Tiitu Takalon uutuussarjakuvassa seikkaillaan Annikin puutalokorttelissa

Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo käsittelee uudessa teoksessaan parisuhdetta ja puutalokorttelia

"Sanon sitä taidekrapulaksi. Se on hetki, kun iso työ on valmistunut ja miettii, että mitäs mä nyt teen," sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo kertoo kotonaan Annikinkadun puutalokorttelissa.

10-vuotias Kaapo-koira istuu Takalon sylissä tyytyväisenä lämpöasu päällään. Ilman sitä vanhukselle tulisi kylmä vanhassa asunnossa.

Takalo on toipumassa taidekrapulasta, sillä hänen tuorein sarjakuvateoksensa Minä, Mikko ja Annikki julkaistiin huhtikuun alussa. Omaelämäkerrallinen teos on punottu tamperelaisen Annikin puutalokorttelin historian, oman asunnon remontoimisen ja rakkaustarinan ympärille. Sivuja kirjassa on lähes 250.

Teoksen idut olivat haaveissa.

"Lähdin vahingossa haaveilemaan omasta kodista ja pihasta," Takalo sanoo.

Kun Takalo istui Tampereen Petsamossa ompeluseurassa, hänelle vinkattiin, että Annikin puutalokorttelin peruskorjaukseen haettiin mukaan uusia ihmisiä. Takalo tarttui puolisonsa Mikon kanssa tilaisuuteen. Oli vuosi 2010.

1900-luvun alussa rakennettu umpikortteli oli tuolloin vielä huonossa kunnossa. Se oli saanut purkutuomion jo vuonna 1966, jolloin Tammelan kaupunginosa kurotti kohti kerrostaloja.

Toiveet rakennuksen suojelemisesta heräsivät 1990-luvulla. Kahden vuosikymmenen taistelun ja aktivismin jälkeen asukkaat saivat ostettua porukalla rakennuksen kaupungilta, ja peruskorjaus pääsi alkuun.

Vuonna 2011 Takalo päätti tehdä tästä kaikesta sarjakuvan. Myös hänen edellinen teoksensa kiinnittyi Tampereen historiaan. Yhteistyössä käsikirjoittaja Pauli Kallion ja Museokeskus Vapriikin kanssa tehty Ottopoikia ja työläistyttöjä (2011) sisälsi yhdeksän tarinaa Tampereen historiasta.

Takalo tunnetaan erityisesti feministisestä sarjakuvastaan. Hän ei pyristellyt tietoisesti tekemään historiallista sarjakuvaa. Niin vain kävi.

"Kouluhistorian tunneilta on jäänyt mielikuva, että historia on jotakin, mikä tapahtuu kaukana. On sotia ja rauhoja ja niiden vuosilukuja. Oikeasti historia on aika pieniä asioita, tavallisten ihmisten päätöksiä ja elämäntapahtumia."

Minä, Mikko ja Annikki -teoksen lähteissä on lueteltu 15 kirjaa, valtaosa Tampereen historiakirjoja. Kirjojen lukemisen lisäksi Takalo haastatteli teoksen taustatyönä lukuisia eri vuosikymmenillä Annikilla asuneita ihmisiä. Vanhin heistä asui korttelissa 1930-luvulla.

"Tajusin hyvin nopeasti, että en voi kertoa tarinaa muiden kertomusten kautta. Jos joku kertoo minulle oman kokemuksensa, minä kerron sen omista lähtökohdistani ja sarjikseksi muokattuna. Se lakkaa olemasta se tarina, joka minulle on kerrottu. Jätin muiden henkilökohtaiset muistot pois ja jäljelle jäi omaelämäkerrallisuus."

Teoksen valmistuminen vaati sitkeää omistautumista. Takalo piirsi vuoden ajan ja kieltäytyi tällä aikaa kuvitus- ja opetustöistä.

"Jos haluaa olla taiteilija, pitää tehdä valintoja. Se on aina jostakin pois."

Kuten tavanomainen rakennusprojekti, kirjan julkaisu viivästyi vuodella. Unelmien asunto on vielä kesken. Takalo muutti puolisonsa ja Kaapon kanssa Annikille vuonna 2012, mutta ikkunanpokat ovat yhä maalaamatta.

Näe Takalon piirrokset runofestivaalilla

Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki -teoksen alkuperäispiirroksia nähdään Annikin runofestivaalilla 7.6.2014 ja sitä seuraavana päivänä 8.6.

Festivaalin teemana on "Leikin varjolla". Ohjelmassa tutkitaan kirjallista leikkiä, iloa, huumoria ja kokeilevuutta. Esiintyjinä muun muassa Hasso Krull (Viro).

Tapahtumassa myös lastenohjelmaa, aikuisten leikkituokioita ja runollinen taidekierros. Nimikkokuvataiteilijana Julia Vuori.

Annikki OFF -tapahtumassa 4.-6.6. kulttuuritapahtumia ympäri Tamperetta.

Lisätiedot: www.annikinkatu.net/runofestivaali


Annikin runofestivaali 7.6.2014

Aino Heikkonen,

teksti & kuva