Aviisi tulee kotiin

"Älä ihmettele, jos eivät avaa. Ne varmaan luulee, että ovella on se kiertävä uskonlahkolainen, josta luki alakerran ilmoitustaululla", tyttö huikkaa minulle käytävässä, kun rimputtelen ovia Uudella Domuksella. Tämä lähetyssaarnaaja ei kuitenkaan lannistu, vaan jatkaa uhrilahjansa etsimistä kuin riivattu.

Oven avaa pitkätukkainen poika, jonka paidassa lukee Jyväskylän yliopisto. Epäilykset koulukunnasta heräävät, mutta astun mielelläni sisään tekemään tuttavuutta.

Timo Rahkonen, 23, on matematiikan opiskelija pitkiä hiusjuuriaan myöten. Asunto on tavallisen viihtyisä opiskelijaluukku hienoisella poikamiesvivahteella höystettynä: tietokone, pleikkari, tv ja viidakkolakanat.

"Opiskelen kyllä Tampereen yliopistossa, mutta voitin tämän paidan lukioaikana arpajaisista. Vaihtoehtona oli myös Tampereen paita, mutta ei minulta kysytty kumman haluan. Vähän jäi kaihertamaan, vaikken nyt suoranaisesti katkera ole", Timo tilittää.

Timo muutti Joutsenosta kolme vuotta sitten Tampereelle opiskelemaan. Hän pääsi sisään suoraan papereilla, mikä osaltaan ohjasi uravalintaa. Lapsuuden toiveammatti ei suinkaan ollut matemaatikko, vaan ne tavalliset: poliisi ja palomies.

"Äidin sanojen mukaan halusin maanviljelijäksi, mitä en kyllä itse muista."

Ehdotan, että taustalla on äidin salaliittoteoria pelastaa maaseudun tulevaisuus. Timo on samaa mieltä ja tarjoaa toimittajalle teetä. Äiti luultavasti jatkaa kyynelten vuodatusta menetettyään poikansa akateemiseen tyhjiöön.

Seinänsä Timo on sisustanut keimailevalla Jussi 69:n julisteella.

"En minä nyt mikään fani ole mutta laitoin seinälle, kun ilmaiseksi sain levyn mukana."

Koetan tivata jotain talon villistä opiskelija-asuntolaelämästä, josta minulla itselläni on romantisoidun anarkistinen mielikuva, mutta vuoden sisällä ei ole kuulema tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa - ainakaan hänen kerroksessaan.

"Hyvin sitä pystyy keskittymään tenttien lukemiseen jopa viikonloppuna, vaikka naapurissa paukkuukin joskus hieman lujaa lauantai-iltaisin."

Timo on asunut aikaisemmin myös maineikkaammalla Vanhalla Dommalla.

"Käytössä oli 17 neliön koppi ja koko kerroksen yhteinen keittiö. Asukkaat oli kuitenkin sitä laatua, että keittiö pysyi melko hiljaisena. Viikolla sitä söi yliopistolla ja viikonloppuna lämmitteli maksalaatikkoa hiljaa omassa mikrossaan."

Nyt on sitten oma liesi ja tupa, jossa vääntyy äidin reseptillä lihapullatkin helposti.

Tällä kertaa leipominen saa jäädä ja teekin on tyhjennetty kupeista. Kiitos ja kumarrus, jätän Domuksen ovikellot jäähtymään oikeita saarnaajia varten.

Laura Happo