Laulava vallankumous

Kenen joukoissa seisot, Suomi 2005. Ohjaus Jouko Aaltonen. 81 minuuttia. Ensi-ilta 17.3.

"Ajankohtainen dokumentti, kun UPM:kin potkii tuhansia ihmisiä pellolle."

"Olihan elokuva yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen, vaikka keskiössä oli itse musiikki."

"Tarvittaisiinko nykyäänkin työväenlauluja?"

"Kyllähän protestilauluhengelle vieläkin on tilausta. Yhteiskunta ei ole niin paljon kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut."

"Luulen kyllä, että se voisi toimia nykyään. Yksi haastateltava sanoi, että moni liittyi taistolaisliikkeeseen pelkästään laulujen takia."

"Pelkässä yhteishengen kohotuksessa on vaarana, että se saattaa jäädä pelkäksi fiilistelyksi. Itse ajatus jää taka-alalle. Näissä taistolaisislauluissa nostettiin ihan kättelyssä kissa pöydälle, ei hirveästi piiloteltu sanomaa."

"Kun nykyperspektiivistä katsoo, olivathan ne laulut tosi huvittavia, ja aika paljolti tämäkin dokumentti oli sen huvittavuuden varassa. Vähän naureskellaan vanhoille utopioille."

"Mutta ei se minusta ollut pelkästään naureskelua, ja jos olikin, se oli ennemmin hyväntahtoista kuin piikikästä. Ei pelkästään irvailtu."

"Mietin jossain vaiheessa, että silotellaanko liikettä liikaa, mutta ei onneksi. Siihen tuli se yksi kaveri, joka istui Tampereen Pispalan Pulterissa. Se ei halunnut enää laulaa niitä lauluja ollenkaan, koska ne tuki totalitaarista neuvostojärjestelmää. Se toi objektiivisuutta lisää."

"Tai ennemminkin vastakkaista näkökulmaa. Elokuvassa mentiin paljolti haastateltavien ehdoilla."

"Sikäli tämä ei vaadi kritiikkiä, kun kaikki tietää miten historia on jatkunut. Taistolaisuudella ei ole poliittista vaikutusta enää. Vasemmistoliittokin on huonossa jamassa tällä hetkellä."

"Ainoat kriittiset kommentit koskivat sosialististen rivien kahtiajakautumista. Siniset paidat vastaan punaiset paidat on nykyvinkkelistä katsottuna lapsellista riitelyä."

"Laulujen musiikkivideomaiset kuvitukset toimivat hyvin."

"Joo, kun laulettiin tulevaisuudesta, kuvattiin pieniä lapsia, ja kun laulettiin yhteisöllisyydestä, oltiin samassa ratikassa."

"Ainoa, mikä jäi mietityttämään oli, kun ei kerrottu kuka puhuu tai kuka laulaa."

"Toi on iso miinus. Olisi kiinnostanut tietää esimerkiksi kuka se Marxin näköinen tyyppi oli."

"No, sehän oli Kai Chydenius."

"Se mitä olisi voinut tuoda lisää, oli nykyisen työväenlaulun asema. Oli kyllä hyvä päätös, kun lopputekstien aikana alkoi soida Mariska."

"Elokuva ei päättynyt oikein mihinkään, ei kerrottu miten taistolaisliikkelle ja työväenlaululiikkelle kävi. Agit-Prophan esitti loppukuvissa Provinssirockissa 2004 niitä samoja lauluja, joita ne vetivät jo 70-luvulla. Sikäli Mariska oli hyvä loppukaneetti, että noissa hiphop-kuvioissa on paljon vasemmistohenkisiä ja yhteiskuntakriittisiä artisteja. Voisiko se olla tämän päivän laululiikettä?"

"Ihan hyvin voitaisiin tehdä Kenen joukoissa seisot 2, jossa olisi nykyajan työelämän ongelmia ja seurattaisiin tämän päivän ryhmiä, jotka laulaa aatteen palolla."

"Jos vielä puututaan kosmeettisiin seikkoihin, niin silmiin särähtävä oli kuvan laatu, joka oli niin kömpelöä digijälkeä, ettei sitä voinut katsoa."

"Kun on tällainen aihe, olisi pitänyt tallentaa vanhalle kunnon filmille."

"Ja vähän vielä lisätä roskaa kuvaan. Mitä luulet, voisiko elokuva kiinnostaa kansainvälistä yleisöä?"

"Kyllä, koska aihe sidottiin hyvin maailman laajuiseen solidaarisuusliikkeeseen Chilen, DDR:n ja Neuvostoliiton myötä."

"Eiköhän tuo ainakin törkätä kansainvälisille filmifestivaaleille."

"Alkaako tästä vallankumous?"

"Aika kolmen kouran vallankumous."

"Solidaarisuuden nimissä minäkin annan kolme."

Ilkka Pernu
Juha Honkonen