Feministi voi käyttää myös huivia

"Monikulttuurisuus on haasteellinen käsite", toteaa Tamyn Naiskulttuuripäivien projektisihteeri Anna-Maria Leogrande.

"Monikulttuurisuus antaa viitteen siitä, että olisi olemassa vain yksi kulttuuri. Mikään kulttuuri ei ikinä ole täysin yksikulttuurinen", hän sanoo.

Monikulttuurisuus päätyi kuitenkin Naiskulttuuripäivien teemaksi termin yleisen tunnettavuuden ja ymmärrettävyyden vuoksi. Torstain pääpaneelikeskustelussa puhutaan siitä, miten etnisyys ja sukupuoli näyttäytyvät suomalaisessa yhteiskunnassa, ja miltä tuntuu olla normien ulkopuolella.

"Kysymys on siitä, minkälaisia rooleja annetaan ihmisille. Meillä on tietty mielikuva siitä, millainen on suomalainen tyttö ja millaiseksi hänet mielletään ja millaisena hänet esitetään."

Leogranden mukaan tarkoitus ei ole lähestyä aihetta ongelmien näkökulmasta vaan tarkastella tilannetta ja tuoda esille, millaisena asiat näyttäytyvät.

Maryan Abdulkarimin mukaan Suomessa norminainen on valkoihoinen nainen, joka on vakaumukseltaan kristitty tai kristillistaustainen. Abdulkarim on yksi naiskulttuuripäivien torstain etnistä toiseutta ja naiseutta käsittelevän paneelikeskustelun puhujista.

"Eri uskontoa tunnustavat tai eriväriset ihmiset nähdään ulkopuolelta tulevina", Abdulkarim sanoo.

Systeemi on Abdulkarimin mukaan rakennettu tietyille olettamuksille. Ulkopuolelta tulevaa saatetaan hylkiä.

"Kun menee mukaan johonkin tilanteeseen tai tapaa jonkun ihmisen, keskustelu saattaa alkaa kysymyksestä, mistä olet kotoisin. Sinua ei nähdä ihmisenä, joka tulee tästä yhteiskunnasta, vaan ihmisenä, joka tulee jostain eksoottisesta paikasta."

Hän itse määrittelee itsensä maahanmuuttajaksi, koska on syntynyt Mogadishussa Somaliassa.

"On ihmisiä, jotka syntyvät tähän maahan ja jotka ovat suomalaisia, mutta jotka on vaikea nähdä suomalaisina."

Yhteiskunnan on Abdulkarimin mukaan usein vaikea hahmottaa sitä, että on erivärisiä ja eri uskoisia ihmisiä, jotka ovat osa suomalaista yhteiskuntaa ja joilla on intressejä sen eteenpäin viemiseen.

"Kun normit ovat kapeat, on vaikea toimia yhteiskunnassa, jos ei istu olettamuksiin. Kun olen toimijana suomalaisen yhteiskunnan alueella, olenko yhtä lailla jäsen, voinko ottaa kantaa?"

Abdulkarimin mukaan meillä on pitkä matka siihen, että näemme toinen toisemme yhteiskunnan jäseninä.

"Kun juttelee nuorten kanssa, he saattavat tuoda esille sen, että eivät ole suomalaisia, vaikka olisivat syntyneet Suomessa. Heidän on vaikea kasvaa yhteiskunnan jäseniksi, kun heidät asemoidaan jatkuvasti toisen asemaan."

Abdulkarim sanoo, että on vaikea avata keskustelua siitä, että feministien käytännöt voivat myös olla syrjiviä.

"Kun maahanmuuttajanainen menee feministiseen piiriin, häneen saatetaan suhtautua uhrina. Holhoava asenne voi myös olla syrjivä. Naista ei nähdä oman elämänsä subjektina, olentona, joka kykenee itse ilmaisemaan, mitä haluaa."

Abdulkarim törmää välillä tilanteisiin, joissa ihmiset hätkähtävät sitä, että hän käyttää huivia.

"Tasa-arvo nähdään sitä kautta, että pitää istua suomalaiseen normiin. Käsitys vapaudesta voi olla hyvin kapea. Jotkut ajattelevat, että musliminaiset voivat olla feministejä vasta, kun riisuvat huivinsa. Vapaus määritellään tavalla, joka sulkee muut pois."

Abdulkarimin mukaan sen sijaan, että puhutaan siitä, monikulttuuristuuko Suomi, voitaisiin puhua siitä, että Suomeen muualta tulevien kulttuuri suomalaistuu.

"Suurella osalla esimerkiksi somaleista, jotka ovat olleet pitkään Suomessa, arki alkaa muistuttaa hyvin paljon suomalaisten perheiden elämää. Kun muuttaa johonkin paikkaan, ottaa paljon kulttuurista omaan elämäänsä. On vielä hirveän kaukana, että suomalainen kulttuuri muuttuisi muiden kulttuurien suuntaan."

Naiskulttuuripäivät

Torstaista lauantaihin 11.-14. huhtikuuta.

Järjestetään tänä vuonna 32. kerran.

Teemana monikulttuurisuus.

Ohjelmaan kuuluu muun muassa järjestötori, kirpputori, paneelikeskustelu, afrikkalaista tanssia, keikkoja ja elokuvia.

Tarkempi ohjelma osoitteessa www.tamy.fi/naiskulttuuripaivat

Järjestäjänä Tampereen yliopiston ylioppilaskunta.

Samuli Huttunen, teksti & Laura Kaisto, kuvitus