Kiitos ja näkemiin

Kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin Tamyn sosiaalipoliittisena sihteerinä. Jo ennen työni alkua huomasin, että ylioppilaskunta on aivan oma maailmansa.

Kuinka monessa muussa paikassa sama työhaastattelu tehdään kaksi kertaa ja niin, että ensimmäisellä kerralla haastattelijoita on kymmenkunta ja seuraavalla kerralla puolensataa?

Joidenkin Tamyn luottamushenkilöiden (kauteni aikana on ollut neljä hallitusta ja kolme edustajistoa) poliittisuus yllätti kaltaiseni untuvikon. Vielä tänä päivänäkään en pysty ymmärtämään miten nuoret, fiksut, asioita seuraavat ja itseään suvaitsevaisina pitävät ihmiset voivat päätöksenteossa toimia häikäilemättömästi oman ryhmän pussiin.

Näitä poliittisen pelin pelaajia löytyy sekä varsinaisista poliittisista että "epäpoliittisista" ryhmistä. Toki kaikki perustelevat toimintaansa opiskelijan edulla, mutta se etu on vaan kovin erilainen riippuen siitä, keneltä kysyy.

Hämmästyin myös suunnatonta lokerointitarvetta. Kaikki uudet toimijat lokeroidaan johonkin poliittisen ryhmään. Minunkin on sanottu varmuudella olevan sekä demari, kokoomuslainen että vihreä. Lokerointia tehdään myös opiskelualojen mukaan. Tiedättehän te kaikki, millaisia teekkarit ovat, tai humanistit tai psykan opiskelijat...

Oman mausteensa työntekoon on tuonut se, että työnantajaa edustaa 40 vaaleilla valittua, melko kokematonta henkilöä, jotka kaiken lisäksi vaihtuvat kahden vuoden välein.

Sihteereitä on syytetty vuoropäivinä joko siitä, että he linnoittautuvat Kauppakadun ylioppilastalolinnakkeeseen tai siitä, että he viettävät aivan liikaa aikaa yliopistolla, jopa usein kahvia juoden. Epäilyt laiskottelusta ja joidenkin sihteereiden koko työn tarpeettomuudesta saattavat pahoittaa mielen, erityisesti jos takana on rankka työviikko.

Näistä pienistä omituisuuksista huolimatta Tamy on ollut työpaikkana aivan loistava. Erityisen antoisaa on ollut työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät suurella innolla töitä opiskelijoiden asioiden eteen.

Tähän porukkaan kuuluvat sekä Tamyn työntekijät, hallitukset että kaikki yhteistyökumppanit muun muassa yliopistolla, ainejärjestöissä ja YTHS:llä, jotka tekevät antaumuksella töitä opiskelijoiden eteen. Kaikki eivät saa siitä edes palkkaa!

Entistä paremmin opiskelijoiden asiat ovat ensi syksystä lähtien, kun Tamyyn palkataan kauan kaivattu järjestösihteeri. Järjestösihteeri keskittyy suurten linjojen piirtelyn sijaan tukemaan sitä arvokasta työtä, mitä ainejärjestöt ja kerhot tekevät opiskelijoiden olojen parantamiseksi.

Ja huhtikuussa toimeen tarttuu myös uusi soposihteeri, joka pystyy uuden työnjaon ansiosta keskittymään pääasiaan, opiskelijoiden hyvinvointiin. Voin siirtyä luottavaisin mielin uuteen työpaikkaan, sillä opiskelijoiden asiat ovat hyvissä käsissä.

Anne Lindfors
ex-sopo-sihteeri