Kulmahuone: Pari sanaa indeksistä

Elinkustannusindeksi on käsite, jonka ymmärrettävyys on kriketin sääntöjen luokkaa ja kiinnostavuusarvo kutakuinkin sama kuin kilolla perunoita. Opintotuen sitominen indeksiin ei siis ole ihan helpoin mahdollinen vaihtoehto opiskelijaliikkeen päätavoitteeksi eduskuntavaaleihin. Siitä huolimatta asiasta kannattaa olla kiinnostunut.

Krikettivertausta jatkaakseni: seurattuani lajin käynnissä olevia MM-kisoja olen huomannut, ettei se olekaan mitään käsittämätöntä hilavitkuttelua vaan melkoisen mielenkiintoinen ja säännöiltään aivan ymmärrettävä peli. Sama pätee myös kysymykseen indeksistä: taloustieteellinen jargoni saattaa pelottaa, mutta tosiasiassa kyseessä on perin simppeli juttu.

Kuluttajahintojen nousu on talouden vääjäämättömiä lainalaisuuksia, jonka vaikutukset voi huomata vertailemalla vuokransa nykytasoa siihen, mitä maksoi samasta kämpästä kolme vuotta sitten. Loogisesti tästä seuraa se, että nyt samalla rahamäärällä saa vähemmän hyödykkeitä kuin kolme vuotta sitten, jolloin saatu määrä on puolestaan pienempi vuosikymmenen takaiseen vertailtuna.

Palkansaajalle tämä ei yleensä ole ongelma, koska hintojen noustessa myös palkkoja ollaan valmiita tarkistamaan ylöspäin. Jotta tukia saavat eivät jäisi kärsijöiksi, on myös perusetuuksien määrä sidottu kuluttajahintojen muutosta seuraavaan elinkustannusindeksiin. Kuluvan kuun alusta lukien tämä on koskenut kaikkia muita perusetuuksia paitsi opintotukea.

Indeksikorotusta on vaikea arvostaa, koska se on vuodessa vain prosentin tai parin luokkaa. Niin ovat myös vuokrankorotukset, mutta silti ne jaksavat ärsyttää. Sitomisen merkitys realisoituu vasta pidemmällä aikavälillä: jos opintotuki olisi sidottu indeksiin nykyjärjestelmän käyttöönottovuonna 1992, saisi opintorahaa nyt 45 euroa enemmän joka kuukausi. Sillä saa jo yhtä sun toista.

Indeksiin sitomista on kritisoitu myös siitä, että se betonoisi nykyjärjestelmän ja estäisi kaikki suuremmat uudistukset. Historian perusteella väite on absurdi: nykyiseen opintotukilakiin on tehty sen 1994 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen vaatimattomat neljäkymmentäseitsemän (47) muutossäädöstä - siis miltei kolme per vuosi. Kuinka uskottavaa on, että yhden sitomisen jälkeen uudistukset lakkaisivat tykkänään?

Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa lupaavalta. Opiskelijaliikkeen tekemän kyselyn perusteella 94 prosenttia eduskuntapuolueiden ehdokkaista kannattaa tuen sitomista indeksiin ensi vuoden alusta lähtien. Se, kuinka moni valituista muistaa asian ensi syksyn budjettiriihessä, onkin toinen juttu. Siksi jokaisen kannattaa äänestämisen lisäksi pitää asiasta niin paljon melua kuin mahdollista, jottei valtiopäivien kollektiivinen muisti petä.

Ilkka Tiensuu
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja 2011