50 kilometriä Näsinneulasta

Muistan, kuinka sydämeni takoi, kun ensimmäistä kertaa luin uutisia Radio Moreenissa. Ja minkälainen puristus suoran keskusteluohjelman vetäminen radioaalloilla olikaan!

Hengitys tiheni ja kädet hikosivat. Jännitys ohensi puheäänen.

Olen viestinnän, median ja teatterin yksikön (CMT) kasvatti, ja siksi pakollisiin opintoihini kuului uutistyö Moreenissa. Vaikka jännitin kovasti suoria lähetyksiä, radiokurssien jälkeen jäin avustajaksi Moreenin aalloille. Teimme työparini kanssa maailmanmusiikkiohjelmaa ja mediakritiikin makasiinia.

Radio tarjosi mahdollisuuden musiikin soittamiseen. Pitkillä ohjelmapaikoilla haastattelut saattoivat olla parikymmenminuuttisia. Mitä ylellisyyttä!

Ohjelmista maksetut palkkiot olivat taskurahaa, mutta niistä saatu kokemus korvaamatonta. Missään muualla kokematon radioääni ei olisi saanut toimittaa omaa ohjelmaansa, puhumattakaan kahdesta.

Omat radiokokeiluni loppuivat vuonna 2011, kun printtimedia vei mukanaan.

Seuraan nyt allapäin Suomen ainoan yliopistoradion Moreenin kohtaloa. CMT:lle Moreenin toiminta on kannattamatonta. Avustajapalkkioiden maksaminen lopetetaan kokonaan kesäkuun alusta. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty koko radiokanavan lopettamista.

Kun Moreenista kohistiin talvella, kanavan päätoimittaja Gilbert Granholm kärjisti tuoreeltaan toimittajaopiskelijoiden Utain-lehden haastattelussa, että yliopistolle Moreenin arvo on ehkä noin euron verran.

Tämä lienee lähellä totuutta, kun nykyisessä tehoyliopistossa arvo mitataan opintopisteissä, suorituksissa, tutkinnoissa.

Moreenin arvo taas on jotakin aineetonta. Kanava lähettää runsaasti kulttuuriohjelmaa. Äänen saavat epäsovinnaisetkin musiikkityylit ja haastateltavat.

Monet yliopisto-opiskelijat saavat Moreenista harjoittelupaikan, työkokemusta, rohkeutta ja fiiliksen siitä, että ylittää itsensä. Tällaiset asiat eivät valitettavasti sovi tehoyliopiston pirtaan.

Tämä on sinänsä huvittavaa, että samaan aikaan, kun Moreenin kaltaisia rönsyjä karsitaan pois yliopistosta, opiskelijoiden oletetaan viiden vuoden suoran maisteriputken jäljiltä olevan täysin valmiita työelämään. Jos Moreeni lopetetaan, samalla ajatuksenjuoksulla voidaan viedä näyttelijäopiskelijoilta lava ja bioteknologian opiskelijoilta laboratorio.

Missä muualla toimittajaopiskelijat voisivat oppia radiotyötä niin hyvin kuin Moreenissa?

Kun lähetysalue ulottuu 50 kilometrin säteelle Näsinneulasta, mikrofonin takana on ihan toisenlainen tunne kuin silloin, jos uutisia luettaisiin opiskelukavereille.

Aino Heikkonen