![]() |
|
![]() |
Tasa-arvoinen avioliittolaki on nostanut esille monenlaisia argumentteja lain puolesta ja vastaan. Toiset väittävät, että keskiössä pitäisi olla se, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti. Toiset taas sanovat, että avioliitto on perinteisesti ollut miehen ja naisen välinen liitto.
Lähdetään laajentamaan, mitä nämä kaksi erilaista argumenttia pohjimmiltaan pitävät sisällään ja mistä ne saavat käyttövoimansa.
Tasa-arvoa korostava argumentti lähtee yhteiskunnan muuttumisesta, yksilön oikeuksista ja siitä, että koko ajan otetaan uusia ihmisryhmiä saman tasa-arvosateenvarjon alle. Tämän argumentin selkeä innoittaja on perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
Avioliittoa miehen ja naisen liittona korostavat saavat käyttövoimansa uskonnollisesta traditiosta ja teologiasta. Tämä suuntaus korostaa pysyvyyttä ja konservatismia. Pohjimmiltaan on kyse Raamatun sanasta ja luojan luoman järjestyksen rikkomattomuudesta.
Tämä näkemys on ollut kauan vallalla, mutta nykyaikainen ihmisoikeusajattelu on haastanut sen muutenkin kuin avioliittokäsityksen osalta.
Tasa-arvoisesta avioliittolaista kiistelevät samat ryhmittymät kuin abortista, eutanasiasta ja ympärileikkauksestakin. Ne, jotka korostavat perusoikeuksia valtion suunnaksi ja ne, jotka korostavat Raamattua ja teologista traditiota.
Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn ympärileikkaus. Ympärileikkauksessa on helppo löytää uskontoon pohjautuvat traditiot. Toisaalta on myös helppo löytää perusoikeuksista argumentit kieltää ympärileikkaus. Lapsella tulee olla oikeus koskemattomuuteen.
Samoin lapsella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tässä tapauksessa vastakkain jälleen kerran ovat uskonnollinen traditio ja nykyaikaiset perusoikeudet. Kysymys on siitä, kuinka korkealle nostetaan lapsen oikeus itseensä. Yleissopimuksessa lapsen oikeuksista korostetaan lapsen omien perusoikeuksien suojelua ja vanhemman rooliksi nähdään ohjeiden antaminen. Milloin lapsen oikeudet nousevat niin keskeiseen osaan, että ympärileikkaus kielletään, jää nähtäväksi.
Eutanasiassa vastakkain ovat raamatullinen ajatus elämän pyhyydestä ja kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin kirjattu oikeus elämään ja oikeus päättää omasta kuolemastaan. Eutanasia on sallittu joissakin maissa. Uskon, että yksilön oikeuksia korostava suuntaus valtaa alaa, ja eutanasia tullaan hyväksymään tulevaisuudessa useissa maissa.
Abortti on näistä helpoin, koska se on hyväksytty laajasti sivistysmaissa. Abortin puolesta vahvin argumentti on naisen oikeus omaan kehoonsa. Kun aborttia vastustetaan sivistyneesti, nvedotaan elämän pyhyyteen. Todellisuus on raadollisempi - sallimalla abortti ja naisille oikeus kehoonsa pelätään uskonnon aseman horjuvan.
Uskonnot ovat perinteisesti suhtautuneet naisiin ja naisten oikeuksiin hyvin karkeasti. Naisia on pidetty enemmänkin kauppatavarana ja lisääntymiskoneina kuin täysivaltaisina yksilöinä.
Abortissa tulee käymään samalla tavalla, kuin muissakin ihmisoikeuskysymyksissä - kun uskonnollinen paine hellittää, abortit hyväksytään.
On hienoa, että Suomi on siirtynyt aikaan, jolloin asioista voidaan keskustella vapaasti. Kukaan tai mikään ei saa nykyään yksinään päättää, mikä on Suomen valtion suunta ihmisoikeuskysymyksissä.
Itse olen aina uskonut ajatukseen, että paras ja inhimillisin argumentti voittaa lopulta, ja siitä muodostuu yleinen totuus, jonka mukaan eletään niin pitkään, kunnes löydetään parempi argumentti.
Petri Karisma
Kirjoittaja on opettaja, diplomi-insinööri, Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtaja ja eroakirkosta.fi-palvelun toinen perustaja
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen