Mistä rahat sivarin vuokraan?

Tampereen yliopistossa palvelustaan suorittavat sivarit ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Suurin osa yliopiston laitoksista kustantaa sivarinsa majoituksen kiltisti, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi tiedotusopin ja näyttelijätyön laitokset ovat perinteisesti laiminlyöneet velvollisuuksiaan.

Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti, siviilipalveluslain mukaan palveluspaikka on velvollinen huolehtimaan sivarin majoituksesta. Kärsiikö yliopiston maine, jos osa laitoksista ei tee näin?
"Laitokset päättävät itse omasta rahankäytöstään. On laitoksen ja siviilipalvelusmiehen välinen asia, millä ehdoilla laitos on valmis ottamaan sivarin. Yliopistolla ei ole mitään velvollisuutta tarjota palveluspaikkoja."

Ylitarkastaja Heidi Nummela työministeriöstä, onko kysymyksessä pelkästään laitoksen ja sivarin välinen asia?
"Jos asumiskustannuksia on ja laitos ei niitä maksa, tilanne on lain vastainen. Usein laittomuus kuitenkin kierretään jollain tavalla. Palveluspaikka suostuu ottamaan sivarin vain sillä ehdolla, että sen ei tarvitse huolehtia majoituksesta, ja maksuvelvollisuus siirtyy esimerkiksi Kelalle."

Tampereen tapauksissa laitokset osoittavat sivarille muodollisesti jonkun majoituksen, mutta haluavat tämän kuitenkin kieltäytyvän siitä. Kuulostaako tutulta?
"Tällä tavalla asia saadaan näyttämään siltä, että kaikki on kunnossa, vaikka ei olisikaan. Vielä yleisempää vastuun kiertämistä on se, että palveluspaikka suostuu ottamaan vain sivarin, joka asuu vanhempiensa luona."

Simo Hellsten Aseistakieltäytyjäliitosta, miksi sivarit ottavat paikkoja vastaan eivätkä valita laiminlyönneistä?
"Paikkoja ei ole tarjolla paljon, joten helposti tyydytään vähempään. Valitusprosessi taas on niin pitkä, että siihen ei jakseta lähteä, vaan halutaan vain saada palvelus suoritettua. Sivari saattaa myös ajatella tulevaisuuttaan. Jos hän suorittaa palvelustaan vaikka omalla laitoksella, opinnot ja työtilanne saattavat kärsiä valituksista."

Antti Järvi