Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Vaihtoehtohoitojen ABC

Yhdelle ne ovat kokonaisvaltaisia parannuskeinoja, toiselle puoskareiden uskomushoitoja

Akupunktuuri, Alexander-menetelmä, antioksidanttihoito, antroposofinen lääketiede, aromaterapia, ayurveda. Bachin kukkalääkintä, bioenergeettinen terapia, biohammaslääketiede, biokinesiologia.

Jos perinteiden lääketiede ei tyydytä, maailma on vaihtoehtoja pullollaan. Erilaisia hoitomuotoja on tarjolla satoja, ja vaivaan jos toiseenkin apua lupaavia luontaistuotteita on markkinoilla jopa tuhansia.

Luonnonlääketieteen keskusliiton puheenjohtaja Matti Wirmaneva uskoo, että vaihtoehtohoidoilla olisi paljon annettavaa lääketieteelle.

"Useat näistä hoitomenetelmistä, joita olen tutkinut ja opiskellut, kuuluisivat perusterveydenhoitoon ilman muuta", Wirmaneva sanoo.

Tampereen ja Kuopion yliopistojen dosentti sekä Lääkelaitoksen ylilääkäri Veijo Saano uskoo, että niin sanotut uskomushoidot ovat pitkälti ihmisten huijaamista.

"Kun olemme sairaana, niin turvaudumme arveluttaviinkin hoitotapoihin koulutuksesta riippumatta. Meidän hätäämme on helppo käyttää hyväksi", hän sanoo.

Akupunktio hyväksyttiin
myös lääketieteeseen

Niin sanotut vaihtoehtohoidot ja lääketiede tuntuvat olevan usein vastakkaisia. Totuus ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, sillä tutkimus on tuonut valtavirtaan muitakin kuin alun perin lääketieteen menetelmin kehitettyjä hoitoja.

Akupunktion on todettu lievittävän kipua ja ehkäisevän pahoinvointia, ja viitteitä on muistakin hyödyistä. Perinteisen kansanparannuksen yrteistä ja kasveista on jalostettu lääkkeitä niin malarian kuin depressionkin hoitoon.

Harva vaihtoehtoinen hoitomuoto tai luontaistuote on kuitenkin todistetusti osoittautunut hyväksi avuksi sairauksien hoitoon.

"Meille on syntynyt tällainen villi, rinnakkainen terveydenhoitojärjestelmä, jolla on tuhansia lääkkeen näköisiä tuotteita, joista ei vaadita tutkimuksia, ja satoja erilaisia terapioita, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole tietoa", moittii erilaisiin vaihtoehtohoitoihin ja luontaistuotteisiin tutustunut Saano.

Hoidon lähtökohdatkin ovat joskus arveluttavat.

"Uskomuslääkinnässä on aika paljon sellaisia, jotka ovat ideologisella tasolla innostuneita jostain hoidosta. Silloin ollaan väärillä jäljillä."

Saanon mukaan tapaukset, joissa erilaiset vaihtoehtohoidot ovat parantaneet kroonikon, eivät vielä ole todistusvoimaisia. On vaikea osoittaa, mitkä asiat ovat lopulta vaikuttaneet sairaudesta paranemiseen, eikä yksittäisiä tapauksia voi yleistää.

"Lääketieteessäkin on menty tämän takia monta kertaa harhaan."

"Ihmiset
äänestävät jaloillaan"

Miten sitten voi luottaa hoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä?

"Ihmiset äänestävät jaloillansa: jos tuloksia syntyy, he suosittelevat hoitoa muille. Käytännön apu ratkaisee paljolti terapian toimivuuden", Matti Wirmaneva sanoo.

Wirmaneva, koulutukseltaan alun perin insinööri, kiinnostui vaihtoehtohoidoista saatuaan kroonisen sairautensa parannetuksi erilaisilla hivenaine- ja ravintolisillä. Hän harmittelee alan huonoa mainetta.

"Virallisesti asiaa pidetään vähän epämääräisenä huuhaana, ja se karkottaa suuren joukon ihmisiä."

Hän kritisoi lääketiedettä siitä, että se ei usein onnistu löytämään oireiden perimmäisiä syitä. Vaihtoehtohoidoissa hoidetaan sen sijaan ihmistä kokonaisuutena.

Hoitojen kenttä jakautuu useisiin koulukuntiin, eikä Wirma neva suhtaudu kritiikittömästi kaikkeen vaihtoehtoiseen. Hän esimerkiksi sanoutuu irti useimmista niin sanotuista energiahoidoista ja kaukoparannuksesta.

"Enimmäkseen lähden siitä, että tärkein hoito tulee toteuttaa konkreettisilla hoitomenetelmillä."

Luonnonlääketieteen keskusliitto on yrittänyt saada alalle järjestystä luomalla rekisterin, johon liitto kokoaa tietyn koulutuksen saaneita terapeutteja. Virallista asemaa sillä ei kuitenkaan ole.

Toivo on
inhimillistä

Vaihtoehtohoidoista käytävä keskustelu typistyy usein asemasodaksi. Toisella puolen rintamaa istuvat tieteellistä maailmankuvaa edustavat tutkijat, toisella ihmisen kokonaisvaltaisuuden nimeen vannovat kyseenalaistajat.

"Nykyisessä tilanteessa vastapuolet eivät useinkaan näytä tuntevan toistensa näkemysten syitä, ja ohipuhuminen on tavallista", kirjoitti keskustelusta uskontotieteen gradun tehnyt Jenni Ryyppö.

Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen sanoo, että kritiikki on tarpeen, mutta erilaisia hoitoja kohtaan ei tarvitse olla erityisen ennakkoluuloinen.

"Tottahan niihin voi kätkeytyä jotain sellaisia vaikuttavia asioita, joita me emme vain oikein usko", hän pohtii.

Pelkosella on vaihtoehtohoitojen suhteen kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen on mahdollinen huijaaminen ja rahastaminen. Toinen ongelmallinen tilanne syntyy, jos potilas tietoisesti haluaa jättää valitsematta hoidon, joka on todettu tehokkaaksi.

"Toisaalta laki ja etiikka sanovat, että ihminen saa tehdä myös tyhmiä ratkaisuja, kunhan tietää, mitkä seuraukset ovat", hän naurahtaa.

Hän arvelee, että yksi syy vaihtoehtohoitojen suosioon on lääketieteen virkamiesmäisyys.

"Totta kai kansa suhtautuu kriittisesti valkotakkeihin, jotka tietävät kaiken ja ovat ehkä vähän tylyjä ja virallisia. Kansanparantajien valtti ei ole antamassaan välineessä vaan suhtautumisessa ihmiseen."

Kysyntää vaihtoehtohoidoille on aina. Pelkonen toteaa, että oman sairautensa suhteen ihmiset ovat irrationaalisia.

"Tiedän joukon kriittisiä huippuasiantuntijoita, jotka ovat terveenä suhtautuneet äärimmäisen ylimielisesti kaikkiin uskomushoitoihin. Mutta kun vakava sairaus on sattunut omalle kohdalle, niin kriittisyys on alkanut vähentyä ja toivo herätä mystisiin hoitoihin. Se on hyvin inhimillistä."

Juhani Saarinen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto