Opintoajat venyvät, lyhennysyrityksistä viis

Liian hidas valmistuminen on nähty suomalaisen korkeakoulun keskeisenä
ongelmana jo 1960-luvulta lähtien. Opiskelijoita on patistettu valmistumaan nopeammin vaihtelevin keinoin - siinä onnistumatta.

Suomalaiset opiskelijat valmistuvat valtionhallinnon mielestä liian hitaasti ja liian vanhoina. Heikentyvän huoltosuhteen ja globaalin kilpailun maailmassa työvoimaa tarvitaan markkinoille nopeammin. Nykyisen hallituksen tavoitteena on pidentää työuria alkupäästä puolella vuodella.

Huoli liian pitkistä opiskeluajoista ei ole uusi ilmiö. Valtiovalta on piiskannut opiskelijoita nopeampaan valmistumiseen ja yliopistoja tehokkaampaan tutkintotehtailuun jo vuosikymmeniä.

Työkalut ovat pysyneet suurin piirtein samanlaisina. Käytössä ovat niin taloudelliset ohjauskeinot, lainsäädännölliset normit kuin suosituksetkin.

"Keskustelussa ei sinänsä ole hirveästi uutta. Keskeistä on toimintaympäristön muuttuminen", sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuspolitiikan vastuualueen johtaja Hannu Sirén.

Ensimmäinen suomalaisopiskelijoiden pitkäksi venyviä opintoaikoja kauhistellut viittaus löytyy vuodelta 1883, jolloin paheksuttiin lääkäriopiskelijoiden 13 vuoden koulutusta. Varsinaiseksi ongelmaksi opintoajat nousivat vasta sotien jälkeisessä yhteiskunnallisessa myllerryksessä.

"Korkeakoulupolitiikan lisäksi yliopistoihin vaikuttavat ympäröivän yhteiskunnan muutokset", muistuttaa Tampereen yliopiston opintopalvelujohtaja Mikko Markkola.

Viime vuosisadan alkupuolella yliopistolaitos nähtiin suomalaisen kulttuurin edistäjänä ja eliitin kouluttajana. 1960-luvulla yliopiston rooli muuttui taloudellisen kasvun moottoriksi ja luokkaerojen kaventajaksi. Opintoja vauhdittamaan luotiin opintotukijärjestelmä ja maisterintutkinnoille asetettiin neljän vuoden tavoiteaika.

1980-luvulta lähtien siirryttiin asteittain valtiojohtoisesta yliopistolaitoksesta markkinaehtoisuuteen ja tulosjohtamiseen. Tutkintorakenteita yhtenäistettiin ja opintoviikkojärjestelmä otettiin käyttöön mittaamaan edistymistä.

"1990-luvulla aloitettu tulosohjaus on nyt viety huippuunsa. Tulokset ovat silti olleet laihoja", korkeakoulujen rahoitusta ja ohjausta Tampereen yliopistolla tutkiva Jussi Kivistö sanoo.

EU toi kansainvälisesti yhteismitalliset opintopisteet. Kertaalleen poistetut kandintutkinnot palautettiin käyttöön. Vuodesta 2005 lähtien opintoajat ovat olleet rajattuja.

Valtion keinot eivät ole kuitenkaan tepsineet. Keskimääräinen valmistumisaika on huidellut kuuden ja seitsemän vuoden välillä vuosikymmeniä. Alakohtaiset erot ovat suuria. Viime vuosina on näkynyt merkkejä opintoaikojen lyhenemisestä, mutta tavoiteajoista ollaan vielä kaukana.

"Opintoajat ovat selkeästi saavuttamattomia. Jos opintoaikoja haluttaisiin tiputtaa nopeasti, opinto-oikeutta tulisi rajoittaa ja pistää raaÂ’asti pihalle ne, jotka eivät suorita tarpeeksi. Sellaisen järjestelmän mukana tulee taas paljon muita ongelmia", Kivistö arvelee.

Sirén muistuttaa, että hitaan valmistumisen syynä on harvemmin laiskuus. Kyse on usein yksilön kannalta järkevistä valinnoista.

"Rakenteet ja ehdot ohjaavat opiskelijoiden valintoja. Järjestelmän kannalta pitkät koulutusputket ovat ongelmallisia."

Kuinka suuria ongelmia suomalaisopiskelijoiden venyvät opinnot ja myöhäinen valmistumisikä lopulta ovat? OECD-maiden opintoaikavertailussa Suomi on keskikastia. Korkeakoulujärjestelmä tuottaa panostuksiin nähden hyvin tuloksia. Kansantaloudelliselta kannalta yhteiskunnan rahoittaminen ja kestävyysvaje vaativat Sirénin mielestä kuitenkin pidempiä työuria tulevaisuudessa.

"Yksilönkin kannalta nopea valmistuminen on kannattavaa. Se on merkki työnantajalle. Nopeasti valmistuneet pärjäävät työelämässä usein hyvin."

Toisaalta siirtyminen opinnoista työelämään tapahtuu usein hiljalleen opintojen edistyessä.

"Mitä lisäkustannuksia korkeakouluille tulee, jos opiskelija tekee oman alan töitä ja valmistuu kahdeksassa vuodessa? Toisaalta toisessa päässä voidaan ihmetellä, että miksi antaa tutkintoja, jos valmistumisajoilla ei ole väliä", Kivistö pohtii.

Juho-Matti Paavola, teksti &

Samuli Huttunen, grafiikka

Työurat puoli vuotta pidemmiksi

Valtiovalta haluaa opiskelijat nopeammin työelämään.

Tavoite on kirjattu nykyisen hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan. Työuria pitäisi pidentää alkupäästä puolella vuodella. Käytössä on tuttuja työkaluja, joita sovelletaan uusilla tavoilla.

Opintotukea kehitetään kustannusneutraalisti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että syksyllä 2014 aloittavat opiskelijat saavat tukea noin 11 prosenttia aikaisempaa enemmän, mutta tukikuukausien määrä vähenee viidellä. Kela myös maksaa osan tavoiteajassa valmistuvien opintolainasta hyvityksenä.

Opiskelijavalinnassa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville varataan erilliset kiintiöt.

Samalla tutkintorakenteita uudistamalla pyritään helpottamaan alan vaihtamista ja uudelleen suuntautumista.

"Opintotuen muutokset tuskin vaikuttavat opintoaikoja lyhentävästi, mutta opiskelijavalinnan kehittäminen saattaa alentaa keskimääräistä valmistumisikää", korkeakoulujen rahoitusta ja ohjausta Tampereen yliopistolla tutkiva Jussi Kivistö arvioi.

Myös tulosohjauksen työkalut ovat käytössä.

Korkeakoulujen tuloksia ja rahoitusta arvioidessa 55 opintopistettä vuodessa suorittavien opiskelijoiden osuus nostettiin merkittäväksi mittariksi.

"Yksittäin keinot eivät välttämättä riittäisi, mutta kaikilla näillä toimenpiteillä yhteensä päästään puolen vuoden tavoitteeseen", opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuspolitiikan vastuualueen johtaja Hannu Sirén uskoo.

Juho-Matti Paavola