Hyödyttömyyden rakastajat

Oscar Wilde kirjoitti Dorian Grayn muotokuvan esipuheessa: "Kaikki taide on kovin hyödytöntä". Romaani ilmestyi 1890, ja lainaus heijastaa 1800-luvun taiteellista suuntausta, joka tunnettiin nimellä Art pour lÂ’art, taidetta taiteen vuoksi.

Taiteella ei ole selkeitä rajoja. Sen piiriin voidaan laskea lähes ääretön joukko asioita antiikin Kreikan veistoksista Marcel Duchampin signeerattuun pisoaariin, heimotalismaanista käsitetaiteeseen.

Tähän lehteen haastatellut valmistuvat kuvataiteilijat pohtivat taiteilijan ammattia ja ammattilaisuuden mukanaan tuomia rajoitteita. Taiteilijoille on historiallisesti annettu erilaisia rooleja. Nykyaikainen käsitys taiteilijuudesta on suurelta osin perua romantiikan ajalta. Taiteilijoita pidettiin pitkään käsityöläisinä, ja teoksilla oli usein käytännöllinen, poliittinen tai uskonnollinen funktio. Nykyään Aalto-yliopiston kaltaiset hankkeet painostavat taidetta syleilemään kaupallisuutta.

Art pour lÂ’artin olemassaolon syy oli kaiken tavoitteellisuuden häivyttäminen. Taiteen tuli sanoutua irti kaikista kaupallisista, moraalisista, henkilökohtaisista ja käytännöllisistä pyrkimyksistä ja olla olemassa vain itseään varten.

Art pour lÂ’art on rakkautta asioihin, jotka ovat hyödyttömiä, ilman tarkoitusta. Asioihin, jotka ovat sitä, mitä ne ovat vain siksi, että ne ovat sitä, mitä ne ovat. Asioihin, jotka ovat olemassa vain, jotta voisivat olla olemassa.

Suomen kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela on sanonut: "Mielestäni on olemassa jonkinlainen korkeampi ajattelu, mysteeri, joka asustaa ihmissielussa - jolle vain taide voi antaa muodon."

Taide voi tarjota niitä mystisiä kokemuksia, jotka perinteisesti ovat kuuluneet uskonnon piiriin. Mystiikan peruslähtökohta kaikissa uskonnollisissa perinteissä on maailman kieltäminen - maallisten pyrkimysten hylkääminen jonkin korkeamman tavoitteen vuoksi. Sen tavoitteluun tarvitaan taidetta taiteen vuoksi.



Samuli Huttunen
Kirjoittaja on Aviisin vt. päätoimittaja