Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Äänikynnykseen on pienen helppo kompastua

Ylen tuoreimman vaaligallupin suurin voittaja oli ryhmä ”muut”, joka tuplasi kannatuksensa alle prosentista reiluun kahteen prosenttiin. Onko joku pienpuolueista järjestämässä näiden vaalien suurinta yllätystä?

Kansanedustajaehdokas Eeva Kettunen esittäytyy senioripuolueen vaalitilaisuudessa. Kuva: Timo Marttila.
Kansanedustajaehdokas Eeva Kettunen esittäytyy senioripuolueen vaalitilaisuudessa. Kuva: Timo Marttila.

Senioripuolue uskoo ääniharavaansa

Puolisensataa eläkeläistä hörähtää, kun Eino Grön kertoo vitsin “tummasta" hevosmiehestä Tampere-talon pienessä salissa. Vitsin perään Grön laulaa ikivihreän iskelmän. Välillä soitetaan sahaa.

Suomen senioripuolueen vaalitilaisuuden ohjelma ei ole omiaan houkuttelemaan paikalle nuoria äänestäjiä, varsinkin kun tilaisuus alkaa kello kahdelta maanantai-iltapäivällä. Ei sillä, että siihen olisi tarvetta.

“Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Jos he kaikki äänestävät meitä, olemme Suomen suurin puolue", senioripuolueen puoluesihteeri ja Pirkanmaan paikallisosaston puheenjohtaja Lauri Lepola laskee.

Itsekin ehdolla oleva Lepola kuitenkin tietää, että aivan näin yksinkertaista vaalimatematiikka ei ole:

"Eduskunta on luonut itselleen sellaisen taloudellisen ja tiedotuksellisen muurin, että sitä on vaikea ylittää."

Lepola olisikin tyytyväinen kahteen senioripuolueen kansanedustajaan. Siis omasta vaalipiiristä.

“Laila Koskela saa koko Pirkanmaalla eniten ääniä. Hänen rinnallaan menee joku toinenkin ehdokas läpi", puoluesihteeri uskoo.

Koskela saavutti julkisuutta kantelemalla vuosi sitten lääninhallitukseen Koukkuniemen vanhainkodin hoidon tasosta. Kohun toivotaan nyt tuovan ääniä senioripuolueelle.

Tässä reaalitodellisuudessa yksikin kansanedustaja olisi senioripuolueelle messevä vaalivoitto. Puolueen edeltäjä, eläkeläiset kansan asialla, sai kolmissa viime eduskuntavaaleissa lähes täsmälleen saman kannatuksen, reilut 5 000 ääntä koko maassa.

Kehnosta menestyksestä huolimatta senioripuolue jatkaa edeltäjänsä linjoilla. Puoluetta eivät kiinnosta mitkään muut kuin vanhusten ja eläkeläisten asiat. Vaaliohjelmassa vaaditaan muun muassa reilua korotusta eläkkeisiin ja ikäihmisten hoitoturvalakia.

Tampere-talolla esittäytyvistä ehdokkaista vain vuorineuvos Paavo V. Suominen ottaa kantaa vaalien yleisempiin teemoihin. Hän haluaa lisää ydinvoimaa ja Suomen Natoon.

"Suominen on listoillamme sitoutumattomana", Lepola selvittää.

"Me emme puolueena ota kantaa tälläisiin asioihin, vaan edustajamme toimivat eduskunnassa itsenäisesti. Meillä on ihmisiä sekä oikealta että vasemmalta."

Liberaalien Paavo kuulee

Liberaalien kansanedustajaehdokas Paavo Närvänen, 65, on sen sortin mies, jolle tavataan sanoa “sun pitäisi ryhtyä poliitikoksi". Närväseltä tulee puhetta kuin liukuhihnalta, rautoja on tulessa tusinoittain ja tuttuja tuntuu Tampereen kaduilla riittävän.

Kännykkään mies vastaa vaalien alla niin kuin kansaa palvelevan poliitikon pitääkin: “Paavo kuulee".

On Närvänen poliitiikoksi yrittänytkin, vaihtelevalla menestyksellä. Pirkkalan kunnanvaltuustosta on parhaimmillaan irronnut varajäsenen paikka, mutta eduskuntavaaleissa ei ole vielä tärpännyt, vaikka mukana on oltu jo monta kertaa.

Niin monta, ettei mies tahdo tarkkaa määrää oikein itsekään muistaa.

“Eurovaaleissa ääniäni meni Paavo Väyryselle, kun hänellä on niin samanlainen nimi", Närvänen vitsailee.

Ainakin realismia vaalit ovat Närväselle opettaneet. Hän ei uhoa oman eikä puoluetovereidensa läpimenon puolesta.

"Tämä on pitkäjänteistä toimintaa. Tähtäämme vaaleista vaaleihin. Päätavoite on, että Pirkanmaalla liberaalit ovat vielä voimissaan."

Poliittisella liberalismilla on Suomessa mennyt joskus vahvastikin. Alkuperäinen nuorsuomalainen puolue oli vajaalla 30 edustajallaan viime vuosisadan alussa useiden vaalikausien ajan Suomen kolmanneksi suurin puolue.

Liberaalinen kansanpuolue (LKP) ylsi parhaimmillaan yhdeksään edustajaan vuosina 1966 ja 1975.

Sitten alkoi alamäki. Vuonna 1982 LKP liittyi keskustapuolueeseen, eikä onnistunut paluunsa jälkeen saavuttamaan kuin yhden kansanedustajapaikan. Vuoden 1999 vaalien jälkeen se tippui puoluerekisteristä.

Ensiyritys nimellä liberaalit ei sekään tuottanut tulosta, sillä myös viime vaaleissa puolue jäi ilman kansanedustajia.

"Liberalismi on pyrkimystä sivistyksen kautta vastuulliseen vapauteen", Närvänen määrittelee edustamansa aatteen.

"Suvaitsevaisuus on oleellista. Päästäisiin sellaiseen yhteiskuntaan, jossa yhteisöllinen elämä ei kaipaa holhoavia lakeja."

Närvänen ei ole miettinyt, mistä holhoavista laeista hän ensimmäisenä haluaisi päästä eroon. Ainakaan kauppojen sunnuntaiaukioloa, mietojen huumeiden laillistamista tai vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa hän ei kannata.

“Nämä mielipiteet nyt eivät ehkä sovi niin yhteen liberalismin kanssa", mies itsekin huomaa.

Itsenäisyyspuolue haluaa irti EU:sta

Kun satunnainen äänestäjä bongaa Pirkanmaan vaalipiirin ehdokaslistalta itsenäisyyspuolueen, jolla on kolme ehdokasta ja vaaliliitto perussuomalaisten kanssa, saattaa ensimmäinen reaktio olla väsyneen huvittunut toteamus uuden oikeistopopulistipuolueen synnystä.

Tarkempi syyni kuitenkin paljastaa, että kyseessä on presidentinvaaleihinkin osallistuneen Ilkka Hakalehdon vanha lempilapsi vapaan Suomen liitto uudella nimellä. Puolueen ohjelman alku, ydin, alfa ja omega on Suomen irroittaminen Euroopan unionista. Itsenäisyyspuolueen pirkanmaalaisista ehdokkaista kaksi kolmasosaa muodostava aviopari Pirkko ja Veli Karhu torjuvat ennakkoluulot niin oikeistolaisuudesta kuin populismistakin.

"Populistisilla puolueilla ei ole kunnon ideologiaa eikä selvää aatetaustaa. Itsenäisyyspuolue edustaa alkiolaista perinnettä. Hakalehto on alunperin keskustan vasemmalta laidalta, ja sitä minäkin olen edustanut koko elämäni", itsenäisyyspuolueen puoluesihteerinäkin toimiva Veli Karhu sanoo.

Karhun ihailema Santeri Alkio oli keskustapuolueen edeltäjän maalaisliiton perustaja ja pääideologi. Monen itsenäisyyspuolueen aktivistin tavoin Karhut ovat entisiä keskustan jäseniä, jotka erosivat puolueesta Suomen haettua EU:n jäsenyyttä.

Vaikka Karhujenkin puheet palaavat jatkuvasti EU-jäsenyyden haittavaikutuksiin, kiistävät he puolueensa olevan yhden asian liike. Itsenäisyyspuolueen vaaliohjelmassa on yli 30 tavoitetta, aina uusiutuvien energiamuotojen suosimisesta ulkomaisten opiskelijoiden laskuttamiseen.

Karhut ovat olleet eduskuntavaaleissa ehdolla aikaisemminkin. Neljä vuotta sitten Veli saalisti 204 ääntä ja Pirkko 131.

Nyt pariskunta toivoo, että perussuomalaisten Veltto Virtasen suosio riittää Pirkanmaalla nostamaan yhteislistalta yhden itsenäisyyspuolueenkin ehdokkaan eduskuntaan.

"Kampanjaa on käyty 90-luvun alusta saakka. Kokouksia on joka kuukausi, ja siihen vielä lehtien ilmaisjakelu päälle. Tähän vaalikampanjointiin meidän perheemme käyttää yhteensä 4 000-5 000 euroa. Siitä summasta vielä vedetään köyttä hieman. Tuo Pirkko kun on vähän pihi", Veli Karhu hymyilee.

"Ei kun taloudellisesti ajatteleva", Pirkko Karhu huomauttaa.


Suomen puoluekentällä ei ole juuri tilaa uusille yrittäjille

Suomen kahdeksan nykyistä eduskuntapuoluetta keräävät näissäkin vaaleissa suurimman huomion, mutta niiden selän takana äänestäjien suosiosta kamppailee kymmenen pienpuoluetta.

Taloudelliset realiteetit ja median käytännöt jättävät pienpuolueille lähes olemattomat mahdollisuudet menestykseen. Silti joku uusi tulokas onnistuu aika ajoin vakiinnuttamaan paikkansa keskisuurten puolueiden joukossa.

Viimeksi sen teki vihreät 80-luvulla, sitä ennen kristilliset 70-luvun alussa. Suomen maaseudun puolue nousi samoihin aikoihin tyhjästä 18 kansanedustajan puolueeksi, nyt sen perintöä varjelee perussuomalaiset.

11 000 äänen urakka

11 289 ääntä, 4,5 prosenttia annetuista äänistä.

Se oli vähimmäismäärä, millä yksittäinen puolue tai vaaliliitto olisi saavuttanut yhden kansanedustajan Pirkanmaan vaalipiiristä neljä vuotta sitten. Äänikynnyksen ylittivät ne tutut ja turvalliset sdp, kokoomus, keskusta, vasemmistoliitto, vihreät ja kristillisdemokraatit.

Rannalle jäi yhdeksän pienpuoluetta, joista lähimmäksi edustajanmandaattia yltänyt Veltto Virtasen kirjava puolue uupui sekin reilut 5?000 ääntä paikasta auringossa. Yhteisvastuupuoluetta jaksoi Pirkanmaalla äänestää tasan 50 ihmistä.

Kirjavaa puoluetta ei enää ole, tällä kertaa Veltto taistelee eduskuntaan perussuomalaisten listoilta. Yhteisvastuupuolue keskittyy muihin vaalipiireihin. Pirkanmaalla on silti asettanut ehdokkaita 15 puoluetta, sama määrä kuin neljä vuotta sitten.

Suomen kansan sinivalkoiset ja isänmaallinen kansanliitto luottavat kansalliskiihkon ja muukalaisvihan voimaan.

Suomen kommunistisen puolueen, Suomen työväenpuolueen ja kommunistisen työväenpuolueen aatteet ovat kirkkaan punaiset, mutta sävyeroista vallitsee erimielisyys.

Liberaalien, senioripuolueen ja itsenäisyyspuolueen ajatusmaailma raottuu oheisista jutuista.


Pienpuolueet uusi ilmiö

Suomen poliittista historiaa tutkivan dosentin Vesa Vareksen mukaan pienpuolueiden paljous on tuore ilmiö. Kansanedustuslaitoksen alkuaikoina puolueet perustuivat selviin sosiaalisiin ryhmiin ja yhteiskuntaluokkiin.

Esimerkiksi ensimmäisissä itsenäistymisen jälkeisissä vaaleissa 1917 eduskuntaan pääsi vain viisi puoluetta, joista pienin oli ruotsalainen kansanpuolue 21 paikallaan. Tuon ajan ainoa todellinen pienpuolue, kristillinen työväenliitto, jäi noissa vaaleissa ilman paikkoja.

Lamavuosina 1930-luvulla puoluekenttää värittivät "pulapuolueet", jotka olivat paikallisia protestiliikkeitä. Ne onnistuivat nappaamaan muutaman edustajanpaikankin. Todellinen pienpuolueiden esiinmarssi alkoi vasta 60-luvulla.

Sen jälkeen yrittäjiä on riittänytkin. Vareksen mukaan pienpuolueiden ajoittaisen menestyksen mahdollistaa suhteellinen äänitapa ja muodollisen äänikynnyksen puuttuminen. Puolueen perustaminenkin on helppoa: 5 000 kannattajakorttia kokoon ja paikka rekisterissä on taattu kaksien seuraavien eduskuntavaalien ajaksi. Uusien pienpuolueiden nousuun keskiraskaaseen sarjaan Vesa Vares ei jaksa uskoa.

"Viimeisimmät tulokkaat ovat vieneet sen vähänkin tilan, mitä on ollut. Muoti-ilmiönä puolueita voi tietysti nousta, niin kuin nuorsuomalaisilla vähän kävikin", Vares sanoo.

Edes Euroopassa suosiota saavuttaneet oikeistopopulistiset puolueet eivät Suomessa ole nousseet hörhöjen harrastusta kummemmaksi ilmiöksi.

"Täällä ei ole ulkomaalaiskysymystä", Vares toteaa.

"Euroopassahan populistipuolueet aloittivat veropopulisteina ja holhousyhteiskunnan vastustajina. Ne saavuttivat vain parin prosentin kannatuksia, mutta kun ne ottivat pakolaiskysymykset ohjelmiinsa, niiden kannatus nousi huimasti."

Vares muistuttaa myös suomettumisen ajan vaikutuksista poliittisen oikeiston imagoon.

"Suomessa ei kukaan uskaltanut tunnustautua oikeistolaiseksi moneen vuosikymmeneen - puhumattakaan äärioikeistolaisuudesta."

Suomen ainoa vakavasti otettava populistipuolue on perussuomalaiset. Senkin maahanmuuttopoliittiset kannanotot ovat lieviä verrattuna vaikkapa ranskalaisen Jean-Marie Le Penin tai itävaltalaisen Jörg Haiderin ajatuksiin.

Perussuomalaiset tuskin nousee eduskunnan pienimmän ryhmän paikalta näissäkään vaaleissa. Se on pienpuolueista ainoa, joka onnistui saamaan kansanedustajia neljä vuotta sitten.

Pienpuolueiden tuoreesta gallupmenestyksestä huolimatta olisi yllätys, mikäli eduskunnassa nähtäisiin uusia puolueita vaalien jälkeen. Harppaus 5 000 kannattajakortin keruusta läpimenoon oikeuttavaan äänisaaliseen yhdessä vaalipiirissä on kovan ponnistuksen takana.

Mikko Marttinen


| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto