Linkola-hyllytyksen taustoista

Monia on ihmetyttänyt, miksi Tampereen yliopiston rehtori ja kansleri kuohitsevat sananvapautta ja paimentavat niin lehtien päätoimituksia kuin filosofiatapahtumaan kutsuttua Pentti Linkolaakin.

Rehtori Krista Varantolan ylireagointi hänen kutsuessaan puhutteluun Aikalaisen päätoimittajan Heikki Laurinollin saattaa olla osittaisseuraus oman dosentuurihakemukseni käsittelyä koskevasta kantelusta Tampereen yliopistossa.

Olen tuotannossani kritikoinut laajasti tieteessä esiintyviä natsi-ihanteita ja naturalismia. Asiantuntijana toiminut dosentti Olli Lagerspetz (Ã…A) puolestaan arvosteli minua tulkinnoista, joissa katsoin natsi-ihanteiden juontavan juurensa tieteellisestä naturalismista.

Muun muassa tämä johti hakemukseni hylkäämiseen viime syksynä, ja kirjelmöin asiasta yliopiston rehtorille, joka ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Kanneltuani aiheettomasta hylkäystuomiosta myös eduskunnan oikeusasiamiehelle viime joulukuussa meni rehtorille näköjään herne nenään.

Hän hermostui yliopistossa esiintyvistä natsismia sympatisoivista kirjoituksista sen verran, että katsoi parhaaksi ryhtyä natsisminvastaisiin puhdistuksiin, jotta ei kävisi ilmi, kuinka oikeassa olin ollut, kun kritikoin naturalistisen tieteen ja kansallissosialistisen fasismin yhteyksiä teoksessani Dialoginen filosofia (2003, s. 200 - 220).

Keskeinen kysymys on, miksi joku Pentti Linkola saa kylvää yliopistossa puolifasistisia näkemyksiään, jos minä en saisi useita tieteellisiä teoksia julkaisseena tohtorina ja seksuaalivähemmistön jäsenenä antaa dosenttiopetusta.

Itse en kannata enempää Linkolan näkemyksiä kuin mitään muitakaan naturalistisista ihanteista johdeltuja ideologioita, joissa ihmisen toimintaa selitetään jostakin "luonnon kirjaan" kirjoitetusta periaatteesta. Juuri sentapainen ajattelu on avannut tien esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemiselle.

Toisaalta olen sitä mieltä, että sananvapauden kahlitseminen on sekin tyhmää politiikkaa. Esimerkiksi kansleri Jorma Sipilä ylihuolestui diskaamalla Linkolan Tampereen suuresta filosofiatapahtumasta kokonaan.

Kyllä filosofiaan kuuluu myös se, että asioista keskustellaan vapaasti, sillä täytyyhän kyseenalaisia kantoja edustaville henkilöille tarjota mahdollisuus puhua itsensä pussiin. Sen sijaan viranomainen reagoi usein vain sillä ainoalla tavalla, jonka se osaa eli normittamalla, mikä puolestaan on epä-älyllisyyden tunnusmerkki. Niinpä kanslerin kanta, että "fundamentalisteja ei ole hyvä päästää puhumaan filosofiatapahtumaan" (Aviisi 5/2006) on ajattelematon.

Matti Wuoren henkisenä perillisenä katson, että totalitarismit alkavat juuri sananvapauden rajoittamisesta. Filosofiasta ei jäisi jäljelle juuri mitään (edes koeteltavaksi), jos kiellettäisiin radikalismi. Samaan tapaan erilaisten vähemmistöjen kamppailut on usein tuomittu vain "fundamentalismiksi".

Mielestäni sananvapautta ei pitäisi kahlita myöskään "sananvapauden asiantuntijoiden" kontrolliin, sillä asiantuntijavalta on eräs vallankäytön laji aivan niin kuin muodikkaaksi tullut vääristä puheista loukkaantuminenkin.

Pahoittelen edelleen sitä, että Tampereen yliopisto hylkäsi filosofian dosentuurihakemukseni, vaikka se on hyväksynyt dosentiksi useita henkilöitä sekä laadullisesti että määrällisesti niukemmalla tuotannolla.

Yliopisto näyttää syrjivän nyt tasapuolisesti sekä Linkolan tapaisia naturalisteja että kaltaisiani antinaturalisteja, kansalaisoikeustaistelijoita ja epänatseja. Odotan kiinnostuneena eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua.

Jukka Hankamäki
filosofian tohtori, Helsinki