brutaalilta. Minäkin menin seuraamaan opetusta vapisevin mielin. Vaikka olin paikalla omasta tahdostani, varauduin pahoinvointiin tai pyörrytykseen.

Eivät läpeensä tutkitut vainajat kauniita olleet, se on pakko myöntää. Mutta vainajissa ei myöskään ollut mitään kauheaa. Tämän ymmärsin nopeasti, koska opiskelijat ja opettajat suhtautuivat pöydillä lepääviin vainajiin niin luontevasti.

Ei ruumiiden kanssa työskentely vaadi erityistä luonteenlujuutta.

Välillä huomasin tuijottavani ruumiita. Olin kuin lapsi, joka näkee ensimmäistä kertaa jotakin vierasta. Vieraitahan vainajat ovat kulttuurissamme, kun kuolema on eristetty sairaaloihin.

Ruumiin näkee ehkä arkussa ennen hautajaisia, jos silloinkaan.

Ihmiskehosta tulee vieras heti viimeisen hengenvedon jälkeen - siitä huolimatta, että kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä tai elämäkin.

Lääkisläisten käytössä olevat vainajat ovat eläessään tehneet ruumiinluovutustestamentin. Henkilöt ovat itse halunneet, että heidän ruumiinsa hyödynnetään lääkärien koulutuksessa.

Vainajia tutkimalla tulevat lääkärit voivat parhaimmillaan pelastaa ihmishenkiä. Näin tärkeästä toiminnasta on turha vaieta. Kauniista säästä ehtii puhua muulloinkin.

Aino Heikkonen