|
Onko yliopisto muun yhteiskunnan resurssi, joka tuottaa tietoa ja kouluttaa ihmisiä, vai myös yhteiskunnan kehittämistyöhön omista lähtökohdistaan osallistuva tekijä? Mielestäni vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä.
Kysyn myös, voiko yliopisto sitten tämän näkemyksen mukaisesti todella vaikuttaa kehitykseen - ja onko yliopistolla suorastaan velvollisuus vaikuttaa? Mielestäni vastaus on yhä kyllä. Hyväksymistäni lähtökohdista ponnistaen onkin vain ihmeteltävä, miksi näin ei käy. Miksi ajopuuna ajelehtimisen sijaan yliopisto ei sano ei?
"Miksi yliopistot eivät sano EI?" kuului taannoisen puheenvuoron otsikko Suomen Kuvalehdessä (3.2.2006). Kuvataideakatemian taiteen ja yhteiskuntasuhteiden professori Mika Hannula kertoi kokemuksiaan rehtorien neuvoston kokouksista ja paikalla vallinneesta ilmapiiristä. Hannulan mukaan yliopistojen pääongelma ei johdu opetusministeriön epärealistisista tavoitteista, kilpailusta tai rahoituksen puutteesta, vaan rohkeuden puutteesta. Hannulan mukaan eniten tarvitaankin "rohkeutta sanoa yksinkertaisesti ja päättäväisesti EI".
Jos rohkeutta ei löydy korkealta tasolta, niin entäpä opiskelijoiden keskuudesta? Syytä on tietysti kussakin, mutta erityisesti tuulisella paikalla ovat ylioppilaspolitiikka ja -lehdistö. Vasemmisto-oikeisto-kinaan jumiutunut ylioppilaspolitiikka tuntuu elävän omassa ja eristäytyneessä todellisuudessaan.
Aivan olennaisessa avainasemassa on silti ylioppilaslehdistö, sillä lehdistön kautta henkiseen kulttuuriin voitaisiin todella vaikuttaa. Apatia voitaisiin lopettaa. En usko, etteikö opiskelijoita kiinnostaisi vaikuttaa. Ongelma vain on, ettei opiskelijoiden vaikuttamisen mahdollisuuksia ole ymmärretty ja nähty. Millainen yhteiskunnallinen voima opiskelijat ovatkaan!
Pelkästään vaaleissa äänestämällä opiskelijat voivat tehdä paljon. Entinen Tamyn kulttuurisihteeri Matti Huhta kirjoitti jo aikanaan kunnallisvaaleista Aviisissa (13/2004): "Vaalien lähestyessä kuulee opiskelijoiden ja etenkin opiskelevien kunnallisvaaliehdokkaiden toistelevan ennen kaikkea kahta asiaa: Â’Tampereella on
35 000 opiskelijaaÂ’ ja Â’opiskelijan ääni ei kuulu kunnallisessa päätöksenteossaÂ’." Saattoi vain Huhta ihmetellä omituista yhtälöä!
Siispä, yliopiston henkisen ilmapiirin on muututtava! Ennen kaikkea on ymmärrettävä se seikka, että me voimme vaikuttaa. Erityisesti poliittisten edustajiemme ja lehdistön on kannettava kortensa kekoon apatian poistamiseksi.
Rohkeutta vaikuttaa on löydyttävä viimeistään opiskelijoiden keskuudesta! Me kaikki varmasti haluamme vaikuttaa asioihimme - ja jos vielä pystymme tähän - miksi emme toimisi?
Heikki Saxén
Intellektuelli ylioppilaspuolue
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen