Jimi Hendrix soittaa taas haudan takaa

Kitaralegenda Jimi Hendrixin jäämistöä on tongittu ankarasti jo vuosikymmenten ajan. Markkinoille on löytynyt tasaiseen tahtiin uutta tavaraa. Uusin levy Valleys Of Neptune ehdittiin mainospuheissa hehkuttaa klassikoksi jo ennen julkaisupäivää.

Levy sisältää 12 virallisesti ennen julkaisematonta studiovetoa, jotka lähes kaikki äänitettiin mestarillisen Electric Ladylandin jälkimainingeissa vuonna 1969. Legendaarinen Experience-kokoonpano oli tuolloin hajoamassa, joten Hendrixin taustalla kuullaan Mitch Mitchellin ja Noel Reddingin lisäksi myös Billy Coxia sekä vierailevia soittajia.

Aiemmilta Hendrix-levyiltä tuttujen kappaleiden uusintaversioiden lisäksi Valleys Of Neptune sisältää myös uusia sävellyksiä, joista kelvollisin on levyn nimikappale. Vanhoista kappaleista mainiosti rokkaa esimerkiksi Stone Free, kun taas Firen uudessa versiossa ei ole mitään yllättävää.

Hendrixin pitkäaikainen yhteistyökumppani Eddie Kramer on onnistunut miksaamaan levylle selkeän äänimaiseman, eikä studiojameissa tapahtuneita huolimattomuuksia ole pyrittykään peittelemään. Valleys Of Neptunen suurin ongelma onkin sen raakilemaisuus. Perfektionistina tunnettu Hendrix itse olisi tuskin päästänyt eetteriin näin keskeneräistä levyä.

Levyn parasta antia on tietysti Jimin soitto. Kitara ulisee todella komeasti, ja onnistuupa rytmiryhmäkin monissa kappaleissa upeisiin suorituksiin.

Hendrixin kuoleman jälkeen julkaistuista levyistä Valleys Of Neptune ei suinkaan ole huonoimpia. Jo aiemmin rahastuksesta syytetty Hendrixin perikunta on kertonut uutta materiaalia riittävän ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tulevia kitaranvirityslevytyksiä kauhulla odotellessa Valleys Of Neptunea kelpaa kyllä kuunnella, vaikkei siitä klassikoksi olekaan.

Juho Hakkarainen

Jimi Hendrix: Valleys Of Neptune. Sony 2010.
***