Minä teekkari!

Yliopistomaailman kaikkien aikojen tunnetuin rakkaustarina on humanistin ja teekkarin välinen parisuhde. Sitä kerrotaan molemmilla kampuksilla. Vastakohtien välinen rakkaus on intohimoista, mutta aina toista ei voi ymmärtää.

Humanistien ja teekkarien välinen herkullinen pilailusuhde on säilynyt sitkeästi, vaikka yliopistojen nais-ja miesvaltaisuus on vuosien saatossa keventynyt.

Tyypillinen teekkari-humanisti-pari on mies- ja naisopiskelija, joihin osuvat stereotypiat muistuttavat erehdyttävästi klassisia sukupuolirooleja. Tarinoissa teekkarit nähdään leikkimässä autoilla ja koneilla ja humanistit nukeilla.

Ennakkoluuloja on molemmin puolin. Stereotyyppinen humanisti on herkkä, ihmisläheinen ja tunteellinen maailmanparantaja, joka ei kyllästy pohtimaan maailman vääryyksiä. Insinöörin mielestä humanisti haahuilee vailla päämäärää.

Insinöörien sielunelämä ja nörtteys on ollut taas vitsien aiheena vuosikausia. Teekkarin laskuopin mukaan kaikki on mitattavissa. Tekniikan mies käyttäytyy kaikessa järkiperäisesti, paitsi ehkä humalassa. Jopa teekkarien omissa vitseissä naisten metsästys saa tragikoomisia piirteitä.

Vaikka insinööri ja humanisti on koulutettu puhumaan eri kieltä, vastakkaisina nähdyissä opiskelumaailmoissa on paljon samaakin. Siitä kertovat ainakin Aviisin haastattelemien kolmen pariskunnan tarinat. Yksi on kuitenkin selvää; huumoria tarvitaan.

Karrikoiduista eroista huolimatta humanisti ja insinööri näyttävät sopivan yhteen niin hyvin kuin nainen ja mies voivat sopia.

Katja ja Kalle, yhdessä 10 vuotta

Katja ymmärsi paremmin miestään sen jälkeen, kun opetteli koodaamaan. Teekkarin ja humanistin suhde on parhaimmillaan väittelykoulu, jossa tärkeää on demokratia ja toisen asemaan asettuminen. Tämän tietävät kymmenen vuoden kokemuksella diplomi-insinööri Kalle Holma ja filosofian maisteri ja informaatiotutkimuksen opiskelija Katja Korhonen. Tutut kuvaavat heitä usein ylidemokraattiseksi pariksi.

"On meitä kuvattu myös pariskunnaksi, jossa mies on tossun alla", Korhonen muistuttaa.

"Tossun alla oleminen ei pidä paikkaansa. Olemme vain monesti lopulta samaa mieltä, joten se näyttää siltä", Holma huomauttaa.

Kymmenen vuotta sitten Holma ja Korhonen iskivät silmänsä toisiinsa abiristeilyn tanssilattialla, sopivassa nousuhumalassa. Kohtaaminen oli kohtalokas. Molempien matka jatkui opiskelemaan Tampereelle, jossa Korhosesta tuli humanisti ja Holmasta teekkari.

Nykyään naimisissa oleva pariskunta osti oman asunnon viime vuoden lopulla.

Pari uskoo, että opiskeluala heijastuu ennen kaikkea omiin ongelmanratkaisutapoihin. Teknillisellä korkeakoululla ja yliopistolla tarkastellaan maailmaa eri näkökulmista.

"Minusta on hurjan hauskaa, että voimme väitellä eri näkökulmista. Olisi pelottavaa, jos kotonakin keskusteltaisiin historian metodeista", Korhonen sanoo.

Pariskunnan mukaan teekkari lähtee ratkomaan ongelmia loogisesti pala kerrallaan, kun taas humanisti haluaa heti ottaa koko maailman haltuunsa. Sama jako näkyy myös parin omassa arjessa.
Kotona Holma hoitaa tekniikan ja Korhonen arjen yleisen pyörittämisen.

"Teekkari on yleisesti ottaen hyvin harkitseva ja perustaa päätöksensä faktoihin. Harvemmin tulee ostettua mitään vimpaimia kotiin fiiliksen mukaan. Katja olisi aika hukassa niissä asioissa ilman minua", Holma sanoo.

Kun kotona on oma insinööri, koko teekkarikuntaan osaa suhtautua myötämielisemmin. Korhosen mukaan humanistityttöjen voi olla vaikea lähestyä öykkäröivää ja äänekästä teekkarijoukkoa.

"Minulla olisi takuulla ihan erilainen käsitys teekkareista, jos en olisi Kallen kanssa. Toisaalta olisin varmaan joka tapauksessa teekkarin kanssa, koska olen aina retkahtanut matemaattisesti älykkäisiin miehiin", Korhonen miettii.

Teekkarielämään tutustunut Korhonen uskoo, ettei teekkarien nörttiys ole liioiteltua. Teekkari on kuitenkin paljon muutakin kuin usein humanistien mieltämä tietokoneen parissa puuhasteleva yksinäinen dataaja.

"Teekkarit ovat oikeasti yllättävän sosiaalisia ja yhteisöllisiä, todellisia laumaeläimiä. Heidän rinnallaan me humanistit näytämme ihan erakoilta", Korhonen sanoo.

"Katja on välillä sellainen, että koko muu maailma saisi vaan hävitä johonkin ja Katja vain makoilisi viltin alla omassa pienessä kolossaan", Holma täydentää.

Kaikkea humanistityttökään ei ymmärrä. Teknisten vimpainten keräämisen ohella yksi sellainen asia on koodaus. Kovatahtoiselle humanistille outojen ohjelmointikielten maailma ei kuitenkaan koitunut ongelmaksi, sillä hän päätyi myös omissa opinnoissaan koodaamaan.

"Turhauduin niihin kursseihin, mutta tietojenkäsittelytieteiden opintojeni takia halusin suorittaa ne. Plussana tuli se, että nykyään on helpompi ymmärtää, mistä Kalle puhuu."

Kalle ja Katja kehuvat humanistin ja teekkarin yhdistelmää rikastavaksi kokemukseksi. Heidän mielestään on outoa, miten teekkarit ja humanistit ajatellaan helposti vastakkaisina ryhminä. Kallen mukaan molemmat ovat kuitenkin korkeakouluopiskelijoita ja opetettu keskustelemaan rakentavasti.

"Meidän alamme pikemminkin täydentävät toisiaan täydellisesti."

Jari ja Sari, yhdessä 26 vuotta

Teknillisen lääketieteen opiskelija Jari Hyttinen lähti vuonna 1983 yksin YO-talolle viettämään lauantai-iltaa. Kämppäkaveri jäi sinä iltana kotiin, onneksi.

"Olisimme menneet ihan eri paikkaan, jos hän olisi lähtenyt," Jari Hyttinen muistelee.

Samaan aikaan myös kieltenopiskelija Sari Hyttinen suuntasi opiskelijakavereidensa kanssa YO-talolle. Sinä iltana syntyi jo tuolloin erityisen tyypillinen pari - kielitieteilijä ja teekkari.

"Jos laskee puhtaasti todennäköisyyksiä, niin muunlaiset suhteet kuin humanisti ja teekkari tai teekkari ja sairaanhoitaja olivat aika harvinaisia," sanoo nykyään biolääketieteen tekniikan professorina Tampereen teknillisellä yliopistolla työskentelevä Jari Hyttinen.

Parivalinta ei ole osoittautunut huonoksi. Hyttiset juhlivat tänä vuonna 25-vuotishääpäiväänsä.

Tarina on kovin tavallinen myös pariskunnan tuttavapiirissä. Toisaalta valinnanvaraa ei ollut.

"Kanssani samaan aikaan aloittaneissa kielen opiskelijoissa oli tasan kaksi poikaa", Sari Hyttinen sanoo.

Hyttiset työskentelevät edelleen samassa ympäristössä kuin missä he opiskelivat 26 vuotta sitten. Professori Jari Hyttisen työpaikka sijaitsee Hervannassa Biolääketieteen tekniikan laitoksella ja Sari Hyttisen Tampereen yliopistolla, jossa hän työskentelee kansainvälisten asioiden koordinaattorina.

Vaikka etäisyys opinahjojen välillä on säilynyt, pariskunnan ammatit eivät lopulta ole kovinkaan kaukana toisistaan. Viimeistään työelämässä koulutusalojen erot ovat hämärtyneet.

Lääketieteellisen tekniikan edustajana Jari Hyttinen katsoo edustavansa teknisten alojen pehmeämpää laitaa.

"Työskentely ihmisten terveyden parissa laittaa katsomaan asioita kokonaisvaltaisemmin."

Erilaisista koulutuksista on ollut silti myös hyötyä.

"Hyödynnämme toistemme asiantuntijuutta. Välitän miehelleni aika paljon kv-tietoa ja hän taas auttaa minua esimerkiksi tavoittamaan ihmisiä korkeakoululta", Sari Hyttinen kertoo.

Kansainvälisten asioiden koordinaattori on pannut merkille, että jotkut teknisten alojen opiskelijat halveksivat humanistisia aloja. Sari Hyttinen uskoo, että heidän opiskeluaan ohjaavat kovat arvot ja vahva hyötyajattelu.

Siksi kenties insinööri solmii suhteen usein juuri opettajaan.

"Kielten opiskelu ja opettaminen on perinteisesti sellainen hyöty, jonka insinöörikin ymmärtää", Sari Hyttinen vitsailee.

Pariskunnan kotona vallitsee perinteinen työnjako, sillä professorilla riittää usein töitä vielä varsinaisen työpäivän jälkeenkin.

"Teen pahemmin jupisematta kotityöt ja käyn kaupassa", Sari Hyttinen sanoo.

Hyttiset muistuttavat, että on kuitenkin vaikea sanoa, missä vaikuttaa koulutus, missä kotitausta tai sukupuoli. Mies on yleensä joka tapauksessa se osapuoli, jonka käteen laitetaan porakone.

"Voisin olla fiksu teknisesti, mutta minun ei tarvitse", Sari Hyttinen nauraa.

Pariskunnan erilaisesta osaamisesta on kuitenkin ollut hyötyä ainakin lapsen kasvatuksessa.

"Laaja osaaminen on ollut hyvä meidän poikamme kannalta. Saksan kielen kielioppia olisi turha kysyä minulta, mutta voin sitten taas auttaa matikassa ja kemiassa", Jari Hyttinen sanoo.

Mika ja Tuire, yhdessä 3 vuotta

Ilman virtuaalista yhteyttä ohjelmistotuotannon opiskelija Mika Vuori ja kirjallisuutta opiskeleva Tuire Tiitinen eivät ehkä olisi koskaan tavanneet.

Nyt kolme vuotta yhdessä ollut pariskunta on kiitollinen kohtaamisestaan netin deittipalvelulle. Tosiasia on, että keskustakampuksen ja Hervannan välimatka vaikuttaa edelleen siihen, ettei vastakkaista sukupuolta tapaa opintojen ohessa helposti sattumalta. Sitäkin useammin teekkarin bongaa verkosta.

"TTY on edelleen aika miesvaltainen, ja yliopistolla taas pääosa opiskelijoista on naisia. Välimatkan kulkeminen ilman autoa on aika ankeaa. Lisäksi Hervannassa on aika hyvin peruspalvelut tarjolla, joten sieltä ei tarvitse paljon poistua", Vuori perustelee.

"Olit kyllä aika paljon siellä Hervannan päässä," Tiitinen vahvistaa.

Tiitiselle teekkarin tapaaminen ei ollut aivan outo tuttavuus, sillä hän oli jo kotona saanut tutustua veljensä kautta teekkarimaailmaan.

"Olen kasvanut pitkälti siihen, että veli istuu aina koneella. Se on kai aika tyypillistä teekkareille", Tiitinen arvelee.

Myös Vuori viihtyy paljon tietokoneella, joten netti oli oikea tapa lähestyä miestä. Siksi tarvitaan yleisestikin humanistityttöä; irrottamaan teekkari takaisin todellisuuteen.

"Eri alan ihmisen kanssa tulee väistämättä tehtyä asioita, joita ei muuten tekisi. Esimerkiksi Tuiren kanssa on tultu käytyä teatterissa", Vuori sanoo.

Teekkarin saa taas yllättymään humanistien lukemisen määrä.

"Omassa kirjahyllyssäni ei olisi ikinä niin paljon kirjoja."

Paljon kertoo se, että edes Tiitisen ja Vuoren ensitreffeillä ei puhuttu opiskelualasta. Ensi kesänä häitä suunnittelevalle parille puolison ammatilla tai opiskelualalla ei ole paljonkaan merkitystä.

"Voisin olla yhtä hyvin humanistin kuin teekkarinkin kanssa. Kunhan ei kuitenkaan ihan samasta pääaineesta, jotta puhuttavaa riittäisi. Teekkarin kanssa syntyy ainakin keskustelua, koska kaikki pitää perustella hyvin.", Tiitinen sanoo.

Jokin yhdistävä tekijä on kuitenkin teekkarilla ja humanistillakin oltava, jotta kaikesta ei tarvitse vääntää kättä. Alaa tärkeämpänä pariskunta pitää kumppanien samanlaista elämäntilannetta. Vaikka Vuori on jo osittain työelämässä, molemmilla on opinnoista valmistuminen ajankohtaista.

“Voisi olla hankala yhdistelmä aikataulujen ja oman kodin ostamisenkin kannalta, jos toinen olisi opintojensa alkuvaiheessa ja toinen jo työelämässä", Vuori uskoo.

Vuoren mielestä teekkarin ja humanistin parisuhdetta voisi verrata Aalto-yliopistoon. Hyvä yhdistelmä, joka vaatii paljon työtä ja suvaitsevaisuutta toimiakseen.

Vuoren ja Tiitisen mukaan on ehdotonta, että toinen on kiinnostunut kumppaninsa asioista, oli kyse sitten historiasta tai kuvataiteesta. Kaikki teekkarit eivät Tiitisen mukaan ole.

"Teekkarilla on aika kapeat kiinnostuksen kohteet, usein lähinnä tekniikka" Vuori täydentää.

"En olisi uskaltanut sanoa tuota ääneen", Tiitinen sanoo.

Mirkka Helkkula, teksti & kuvat