Kulmahuone

Maksutonta kyllä, ilmaista ei

Maksullisesta koulutuksesta on puhuttu viime aikoina paljon, mutta paljon siitä on vielä puhuttavakin. On hyvä ja tärkeää, että SYL sai puolueet lupaamaan maksuttoman koulutuksen säilyttämistä. Lisäksi opiskelijoiden täytyy vaatia puolueilta ratkaisuehdotuksia yliopistojen rahoitukseen jo ennen eduskuntavaaleja.

Maksuton koulutus liittyy toki yliopistojen rahoitukseenkin - siten, että yliopistoilla on pienempi tarve olla ajamassa koulutuksen maksullisuutta, jos niiden rahoitus on muuten turvattu. Mutta yliopistorahoitus on myös laajempi kysymys. Kunnollinen rahoitus takaa riittävät opintojen tukipalvelut opintopsykologeista liikuntaan ja urapalveluista kieltenopetukseen. Sen lisäksi sillä varmistetaan mahdollisuudet opetushenkilökunnalle kouluttaa itsensä opettamaan ja mahdollistetaan mielekkään kokoiset opetusryhmät.

Jos opiskelijat käyttävät aikaansa ja suostuvat henkilökohtaisiin tulonmenetyksiin koulutetun työvoiman saamiseksi, niin mikä on muun yhteiskunnan panostus korkeakoulutukseen? Mistä yliopistoille voitaisiin saada lisää rahaa? Yksi vaihtoehto voisi olla erityistutkimuksen kohtalaisen korkean rahoitusosuuden pienentäminen.

Tämä ajatus lähtee siitä, että yliopistojen olemassaolon oikeuttaa niiden monopoli korkeimpaan opetukseen. Huippututkimusta ja innovaatioita voidaan kehitellä muuallakin. Sen lisäksi, että käytetyimmät innovaatiot ovat usein käytännössä eteen tulevien ongelmien ratkaisuja, toinen peruste erityistutkimusrahojen tarkemmalle kohdentamiselle on se, että aidosti yhteiskunnallisesti relevantti tutkimus saanee rahoituksensa muualtakin. Perustutkimus toki on mielekästä säilyttää hyvällä rahoituksella, sillä sen yhteys opetukseen on erityistutkimusta kiinteämpi, ja hyvätasoinen perustutkimus antaa myös edellytykset laadukkaammalle soveltavalle tutkimukselle yliopiston ulkopuolella.

Toinen edistysaskel olisi rahoituksen siirtäminen tutkintojen määrästä tutkintojen laatuun. Laadun mittaamisella en tarkoita arvosanoja tai muuta "manipulassa" manipuloitavaa, mutta toisaalta laadun määrittäminen (opiskelualalle) työllistymisen avulla ei ole tarkoituksenmukaista sikäli, että yliopiston ajatus on kuitenkin sivistyksen, eikä työvoiman tuottaminen.

Mielestäni kysymyksen yliopistojen rahoituksesta pitäisi olla ensi eduskuntavaalien tärkein kysymys niille, jotka ovat kouluttautumassa akateemisesti tai meinaavat joskus tuntea jonkun joka aikoo korkeakouluttautua. Se on vaikutuksiltaan lukukausimaksukysymystä kauaskantoisempi ja laajempi teema.

Aleksi Rantala
Kirjoittaja on Tamyn puheenjohtaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Otto Auranen (19.03.10, kello 14:30)
En aivan ymmärrä mitä Aleksi tarkoittaa erityistutkimuksella ja sen rahoituksella. Onko se soveltavaa tutkimusta? Vai valtion perusrahoituksen lisäksi jaettavaa tutkimusrahoitusta, jota yliopistot saavat mm. erilaisista valtion lähteistä (Suomen akatemia, Tekes, ministeriöt jne.)?

Kysyn siksi, että en tiedä, miten tämän rahoituksen vähentäminen parantaisi yliopistojen rahoitustilannetta. Jos erityistutkimuksen raha tulee valtion ulkopuolelta, se vain poistuu yliopistojen taseesta ja siinä se. Samoin käy, jos tarkoitetaan valtion rahaa, joka ei ole perusrahoitusta, JOS sitä ei ruveta jakamaan perusrahoituksena.

Vai oliko Aleksin mielessä se, että kilpaillulla rahalla erityis- (soveltavaa?) tutkimusta tekevillä olisi aikaa opetukseen paremmin, jos he eivät tekisi tätä tutkimusta? Näin voisi ajatella, jos nämä tutkijat olisivat perusrahoitetuissa opetusvakansseissa olevia. Mutta näinhän ei usein ole, vaan tämän tutkimustyön tekevät henkilöt, joiden palkka tulee perusrahoituksen ulkopuolelta.
Aleksi Rantala (22.03.10, kello 18:31)
Moi,

ajatuksenani oli tosiaan, että erityistutkimukseen menevä valtion raha siirtyisi perusrahoitukseen, ja valtion tuen painotus ja panostus erityistutkimukseen vähenisi. Ei varmasti poliittisesti mitenkään yksinkertainen manööveri, mutta mielestäni tavoiteltava tila, ja ajatuksen tasolla hyvä liike yliopistojen rahoituspohjan kannalta.