Toimiiko paasto?

Paastoamiseen on monia syitä. Sen takana voi olla elämäntapa, osa uskonnollista vakaumusta, halu kokeilla omia rajojaan tai yritys pudottaa ylimääräistä vyötärön ympäriltä.

Paastoja on myös monenlaisia. Moni ensikertalainen aloittaa puolipaastolla, eli syö päivittäin jonkin verran kiinteää ruokaa, kuten hedelmiä. Hartaat muslimit paastoavat Ramadanin aikana auringon ollessa taivaalla, eikä paasto ole muillekaan uskontokunnille tuntematon.

Hyvin yleinen maallinen paastoamismuoto on kuitenkin mehupaasto. Noin viikon ajaksi luovutaan kiinteästä ruoasta ja juodaan vain mehuja. Vaarallisin tapa paastota on pysyä pelkästään vesilinjalla. Tätä ei suositella kenellekään.

Suomen Terveysopiston rehtori, ravitsemuskouluttaja Jouko Pursiainen kertoo, että pidemmällä tähtäimellä paastoajan olo kevenee ja virkistyy, ruoansulatus pelaa paremmin, kudosten hapensaanti tehostuu sekä henkinen vireys ja keskittymiskyky lisääntyvät. Pitemmät paastot voivat alentaa painoa, verenpainetta ja rasva-arvoja.

Mutta mitä elimistössä oikein tapahtuu, kun kroppa ei enää saa säännöllisesti ravintoa? Ravitsemussuunnittelija Kaija Paasikivi Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä kertoo, että "paaston alussa elimistö käyttää energiakseen maksaan ja lihaksiin sitoutuneet glykogeenivarastot. Niiden mukana menetetään nestettä - tästä johtuu paastossa nopea painon lasku ensimmäisinä päivinä."

Hän ei kuitenkaan usko ihmediettien maagisesti laihduttaviin vaikutuksiin pitkällä aikavälillä.

"Nestevarastot myös täyttyvät nopeasti takaisin, kun aletaan syödä tavallista ruokaa."

Paastolla voi myös olla negatiivisia vaikutuksia pitkällä tähtäimellä. Huonoimmassa tapauksessa paaston aikana on menetetty lihaskudosta, ja näin ollen perusaineenvaihdunta vähenee, mikä jatkossa johtaa helpommin lihomiseen, kuten myös usein paaston jälkeen tulevat mielihalut.

Sen lisäksi, että jotkut toivovat saavansa ulospäin näkyviä tuloksia, yksi syy paastota lienee ihmisten halu kokeilla omia rajojaan. Toinen syy on niin kutsuttu paastoeuforia.

Paasikiven mukaan aivot käyttävät normaalisti glukoosia energianaan, mutta useamman päivän kestävässä paastossa ne oppivat käyttämään osittain myös rasvahapoista syntyneitä ketoaineita energianlähteenään, ja tästä aivojen muuttuneesta aineenvaihdunnasta syntyy useimmille hyvä olo.

Moni pitää suolihuuhtelua yhtenä oleellisena osana paastoamista. Ravitsemuskouluttaja Pursiaisen mukaan aineita poistuu myös maksasta sappinesteen välityksellä suolikanavaan, minkä takia suolihuuhtelut ovat hyväksi.

Muuten sappinesteen haitta-aineet imeytyvät suolikanavasta takaisin verenkiertoon ja sieltä uudelleen maksaan. Tämä rasittaa aineenvaihduntaa turhaan. Suolihuuhtelut siis helpottavat paastoajan olotilaa.

Paasikivi ei ole täysin samaa mieltä suolihuuhtelusta. "Terveessä elimistössä ei ole mitään, mistä sen pitäisi puhdistautua paastoamalla. Hyödyllisempää on syödä jatkuvasti kuitupitoista ruokaa, joka sekä sitoo haitallisia yhdisteitä suolessa että tukee hyödyllistä bakteerikantaa suolistossa toisin kuin paasto", hän toteaa.

Kenen tahansa ei tule ryhtyä paastoamaan. Terveille ketoosi ei ole vaarallinen, mutta insuliinihoitoisille diabeetikoille tilanne on hengenvaarallinen syntyvän happomyrkytyksen eli ketoasidoosin vuoksi.

Paasto ei sovi myöskään kihtiä, munuaissairautta ja syömishäiriötä sairastaville, eikä raskaana oleville tai imettäville äideille.

Pursiaisen lisää myös, että "jos haluaa paastota jonkin vaivan takia, on parempi, että turvautuu asiantuntevaan apuun, kuten esimerkiksi koulutuksen saaneeseen ravintoneuvojaan tai terapeuttiin, joka tietää missä tilanteissa paastoaminen on mahdollista."

Petteri Kari, teksti &
Maija Ahtiluoto, grafiikka

144 tunnin ihmiskoe

Mitä tapahtuu kun toimittaja hylkää maalliset herkut ja rupeaa ihmedieetille? Johtaako kulinaristinen asketismi uudestaan syntymiseen vai pettääkö itsehillintä jo alkuunsa?

Puhelin soi. Seppo “Aviisi" Honkanen soittaa.

"Mites se paastojuttu?"

"Niin se, tässä on ollut vähän kiirettä. Millos sen dedis on?"

"Ensi tiistaina."

Voi v*ttu. Ei kai tässä auta muu kuin lahjoittaa jääkaapin sisältö koiralle ja ruveta dieetille. Aviisin nimessä päätän kokeilla, miltä tuntuu selvitä noin 200 kilokalorilla päivässä, ilman kiinteää ruokaa, yhteensä kuuden vuorokauden ajan.

Valmistautuminen

Paastoaminen ei olisi voinut alkaa pahempaan aikaan. Edessä on reissu Helsinkiin vanhempien luo illastamaan. Päätän, että tiputan normaalin ruokamäärän noin puoleen, jotta vatsa voi valmistautua tulevaan koitokseen. Sinnittelen yhdellä täytetyllä croissantilla koko päivän, ja illalliseksi nappaan pienen annoksen äipän valmistamaa srilankalaista kanaa. Isoin ongelma kuitenkin on alkoholi. Eihän hyvää ateriaa voi nauttia ilman viiniä. Matkalla takaisin Tampereelle on veressä todennäköisesti promille alkoholia ja vatsa tyhjillään. Tästä on hyvä aloittaa teholaihis.

Torstai, päivä 1

Päivän kaloriannos: 250 kcal.

Lievähkö laitamyötäinen kolkuttaa, ja Kalevan pitserian mainos jääkaapin ovessa ei lainkaa paranna tilannetta. Ei valmistautuminen olisi oikein voinut mennä pahemmin metsään. Mikä on luvattu, on kuitenkin luvattu. Onneksi sain suoritusta varten äipältä muutaman valmismehun, jotka sisältävät pelkästään murskattuja hedelmiä. Päivällä sellainen naamaan, ja illalla pari lautasellista nestemäistä valmiskeittoa. Vatsa alkaa huomata kiinteän ruoan puutteen, eikä mikään tunnu pysyvän sisällä. Nestettä menee päivän aikana alas litroittain ja samaa tahtia sitä myös roiskuu ulos.

Perjantai, päivä 2

Päivän kaloriannos: 200 kcal.

Nyt lisätään hieman panoksia. Ketoosi alkaa jo kolkuttaa ovella, ja sen myötä kroppa jatkaa nesteiden roiskuttamista ulos. Illalla päänsärky alkaa jo hieman iskeä. Olo on kuitenkin yleisesti ihan hyvä. Toisaalta jokainen televisiossa nähty ruokamainos saa MaslowÂ’n tarvehierarkian mukaisesti aivot huutamaan vatsantäytettä. On pakko yrittää keskittyä johonkin koko ajan, jotta ruoka ei pyörisi mielessä. Tilannetta ei ollenkaan helpota tyttöystävän laittamat herkkuletut, jotka himottavat kuin aamukalja paatuneinta alkoholistia. Koko päivän aikana tulee "syötyä" vain puolitoista litraa Marlin mehuja ja yksi juomasekoitus.

Lauantai, päivä 3

Päivän kaloriannos: 150 kcal.

Nälän tunne alkaa yllättäen helpottaa kolmantena paastopäivänä. Oikeastaan tuntuu siltä, että näin voisi jatkaa viikkoja. Ei tässä mitään euforiaa kuitenkaan ole. Koska äiteen antamat juomasekoitukset ovat loppu, päätän valmistaa sellaisen itse. Kaupasta kaksi banaania, appelsiini ja kiivi. Hedelmät murskaimen käsittelyyn ja tavara naamariin. Hemmetin hyvää! Näitä pitää alkaa tehdä muutenkin. Muuta en nauti koko päivänä. Hieman himottaa emännän nauttima saunakalja, mutta koko paaston aikana alkoholi on ehdoton no go.

Sunnuntai, päivä 4

Päivän kaloriannos 220 kcal.

Aamupalaksi loput eilisestä hedelmäsotkusta ja kohti uutta päivää. Olo on jotakuinkin samanlainen kuin lauantaina, tosin vähän tuntuu väsyttävän. Vaikka paastoajia suositellaan välttämään raskasta liikuntaa, ajattelen kuitenkin vastarannan kiiskenä kokeilla, miten 6,3 kilometrin lenkki vaikuttaa olotilaan. Ensimmäinen kilometri menee vielä vaivatta, mutta sen jälkeen iskee muuri. Jokainen maratonin juossut tietää, miltä 30 kilometrin jälkeen tuntuu. Lihakset ovat käyttäneet loppuun kaikki hiilarivarastot ja kroppa alkaa polttaa muuta tavaraa, kuten lihasta ja rasvaa. Pääsen kotiin henkihieverissä, huippaa ja heikottaa. Ei enää ikinä, lupaan.

Maanantai, päivä 5

Päivän kaloriannos 150 kcal.

Vaikka vatsassa ei ole enää muutamaan päivään tuntunut polttavaa ruoan tarvetta, ruokaa näkee kaupungilla liikkuessa kaikkialla. Ruokaohjelmia ei voi katsella kotona, sillä epämääräisemmätkin gourmet-hössötykset nostavat veden kielelle. Valoa näkyy kuitenkin tunnelin päässä, ja ajatus pyörii jatkuvasti sen ympärillä, miten aion hemmotella itseäni dieetin jälkeen. Tuntuu, että alkukantaiset aistimukset valtaavat mielen, mutta en sentään lähde metsästämään oravia grillattavaksi. Onneksi uusi hedelmämehu illalla hieman laskee näläntunnetta.

Tiistai, päivä 6

Päivän kaloriannos 150 kcal + n. 2000 kcal.

Paaston viimeinen vuorokausi. Nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Onko tässä enää järkeä? Kerään itseni, upotan loput eilisestä hedelmämehusta vatsahappojen käsiteltäväksi ja lähden työkeikalle.

Kotiin saavuttua on hieman tyhjä olo. Vaaka näyttää tähän mennessä 3,8 kilon pudotusta. Päätän lopulta heittää pyyhkeen nurkkaan aivan kalkkiviivoilla, viisi tuntia ennen kuuden vuorokauden täyttymistä.

Ei, en tee sitä maailman ruokahuollon tai muiden eettisten syiden takia. Ehkä kysymyksessä on suomalainen luonteenpiirre, jossa viime metreillä päätetään hyytyä.Tai sitten minulla on vain nälkä, ja päätän vääntää kunnon herkkuletut, kävi miten kävi. Elämässä tulee olla myös nautintoja kaikkien terveyshössötysten keskellä.

Petteri Kari

Jos paastoat, muista...

- Aloita paasto vähentämällä ruoan kulutusta muutaman päivän ajan.

- Pidä huoli nestetasapainosta. Nauti vähintään noin 3 litraa nesteitä päivittäin, joista 1-1,5 litraa tuoremehuja (noin 300-400 kcal/pv).

- Atalpan liikuntatunnit on hyvä jättää vähemmälle, sillä raskas liikunta kuluttaa lähinnä lihaskudosta. Kevyt liikunta, kuten kävely, ei kuitenkaan ole haitaksi.

- Jos bilejalka alkaa vipattaa, on parempi pysytellä mehulinjalla. Alkoholi rasittaa jo valmiiksi ylityöllistettyä maksaa ja voi aiheuttaa energianpuutteen ja verensokeritason laskun jopa vaarallisen alhaiseksi.

- Lopeta paasto samalla tavalla kuin aloititkin sen. Nosta hiljalleen annosmääriä, äläkä esimerkiksi ahmi heti rasvaista pitsaa. Anna vatsalle aikaa tottua taas kiinteään ravintoon.

- Tutustu paastoamiseen ja sen vaikutuksiin ennalta. Keskustele tarvittaessa terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa asiasta.