|
Vähänkin sanomalehtiä lukeneena voi tehdä masentavan havainnon. Kaikki sanomalehdet ovat hämmästyttävän samantapaisia. Sivut rakentuvat samalla tavalla. Jokaisella sivulla on yksi pääjuttu ja -kuva, joiden rinnalla on pienempiä juttuja.
"Sanomalehdet ottavat mallia toisistaan ja samoista ulkomaisista esikuvista. Lisäksi ulkoasukonsultteja on Suomessa melko vähän", Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen johtaja Risto sanoo.
Nykyisin sanomalehden täytyy tehdä eroja asioiden välillä. Aikaisemmin uutiset olivat kaikki tasaisemman kokoisia.
"Suurin osa asioista, mitä lehdessä käsitellään, on jo ihmisten tiedossa. Sen takia pitää tuottaa lisäarvoa. Sivun pitää olla hyvin jäsennelty ja dynaamisen näköinen."
Lehdissä kuvien koot ovat kasvaneet huimasti parissakymmenessä vuodessa.
"Nykyisin käytetään vain sellaisia kuvia, joita voi käyttää isolla eli ilmaisuvoimaisia kuvia. Aikaisemmin käytettiin pieniä kuvia pakonomaisesti."
Uutisissa pitäisi olla aina alussa kaikkein keskeisin asia.
"Uutisten lukija on kiireinen ja kriittinen kansalainen, joka haluaa tietää nopeasti, mitä on tapahtunut. Uutinen ei perustu tekstinä siihen, että kaikki lukevat sen loppuun. Toimitussihteeri voi katkaista lopun hännän. Aikaisemmin, kun uutisia lähettiin hiukan huteria lennätinlinjoja pitkin, ainakin tärkein, alussa oleva asia saatiin menemään läpi. Alussa oleva tärkeä asia tuo lehtiin pakosti kärjistyksiä."
Uutisten sisällöt ovat melko identtisiä lehdestä riippumatta.
"Uutisia tekevät ihmiset, joiden käsitys tärkeästä on samantyyppinen. Kilpailu iltapäivälehtien kanssa samankaltaistaa sisältöjä. Lehdet myös seuraavat, mistä muut kirjoittavat. Viranomaislähteet eivät juuri vaihtele."
Samansisältöisyys ei ole Riston mielestä välttämättä kovin huono asia.
"Jossain määrin journalismin tehtävä on pitää yllä samoja puheenaiheita. Samoihin sisältöihin voi kuitenkin hakea eri näkökulmia, lähteitä ja ratkaisumalleja."
Vakiolähteet ovat tiukassa
"Tottuneet haastateltavat osaavat muotoilla asiansa helposti ymmärrettävään muotoon. Uusien lähteiden esittely vaatii enemmän tilaa, koska heidät pitää tehdä lukijoille tutuiksi."
Viranomaislähteiden lisäksi lehtiin yritetään saada tavallisen ihmisen näkökulmaa.
"Tavallisille ihmisille palstatilan antamisesta on tullut eräänlainen uskonto tai taikasana. Politiikan ajatellaan näkyvän tavallisten ihmisten arjessa. Tavallisten ihmisten rooli on kuitenkin melko rajattu. He ovat usein pelkkinä havainnollistavina esimerkkeinä, eivätkä esitä kysymyksiä tai osallistu keskusteluun."
Risto uskookin, että hyvä toimittaja löytää erilaisia näkökulmia eri luokkien sisältäkin.
"Esimerkiksi ulkopolitiikan asiantuntijoilla on erilaisia kantoja. Nykyisin PR on kuitenkin yleistynyt, joten yksi tyyppi huolehtii esimerkiksi koko firman mielipiteen ilmaisusta, jolloin monipuolisten näkökulmien esiintuominen on hankalaa. Toimittajien pitäisi kuitenkin löytää harhaoppisia mielipiteitä ja tuoda ne esille vakavasti otettavasti, koska valtavirran vastaisten mielipiteiden ilmaisijan rooli ei ole kadehdittava. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta pitäisi tuoda esille molemmat kannat."
Julkisuuden hallinta on siirtynyt uusille alueille.
"Esimerkiksi kirkon olemassaolon oikeutus on siirtynyt sunnuntain jumalanpalveluksesta televisio-ohjelmien ja lehtien palstoilla keskusteluun osallistumiseen. Tieteen tekijätkin ovat enemmän esillä."
Harhaoppisella toimittajalla ei Riston mielestä ole sen vaikeampaa kuin ennenkään.
"Ajatus, että ennen oli enemmän tilaa moninaisille mielipiteille, on melko perusteetonta itkuvirttä. Maakuntalehdissä kolumni-, kommentti- ja palstanpäätyyppinen aineisto on lisääntynyt. Toimittaja joutuu nykyisin esittämään mielipiteitä, vaikkei haluaisikaan. Aikaisemmin oli uutistoimittajia, joiden sanavarastoon Â’minäÂ’ ei kuulunut. Ammattilaisuuden merkki olikin, ettei ollut omaa näkökulmaa."
Nykyisin kolumnin lisäksi uutisenkin vieressä voi olla kuva toimittajasta.
"Siinä identifioidaan edes se subjekti, koska nykyään kukaan ei voi sanoa Â’objektiivinenÂ’ tekemättä nopeasti näin", Risto heiluttaa sormiaan lainausmerkiksi.
Persoonattomat uutiset vaihtelua
"On virkistävää lukea lehtiä, joissa juttuja ei allekirjoiteta ollenkaan kuten esimerkiksi The Economist -lehdessä. Nimettömyys on kollektiivisessa mielessä ideologisempaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uskoisi kaiken lukemansa."
Risto mieltää nimettömät uutiset tavallisia uutisia enemmän koko toimituksen tekemiksi ja näin ollen painavammaksi sanottavaksi.
"Jos jutussa on toimittajan nimi, alkaa miettiä, mitä kirjoittaja ajaa takaa."
Toimittajien nimet uutisten perässä eivät ole Riston mielestä kuitenkaan vain huono asia.
"Toimittajien nimet ja tyylin oppii tunnistamaan. Siitä tulee paikallinen kielioppi. Oppii muistamaan, että tämä oli nyt se toimittaja, jolla oli aivan kamala palstanpää", Risto hymyilee.
Vaikka toimittajan kuva voi olla uutisen vieressä, kaikkien muiden mielipide saa näkyä uutisessa, mutta ei toimittajan.
"Kerran yksi opiskelijani soitti kesätöistään ja pyysi minua sanomaan haastattelussa oman mielipiteensä, jotta hän saa sen mukaan juttuun. Suostuin", Risto naureskeli muutaman vuoden takaisella toimittajatyön kurssilla.
"Uutista tehdessä hypoteesin mukaisiin rooleihin pitää löytää todelliset ihmiset. Useinkaan tilanne ei ole noin selvä kuin opiskelijaesimerkissäni. On kuitenkin tavallista, että toimittaja varmistaa, voiko haastateltavan mielipiteen muotoilla tietyllä tavalla. Toimittaja siis kertaa, onko hän ymmärtänyt oikein", Risto selittää nyt esimerkkiään.
Risto on yleensä tyytyväinen toimittamisen tapoihin.
"Nykyisillä lehden tekemistavoilla saadaan hyvää journalismia aikaan, jos vaan etsitään eri näkökumia asioihin. Yksi, mitä voisi tehdä lehdissä enemmän on, että laitettaisiin osapuolia kohtaamaan. Eli annettaisiin toisen haastateltavan kysymyksiä toisen vastattavaksi. Ja sen jälkeen toinen saisi arvioida vastauksia. Tällöin asioista selviäisi enemmän."
Ristoa harmittaa, että sanomalehti vanhenee niin äkkiä, ettei siihen kannata investoida kovinkaan paljoa.
"Verkkopuolella pitäisi kiiruusti tehdä jotain. Ihmiset tuottavat verkossa omaa sisältöä. Verkkolehtiä pitäisi muokata siihen suuntaan, miten ihmiset käyttävät nettiä."
Hänellä on idea valmiina lainattavaksi.
"Kansallisesta kiistanaiheesta, kuten kuudennesta ydinvoimalasta, kannattaisi tehdä verkkolehteen päivittyvä juttukokonaisuus. Toimittaja kokoaisi vaikka kaksi viikkoa joka päivä lisää asiaa koskevia käsityksiä, taustatietoa ja kommentteja. Olennaista olisi myös, että vanhoja tekstejä poistettaisiin sitä mukaa, kun ne vanhenevat."
Kuulostaa Wikipedian muunnokselta.
"Kyllä minä haluaisin, että sitä tekee ammattitaitoinen toimittaja. Lukijat voisivat lähettää toimittajalle kysymyksiä ja kommentteja, mutta hän saisi päättää itse, mihin kannattaa vastata."
Hertta-Mari Kaukonen
Vaihtoehtojournalismi
Uuden journalismin liike tuo toimittajan subjektiivisen kokemuksen lehtijuttuihin, koska vastustaa näennäistä objektiivisuutta. Juttutyyppeinä minämuotoiset reportaasit, joissa mukana toimittajan havaintojen lisäksi tietoa siitä, miten lehtijuttu syntyy.
Tutkiva journalismi paljastaa tosiasioita uutisten ja kulissien takaa.
Soluttautumisessa toimittaja menee elämään niiden ihmisten arkea, kenestä kirjoittaa.
Marginaalijulkisuutta ovat pienen vaihtoehtoista elämäntapaa edustavan yhteisön omakustannemediat.
Avoimessa tekstissä kuka tahansa voi muuttaa tekstiä, jolloin tekijä katoaa. Yhteisö kontrolloi tekstin oikeellisuutta. Esimerkiksi Wikipedia.
Lähde: Risto
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen