Arvio: Elämä raskasta kuin heviriffi

Kourallinen tabuja -teoksessa avataan itsemurhayritysten syitä

Jonna Pulkkinen & Katariina Vuori

Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta

Atena 2014

"Itsemurha on aina läsnä, minun täytyy säilyttää joku reitti päästä pois. Mutta siirrän sitä koko ajan, että vielä yksi päivä, yksi viikko, syksy: että saan syödä mustikoita ja omenoita", kuvailee 23-vuotias nainen ajatuksiaan.

Katariina Vuoren ja Jonna Pulkkisen teoksessa itsemurhaa yrittäneet kertovat, miksi he eivät halua elää. Äänensä saavat kuuluviin myös itsemurhan tehneiden läheiset, joiden puheenvuoroissa on havaittavissa mielenterveysongelmien ketjumainen luonne. Musertavan raskas teos on koottu minä-muotoisista tarinoista. Kieli on asiaankuuluvan kylmää ja toteavaista kuin sairaalan halpa laattalattia.

Teos antaa mahdollisuuden kokea kiireisen terveyskeskuslääkärin arjen: liukuhihnan tavoin masentuneita ihmisiä valuu ohitse ja samanlaiset tarinat sotkeutuvat toisiinsa. Miten muistaa, kuka heistä mietti ratin kääntöä rekan kohdalla, kuka nieli yliannostuksen tai kuka mietti katolta hyppäämistä?

"Itsetuntoni on mittarilla yhdestä kymmeneen miinus miljoona", 60-vuotias nainen pohtii syytä kuolemanhaluunsa.

Jatkuvan itsemurhasesongin maassa on hankala sanoa kenelle teosta voisi suositella. Lukukokemus on kivulias kuin nivusissa hiertävät avohaavat.

Ainakaan masentuneena en haluaisi kirjaa käsiini, sillä koko elämänmittaisista masennusjaksoita tietäminen ei herättäisi paljoakaan toivoa. Opettavaista luettavaa teos saattaa olla terveydenhuollon ammattilaisille. Heille teoksessa jaetaan eniten ruoskaniskuja:

"Suomalaiselle mielenterveyshoidolle voi antaa puoli miljoonaa miinuspistettä."

Sanna-Kaisa Lähdeaho