Lopullinen totuus: Nopea opiskelu haittaa työelämään siirtymistä

Viimeaikaiset suuret muutokset suomalaisessa korkeakoulutuksen järjestelmässä voivat aiheuttaa enemmän harmia kuin hyvää tulevaisuuden opiskelijoille.

Bologna-prosessin korkeakoulupolitiikan linjauksiin liittyvät strategiat ovat johtaneet suomalaisen korkeakoulujärjestelmän muutoksiin.

Vuoden 2009 Yliopistolaki muutti yliopistojen statusta. Yliopistot - hallinnollisesti erotettuina valtiosta - ovat muuttuneet joko riippumattomiksi, julkisoikeudellisiksi instituutioiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi tai yhdistyksiksi.

Uusi yliopistolaki edellyttää jälleen sisäisiä muutoksia: tarkoituksena on työelämään siirtymisen nopeuttaminen ja välivuosien vähentäminen.

Näihin päiviin saakka monet opiskelijat ovat saattaneet maisterintutkintonsa päätökseen seitsemässä vuodessa tai vieläkin pidemmässä ajassa. Näissä tapauksissa opiskelijat ovat tyypillisesti työskennelleet osa-aikaisesti opintojen ohessa, perustaneet perhettä tai opiskelleet samalla myös jossain toisessa oppilaitoksessa.

Omassa tuoreessa sosiologian alan tutkimuksessani verrattiin suomalaisten ja ranskalaisten naispuolisten yliopisto-opiskelijoiden siirtymistä opinnoista työelämään.

Tutkimus antaa viitteitä, että suomalaisen yliopistojärjestelmän muuttaminen uusien eurooppalaisten stan­dardien mukaiseksi voi olla jopa haitallista opetuksen laadun kannalta.

Ranskalaisnuorilla on lyhyt ja suora polku työelämään. Ensin valmistutaan ja sitten siirrytään töihin ilman mahdollisuutta pitää välivuosia. Ranskalaiset kritisoivat selkeästi yliopistokoulutustaan siitä, että opiskelijoille opetetaan vain teoreettista tietoa kytkemättä sitä käytännöllisiin tai ammatillisiin taitoihin.Siksi järjestelmä ei tue työelämään siirtymistä.

Ranskalaisopiskelijoille työelämä olikin täysin vieras maaperä, ja heillä oli suuria vaikeuksia muuntaa saaminaan opintosuorituksia ammatillisiksi valmiuksiksi.

He "taistelevat" paljon kauemmin työuransa alkutaipaleella, koska heillä ei ole työelämässä tarvittavia taitoja suomalaisten valmistuvien tapaan.

Suomalaiset nuoret naiset taas (haastateltu vuonna 2008) olivat tyytyväisiä suomalaiseen yliopistojärjestelmään ja siihen, että se mahdollistaa myös integroitumisen työelämään.

Joustavuus, vapaus sekä korkealaatuisten palvelujen tarjonta ovat olleet Suomen korkeaan koulutukseen liitettyjä ominaisuuksia ja parhaita puolia.

Suomessa ollaan nyt menossa suuntaan, johon opiskelijat Ranskassa olivat varsin tyytymättömiä.

Nykyiset työmarkkinat ovat entistä vaativammat, kilpailullisemmat sekä epävarmemmat ja edellyttävät työuralle pyrkiviltä muitakin kuin vain muodollisia taitoja. Myös työkokemusta tarvitaan.

Yliopiston täytyisi vastata tähän tarpeeseen. Opiskelun käsitettä pitäisi laajentaa sisältämään muutakin kuin pelkkää opiskelua.

Nopea koulusta töihin -malli, joka toimi vielä sodan jälkeisenä aikana, johtaa nykyään yhä useammin epäonnistumisiin työelämään siirtymisessä.

Kun otetaan lisäksi huomioon tämänhetkinen taloudellinen tilanne ja hieman viittä vuotta pidempi opiskelu, sekoitettu koulu ja työ -malli vaikuttaisi paljon järkevämmältä.

Eikö ole paradoksaalista, jos opintojen virtaviivaistamisilla todella pyritään nuorten työmarkkina-aseman ja sosiaalisen aseman parantamiseen, kun näiden toimenpiteiden tuloksena tilanne saattaa olla tutkimukseni mukaan aivan päinvastainen?

Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto