Kulmahuone: Suomi, koulutuspolitiikka ja partaveitsi

Viime viikkoina Tamyn toimistolla paljon työllistänyt ja keskustelua herättänyt aihe on ollut valtion hallituksen kehysriihi kaikessa laajuudessaan. Riihi sai myös allekirjoittaneen pohtimaan koko suomalaista koulutuspolitiikkaa. Vaikka koulutukseen kohdistuvat toimenpiteet olivat pelättyä pienempiä, on suomalainen politiikka koulutuksen osalta välillä masentavaa. Mikä pahinta, siltä on välillä suunta hukassa.

Koulutuksesta puhutaan paljon ja puheissa koulutukseen pannaan toivo Suomen noususta ja osaamisen kasvusta. Koulutuksella kilpailukyvykkyytemme on pian taas maailman parasta, toivotaan. Tässä en väitä vastaan: koulutus on parhaita keinoja nostaa yhteiskunnan osaamista ja hyvinvointia. Samanaikaisesti koulutuksesta kuitenkin leikataan sekä pihistellään ja koulutusjärjestelmää muutetaan alati.En väitä, etteikö uudistumisen tarpeitakin olisi. Välillä nykyvauhdissa ei ole mitään järkeä, kun uutta uudistusta ryhdytään sahaamaan, vaikka edellisen jauhoja ei ole edes ehditty puhaltaa pois. Kaikkein vaikeinta on tajuta koulutusmaailmaan kohdistuvia leikkauksia, jotka toisinaan eivät hyvällä tahdollakaan näytä edes loppuun asti mietityiltä, kuten YTHS:n kurittaminen viimeisimpänä.

Mikään järjestelmä ei ole täydellinen ja kehitys on aina mahdollista. Siitä huolimatta tilanne on toisinaan jopa skitsofreeninen, kun samaan aikaan vannotaan koulutuksen nimeen, mutta kuitenkin tehdään valintoja, jotka heikentävät koulutusjärjestelmää.

Vertauskuva hölmöläisten peiton jatkamisesta voisi olla myös oikein osuva. Paitsi, että toisinaan peittoa leikataan, muttei edes jatketa toisesta päästä. Silti kovasti toivotaan, että peitosta tulisi mukavampi, lämmittävämpi, kauniimpi ja suurempi.

Asioissa harvoin on yksinkertaisia vastauksia, ja turhat yksinkertaistukset ovat jopa vaarallisia. Toisaalta on helppo yrittää piiloutua sen taakse, että asiat eivät ole yksinkertaisia. Välillä tekisi mieli kaivaa naftaliinista keskiajalta tuttu keksintö, Ockhamin partaveitsi, ja tarjota sitä. Jos ja kun koulutus, perustellusti, on yksi avaintekijä tulevaisuuden rakentamisessa, niin kannattaako sen jatkuva näköalaton rukkaaminen, revisionti ja resursseista tinkiminen?

Eetu Kreivi