Olen jumala

"Satanismi ei ole osoittautunut turhaksi. Siinä tiivistyy ihmisten luonnollinen käyttäytyminen. Minun ei tarvitse taistella pysyäkseni pois kiusauksista", ystävällisen ja älykkään oloinen mies aloittaa kertomuksen suhteestaan kiisteltyyn elämänfilosofiaan, satanismiin.

Tampereen yliopistossa opiskeleva Kari (nimi muutettu), 28, on seurannut satanismia ilmiönä 1990-luvun alusta lähtien. Hän ei julistaudu satanistiksi, vaikka kertookin noudattavansa omassa elämässään ideologian periaatteita. Julkisesti, omalla nimellään ja naamallaan hän ei silti halua aiheesta puhua.

"Olen aika tarkka tunnistettavuudesta, koska noitavainot ovat todellisuutta vielä nykypäivänäkin", Kari perustelee anonymiteettiaan .

Karin tarina alkaa vuodesta 1993, jolloin hän oli vielä kirkasotsainen rippikoululainen. Hän kokeili rukoilla ja olla muutenkin höllästi kristitty - kuten hän itse asian ilmaisee.

Uskovaisuuteen, joka oli lupaavasti muotoutumassa, tuli kuitenkin särö, kun Karin tuntema tyttö surmattiin julmasti. Hän alkoi pohtia ihmisen luonnetta, ja, kun pappien selitykset eivät olleet riittäviä, hän alkoi kiinnostua entistä enemmän "pahasta". Satanismi ei napsahtanut kerralla vaan astui Karin elämään hiljalleen.

Tutustuminen aatteeseen kävi tuolloin työstä. Internetiä ei ollut. Kari tilasi aihetta käsitteleviä lehtiä aina Uudesta-Seelannista saakka. Kun hän sai käsiinsä satanismin perusteoksen, Anton Szandor LaVeyn Satanic Biblen, moni asia muuttui. Vaikkei se aluksi ollut järisyttävä lukukokemus, hän pitää sitä kaikista tärkeimpänä kirjanaan.

"Antaisin sen ensimmäisenä luettavaksi", Kari toteaa.

Satanic Bible pitää sisällään nykymuotoisen satanismin filosofisen perustan sekä sen käytännön soveltamisen aloittamiseen tarvittavat tiedot, muun muassa yhdeksän satanismin perusteesiä. Karin mukaan kirjassa on paljon sellaista, jota hän ei allekirjoita. Hän ei kuitenkaan koe sitä ongelmana, sillä Satanic Biblessa todetaan, että lukija voi ottaa kirjasta tietoa omien intressiensä mukaan.

1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun Euroopassa oltiin kiinnostuneita satanismimuodista, mutta Anton LaVeytä pidetään yksinoikeudella satanismin isänä. Hän pettyi tiukan kristillisen moraalin ja kristityn elämän tekohurskauden väliseen ristiriitaan ja kehitti oman "vastauskontonsa".

Ensimmäinen Church of Satan perustettiin Kalifornian osavaltioon vuonna 1966. Vaikka satanismi ei ole puhdas uskonto, kirkon perustamiselle on järkevä selitys: kirkkokunnan ei tarvinnut maksaa veroja. Satanismia leimaa vahva rationalismi siitä huolimatta, että sillä on rituaalinenkin puoli.

1960-luku oli okkultismin kultakautta, niin sanottua vesimiehen aikaa. LaVey keräsi vaikutteita ja käsitteitä omaan ajatteluunsa muun muassa länsimaisen rituaalimagian harjoittajien kirjoituksista.

Keskeisimpänä vaikuttajana hänellä - ja koko 60-luvun satanisikultilla - oli 1900-luvun vaikuttavimpana maagikkona pidetty Edward "Aleister" Crowley (1875-1947).

LaVeyn mukaan ihmisen tuli olla oma herransa ja ylpeästi toteuttaa omia halujaan, erityisesti niitä, joita kristillinen kirkko piti synteinä. Kirjoituksissaan hän myötäili nietzscheläisiä yli-ihmisihanteita.

LaVey johti Church of Satania aina kuolemaansa - vuoteen 1997 - asti.

Church of Satanin perustamisen jälkeen satanismi on hajaantunut lukuisiksi eri suuntauksiksi, lahkoiksi ja looseiksi. Ensimmäisen kerran Church of Satan jakaantui vuonna 1975. Toiminnallisten kiistojen seurauksena joukko papistoa perusti The Temple of Setin, Setin Temppelin.

Karin mielestä laveylainen satanismi on ainoa oikea, aito. Hän pitää kirkon jakaantumista ymmärrettävänä, koska satanismi korostaa yksilönvapautta. Jokainen satanisti määrittelee oman satanisminsa itse.

Kari ei koe tarvetta julistaa olevansa satanisti. Hän ei myöskään itse kuulu mihinkään satanistikirkkoon tai -lahkoon, koska ei koe mitään yhteenkuuluvaisuutta tuntemattomien ihmisten kanssa.

"Oma elämäni on oma kirkkoni", hän tiivistää.

Karin mukaan satanistille ei ole väliä, mitä hän tekee, jos se vain tuottaa nautintoa. Satanismi on hedonistinen, omaa nautintoa korostava elämänfilosofia. Karin mukaan "se, jonka pitää tässä elämässä hyötyä ja nauttia, on oma itse."

Oman nautinnon ei kuitenkaan tarvitse olla muilta pois. Kari esimerkiksi antaa katumuusikoille almuja, eikä näe toiminnassaan mitään ristiriitaisuutta.

"Ihminen ei voi olla pyyteetön. Ei ole mitään hävettävää, että tulee sekä itselle että toiselle hyvä olo."

Kari ei fanaattisesti vastusta kristinuskoa; hän sanoo olevansa uskontojen yläpuolella. Kristinusko on ilmiö, jota hän katselee ulkopuolelta. Kari saattaa provosoidakseen kantaa väärinpäin käännettyä ristiä, mutta toisaalta hänet voidaan nähdä kirkon lehtereillä veisaamassa virsiä.

"Tykkään laulamisesta. Osaan suurimman osan virsistä ulkoa", hän perustelee.

Tutkija Merja Hermonen kutsuisi Karia rationalistiseksi satanistiksi. He suuntautuvat ennemmin ideologisiin pohdintoihin kuin rituaalikäytäntöihin. Hermonen kutsuu sitä kirjallisen orientaationsa vuoksi myös nuorten aikuisten "älykkösatanismiksi".

Kari allekirjoittaa Hermosen määrittelyn. Hänellä ei ole ollut tarvetta rituaaleille - hänen mukaansa satanisti voi olla ainoastaan rationalistinen. Rituaalitkin ovat itsesuggestiota, psyykeensä manipulointia.

Karin puheessa toistuu usein sana "järkevyys". Sana kuvaakin hyvin hänen ajatteluaan. Hän kertoo, ettei pysty uskomaan uskonasioihin. Hänen mukaansa satanismi on vaikea elämänkatsomus, ja, että Satanic Biblen tulkitseminen vaatii älyä.

"Teksti ei korosta ihmisen hyviä puolia, mutta jos on tarpeeksi fiksu, tajuaa, ettei pahuus ole sen pointti."

Satanismi suhtautuu kristinuskon oppeihin ennemmin ivallisesti kuin vihamielisesti. Esimerkiksi toisen posken kääntäminen ei ole satanismin mukaan ihmisen luonnollinen tapa toimia. Kirjaimellisesti tulkittuna satanistin kuuluisi lyödä takaisin, mutta Karin mukaan se ei ole nyky-yhteiskunnassa järkevää. On paljon mielekkäämpää antaa poliisin viedä nyrkkisankari vankilaan kuin itse lähteä mukaan.

"Lain noudattamisesta on itselle hyötyä", hän toteaa.

Kari sanoo halunneensa olla ateisti, mutta tajunneensa satanismin olevan ateismin rehellisempi muoto. Hänen eteensä ei ole tullut järkevämpääkään ajattelutapaa. Satanismi on elämänfilosofia, jota hän mielenkiinnolla seuraa.

"Satanismi helpottaa oman halun löytämistä", hän kertoo.

Vanha vihtahousu ei merkitse satanistille mitään. Satanistit eivät usko Saatanaan sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan personifioituun yliluonnolliseen jumaluuteen. Yksinkertaistettuna satanisti on itse oma jumalansa (ja Saatanansa). Hän on vapaa tekemään omat ratkaisunsa ja velvollinen kantamaan niiden seuraukset.

"Saatana on ihmisen sisässä oleva halu, elämää ylläpitävä voima", Kari miettii.

Hänen mukaansa satanismi on selkeyttänyt, mitä hän haluaa elämältään. Satanismi korostaa konkreettisuutta, individualismia ja hedonismia.

Karin mukaan ihminen on sosiaalinen eläin. Edes satanisti ei ole erakko.