Perkele! Kirjoituksia Tamystä

Hei, me uudistetaan

Yliopiston uuteen strategiaan kuuluvia laaja-alaisia kandidaattiohjelmia koskevan keskustelun seuraaminen on jättänyt allekirjoittaneen vähän sekavan olotilan valtaan. Paras vertailukohta voisi olla se anonyymi henkilö, joka menetti luottamuksensa mediaan törmättyään omaa erikoisalaansa koskevassa jutussa karkeaan asiavirheeseen. Päätteli sitten siitä, että ehkä ne ovatkin ihan yhtä pihalla kaikesta muustakin uutisoimastaan.

Itse nimittäin pidin laajojen kandiohjelmien ideaa aluksi vallan mainiona: epätietoisten fuksien ei tarvitse tietää tarkkaa mielenkiinnon kohdettaan heti opintojen alkaessa ja yleissivistävyyskin kohoaa kun ei fakki-idioiduta heti alussa vain pää- ja sivuaineisiin. Ainut poikkeus oli oma pääaine: kansainvälisen politiikan hahmottamiseen kun ei yhtään nykyistä pienempi määrä noppia riitä.

Sitten alkoi mietintä: entä jos muissakin aineissa ollaan samaa mieltä? Ja hallitustovereiden, kummiainejärjestöjen ja muiden yhteyksien kautta alkoi vaikuttaa siltä, että juuri niin on. Historia ja filosofia yhteen - naurettava ajatuskin! Sosiaalipolitiikka on aivan eri asia kuin sosiologia. Logopedien tutkinnosta on säädetty laissa. Ja niin edelleen.

Tarkoitus ei ole väittää uudistusta turhaksi tai nykytilannetta ongelmattomaksi. Kumpikaan kun ei pidä paikkaansa. Toivoa silti sopii, että strategian toteuttajat ymmärtävät konsultoida riittävästi laitoksia. Ja muistavat tämän G.K. Chestertonin mainion maksiimin:

A reformer is always right about what is wrong. He is generally wrong about what is right.

Ilkka Tiensuu
Kirjoitus syntyi junassa Jyväskylän ja Oriveden välillä.
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (9)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Majsteri Rantaluola (19.03.10, kello 20:30)
G.K.Chesterton oli hyvää tarkoittava mutta haulikolla ampuen koskesta kalastusta yrittävä. Hänen prinsiippinsä kuulostaa fiksulta mutta ei ole sitä. Kokeillaan, kuinka hyvin se kestää esimerkiksi soveltamista vaalirahakohuun:
"Vaalirahareformia haluava on aina oikeassa siinä, mikä on vialla (=vaalirahoitus). Hän on yleensä ottaen väärässä siitä, mikä olisi oikein." (=asian korjaaminen lainsäädännöllä ja muutenkin)
Vaalirahoitukseen on vain yksi korjaustie: läpinäkyvyys ja rehellisyys. Syy miksi kumpaakaan ei haluta johtuu rahoittajista ja rahansaajista. Rahansaajat eivät halua läpinäkyvyyttä, koska siten he voivat saada astronomisia summia, mikä huvittaa heitä. Vastapalvelukseksi heidän pitää painaa väärää nappia oikeaan aikaan; joskus, ei aina. Rahoittajat eivät halua läpinäkyvyyttä, koska siten he voivat tukea, keitä heitä huvittaa. (Jos asia tulisi julki, he pelkäisivät, miten se vaikuttaa siihen bisnekseen, mistä heidän rahansa tulee.)

Läpinäkyvyys pudottaisi rahantuloa puolueille murto-osaan siitä, mitä se on nyt, koska silloin vain hardcore-rahoittajat säilyisivät mukana ja antaisivat £:aa suosikeilleen seurauksista piittaamatta. Samalla se olisi tendenssinä oikein, koska kansa tuo jatkuvasti julki sitä, kuinka vähän se luottaa poliitikoihinsa ja kuinka näiden rahantuloa pitäisi pikemminkin vähentää kuin enentää, tapahtuipa se keinolla millä hyvänsä. Puolueiden saama raha yksityisiltä tulisi olla läpinäkyvää ja sen lisäksi niiden ei tulisi saada yhtään nk. puoluetukea valtiolta. Tämä mittauttaisi puolueiden OIKEAN SUOSION. Puolueet paljastuisivat paljon vähemmän suosituiksi kuin mitä ne nykyisin ilmoittavat olevansa. Niiden pitäisi käydä ay-järjestöjen yms. lompakoilla täyttääkseen vajetta vaalibudjeteissaan ja muussa itsensä mähötyksessä. Puolueet olisivat siitä huolimatta kaikkea muuta kuin kriisissä. Aina löytyy eläkeläisiä läpi puoluekirjon, jotka lahjoittavat kuoltuaan vanhan kaupunkiosakkeensa esimerkiksi puolueen piiritoimistoksi kuin antavat sen "ahneille sukulaisilleen". Tällaiset lahjoitukset voisivat edelleen pitää puoluetoimintaa pystyssä.

Tämä reformi olisi vain oikein ja se osoittaa, että Chestertoni ei ole jyvällä siitä, mitä reformisti edustaa: järkeä ja edistystä.
Ilkka T. (20.03.10, kello 22:39)
Majsteri ei nyt hiffaa sitä, että Chestertonin maksiimia ei ole tarkoitus yksilöidä johonkin yksittäiseen reformistien ryhmään kuten vaalirahauudistuksen ajajiin. Heillä kun voi olla (ja on) pätevä näkemys siitä mikä on oikea ratkaisu ongelmalle. Se, että maailmasta löytyy onnistuneita reformeja ei kuitenkaan tarkoita sitä että jokainen reformisti "edustaisi järkeä ja edistystä" kuten Rantaluola tulkitsee.

Esimerkiksi päinvastaisesta voi napata esimerkiksi OPM:n liepeiltä kantautuneen mutinan lukukausimaksujen puolesta. Maksujen ajajat ovat reformisteille tyypilliseen tapaan oikeassa siinä, mikä on vialla: yliopistot ovat persaukisia ja opiskelijat valmistuvat niistä liian vanhoina. Sen sijaan maksujen ajajat ovat ihan kujalla siitä, mikä on oikea ratkaisu ongelmalle (vinkki: se ei todellakaan ole lukukausimaksujen lanseeraaminen). Kun asiasta huomauttaa lukukausimaksu-uskovaiselle, hän närkästyy: minäkö muka olisin väärässä? En suinkaan, minähän olen reformisti, minä edustan järkeä ja edistystä!

Chestertonin pointti on, että ei tarvitse olla ruudinkeksijä havaitakseen, että asia X on vialla. Sitä vastoin oikean ratkaisumallin löytäminen ongelmaan on paljon vaikeampaa: jokaista vaalirahareformistia kohtaan löytyy yleensä puolen tusinaa lukukausimaksuintoilijaa. Siksi reformisti on yleensä (mutta ei tietenkään aina) väärässä siitä mikä on oikein. Ja siksi ongelmia ratkaistessa tulee harkita tarkkaan, mikä monista ratkaisuvaihtoehdoista on se oikea. Tämä ei ole mitään luupäistä konservatismia, vaan järkevää ja maltillista edistystä: kun eliminoidaan ne väärässä olevien reformistien ajatukset (tähän ryhmään kuuluvat myös monet omassa pääkopassa syntyneistä kuningasideoista) jo suunnittelussa, tulos on se, että toteutetut reformit vievät maailmaa parempaan suuntaan.
Majsteri Rantaluola (21.03.10, kello 16:49)
Järki palailee hiljalleen merikäärmeistä toipuvien aivopoimujeni bittivuohon. Eilisilta oli kamala. Eikö ihminen koskaan opi? Itsereformi olisi tehtävä. Anyway, ymmärsin pointtisi: "Kaikista helpointa on huomata malka silmässä." Olen samaa mieltä siitä, ettei lukukausimaksureformi toimisi.

Syy on siinä, että se on ns. maltillinen reformi > "nipistetään opiskelijoilta pikkuisen, niin se nipistää niitä valmistumaan". Tonni per naama ei kuitenkaan toisi mitään uutta yliopiston kassaan. Kannatan sitä, että yliopisto joko jatkaa nykyisellä
Majsteri Rantaluola (21.03.10, kello 16:50)
Siltä varalta, että juttu jäi kesken, tässä kokonainen insertti:

>>

Järki palailee hiljalleen merikäärmeistä toipuvien aivopoimujeni bittivuohon. Eilisilta oli kamala. Eikö ihminen koskaan opi? Itsereformi olisi tehtävä. Anyway, ymmärsin pointtisi: "Kaikista helpointa on huomata malka silmässä." Olen samaa mieltä siitä, ettei lukukausimaksureformi toimisi.

Syy on siinä, että se on ns. maltillinen reformi > "nipistetään opiskelijoilta pikkuisen, niin se nipistää niitä valmistumaan". Tonni per naama ei kuitenkaan toisi mitään uutta yliopiston kassaan. Kannatan sitä, että yliopisto joko jatkaa nykyisellä
Majsteri Rantaluola (21.03.10, kello 16:56)
alle sadan € lukukausimaksulla tai sitten siirtyy kokonaan ns. amerikan-malliin, missä kaikki pistetään uusiksi: opetus, dormitoriot, kirjat, Nobel-pyrkyryys, Fully bright -professorit ja muut, pizzan saatavuus jne.
Maltillinen reformi on samaa kuin suomalainen Nato-keskustelu: koko ajan pitää a) kannattaa natokeskustelun jatkumista, kunhan b) muistaa sanoa, ettei Natoon pidä liittymän. Mutta olet oivaltavan vakaumuksellinen siinä, että siinä missä "ongelma X" horisontissa makaavana mörkönä on kiinteä, havaittava ja raskas, sen poistamisyritykset ovat hajanaisia, erilaisia ja periaatteiltaan kyseenalaisia.
Majsteri Rantaluola (21.03.10, kello 21:44)
Tuossa vielä todiste siitä, ettei ihminen pohjimmiltaan opi omasta eikä muiden a-holismista ja että osa vetää sen niin tappiin asti, että muiden pitää hoitaa jälkikoreografia:

uutiset.msn.hs.fi/kotimaa...
Otto Auranen (29.03.10, kello 17:42)
Majsteri Rantaluola: "Tonni per naama ei kuitenkaan toisi mitään uutta yliopiston kassaan. Kannatan sitä, että yliopisto joko jatkaa nykyisellä alle sadan € lukukausimaksulla tai sitten siirtyy kokonaan ns. amerikan-malliin, missä kaikki pistetään uusiksi..."

Hankalaa tässä on se, että kyllä se tonni per naama taitaisi kuitenkin tuoda merkittävästi lisää rahaa yliopiston kassaan, _olettaen_ että valtion perusrahoitus ei samalla laske. Tampereen yliopiston valtiolta saama budjettirahoitus oli pari vuotta sitten n. 94 miljoonaa euroa. Jos tähän lisätään tonnin lukukausimaksutulot n. 13 000 opiskelijalta, siinä on 13 miljoonan lisätulot eli 14 % lisää rahaa perusrahoitukseen, jolla suurin osa opetuksesta pyöritetään.

Mitähän Majsteri tarkoittaa puhuessaan alle sadan euron lukukausimaksusta? Varmaan ylioppilaskunnan jäsenmaksua, joka ei mene yliopistolle.
Majsteri Rantaluola (30.03.10, kello 0:48)
Puhuin juuri kyseisestä maksusta. Siitähän ei pysty laistamaan paitsi matkalle lähtijät.
Majsteri Rantaluola (30.03.10, kello 2:23)
Piti vielä lisätä, että jotenkin tuntuu, että Ylen maksuhässäkkä ja yliopiston rahoitus ovat yhteen kietoutuneet projektit. Kohta meillä on Yle, joka saa rahansa budjettirahoituksesta ja Yliopisto, joka rahoittaa toimintansa edua-maksulla (hyvätuloiset vanhemmiltaan, huonotuloiset selkänahastaan). Mutta ehkäpä tässä on oltava jokin kolmas tie, kun molemmat tiet näyttävät niin loppuunkuljetuilta ja luotaantyöntäviltä. Kolmatta linjaa takaisin.