Homomiehen tie isäksi on mutkia täynnä

Vaikka suurin osa miesparien lapsista on syntynyt jommankumman aiemmassa heterosuhteessa, suunnittelevat homoparit nykyään yhä useammin myös yhteisen lapsen hankkimista.

Vauvakuumeeseen ei ole yksinkertaista ratkaisua, sillä asiaan vaikuttavat niin Suomen lainsäädäntö kuin ihmisten keskinäiset sosiaaliset suhteet. Homomiesten perheitä ja vanhemmuutta tutkinut sosiologi Juha Jämsä toteaa huomanneensa, ettei homoperheitä juuri löydy kahta samanlaista. Lapsia hankitaan yhdessä naisen tai naisparin kanssa, jolloin syntyy kolmi- ja neliapilaperheitä.

Homomiehelle ratkaisu voi olla myös sosiaalinen vanhemmuus, mikä tarkoittaa, ettei lapseen ole lainkaan biologista sidettä. Olennaisinta ei olekaan geeniperimä, vaan kokemus vanhemmuudesta.

Jämsä kertoo, että yllättävän suuri osa kolmi- ja neliapilaperheiden jäsenistä on tutustunut vasta lapsen hankkimisen yhteydessä. Äitejä perheeseen on etsitty keskustelupalstoilta, tai kuultu ystäväpiirin kautta parista, joka on suunnittelemassa lapsen hankintaa.

Homoperheeseen ei lapsia synny vahingossa, sillä jo sopivan parin löytämisen voi kulua vuosia.

Suulliset
sopimukset epävarmoja

Ihannetapauksessa kolmi- tai neliapilaperhe kasvattaa lapsen vanhempien yhteisesti hyväksymillä säännöillä. Juridisesti tällaisessa perheessä osapuolet eivät kuitenkaan ole tasavertaiset, sillä Suomen lainsäädäntö ei tunnusta lapselle kuin kaksi vanhempaa. Ihmissuhteen loppuessa on lainopillisen vanhemman vallassa päättää, mikä rooli muilla vanhemmilla on jatkossa lapsen elämässä.

Suomessa miesydinperheitä on harvassa, sillä homoparit eivät voi ottaa yhteistä adoptiolasta. Periaatteessa yksinään lapsen adoptoivan henkilön homoseksuaalinen parisuhde ei ole este adoptiolle, mutta käytännössä adoptiota ei vahvisteta.

Jämsän mielestä eduskunnan on turha keskustella sijaissynnytyksen mahdollisuudesta, koska adoptiolaki on tällainen.

"Onhan jokainen nähnyt dokumenteista tarinoita homojen kohdunvuokrauksesta. Siitä on
kuitenkin turha edes puhua niin kauan, kun miespari ei voi yhdessä tulla vanhemmiksi. Mitään virallista tapaamisoikeuttakaan ei voida vahvistaa", Jämsä sanoo.

Isyys kulttuurisesti
toisarvoista

Jämsän mukaan kulttuurissamme elää yhä käsitys äidin ensisijaisesta vanhemmuudesta. Hän kertoo joidenkin haastattelemiensa miesten tunteneen toisarvoisuutta, kun ulkopuolisia kiinnosti aina vain lapsen biologinen äiti, muttei juuri koskaan biologinen isä.

"Isyyttä ei pidetä lapsen kannalta yhtä tärkeänä. Toisaalta äitiys on merkittävyytensä vuoksi hyvin kontrolloitua ja hyvään äitiyteen kohdistuu kovia odotuksia. Osa miehistä koki tämän vapauttavana. Isyys voi olla paljon monimuotoisempaa kuin äitiys."

Jämsä uskookin isyyden kuvan olevan vahvistumassa ja muuttumassa kohti osallistuvaa isyyttä. Kolmi- ja neliapilaperheissä äiti tai äidit ovat harvoin aina läsnä, joten miesten isyys ei ole samalla tavalla suhteessa äitiyteen kuin heteroperheessä.

Jämsän haastattelemista miehistä monet olivat kokonaisia vanhempia jo käytännön vaatimuksista.

"Vau, mäkin
haluan"

Vaikka Jämsän haastattelemat miehet korostivat isänä olemisen tärkeyttä, kertoivat he omien lapsien olevan asia, josta ei esimerkiksi homobaarissa liiemmin puhuta. Isänä toimiva homomies on vielä vieras asia, eikä isyyden mahdollisuus ole vielä edes käynyt monen homomiehen mielessä.

Homoisiltä puuttuukin monesti vertaisryhmä, jonka kanssa jakaa kokemuksia. Homoisillä on vielä vähemmän seuraa hiekkalaatikon reunalla kuin muilla koti-isillä.

Kun miespari kertoo saavansa lapsen, voivat reaktiot vaihdella tyrmistyksestä innostukseen. Jämsä kertoo asenteiden olevan selvässä yhteydessä henkilön ikään.

"Erityisesti vanhemmat miehet suhtautuivat ihmetellen. Tämä on tietysti ihan ymmärrettävää, sillä he ovat eläneet aikana, jona homoseksuaalisuus on vielä ollut rikos. Ei siinä ole voinut lapsia ajatella. Vapaampia aikoja eläneet nuoret miehet ovat sen sijaan olleet jopa hurmioituneita, että vau, mäkin haluan", kertoo Jämsä.

Jämsä huomauttaa haastattelemiensa homomiesten tunnistaneen jo etukäteen ennakkoluulojen mahdollisuuden. Miehet kertoivat tehneensä suunnitelmia ja pohtineensa, millaisia ongelmia he joutuvat lapsen kasvattamisessa kohtaamaan.

Haastatteluissa paljastui, että miehet olivat kuitenkin arjen elämässä kohdanneet homoisään kohdistuvia ennakkoluuloja vain harvoin.

"Ei vanhempien seksuaalisuus näy lasten arjessa, ja miehet tahtoivatkin tehdä eroa käsitteeseen homoisä. Julkisessa keskustelussa nämä asiat usein yhdistetään, muttei homoisänä toimiminen eroa heteroisänä toimimisesta", Jämsä kiteyttää.

Jämsän mukaan aikuiset välttävät puhumasta mielipiteitään lasten kuullen, mutta miesparin lapset varmasti puhuvat kavereidensa kanssa asiasta tarhassa ja koulussa.

Lapset kuitenkin ottavat asiat annettuina.

"Joku voi sanoa, että eihän toi voi olla mahdollista, että on kaksi isää. Toinen vastaa, että voipas, kyllä mulla ainakin on. Ja asia on sillä selvä", Jämsä sanoo.

Veera Visapää