Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kun rahaa ei ole

Tyypillinen Pelastusarmeijan ruoka-avun saaja on pitkäaikaistyötön

Leipäjonot olivat tuttu ilmiö edellisen laman aikana. Köyhyysrajan alapuolella elävät ihmiset joutuivat hakeutumaan hädässä ruoka-avun piiriin. Näimme traagisia uutiskuvia pitkistä jonoista. Mikä mahtaa olla tilanne nyt, uuden kansainvälisen talouskriisin koetellessa hyvinvointivaltion perusteita?

Tampereella ei varsinaisia leipäjonoja ole. Suurimmat ruoka-avun tarjoajat ovat Pelastusarmeija ja Diakoniakeskus. Molempiin varataan aika tapaamiseen, jossa selvitetään hakijan avun tarve. Tulot, henkilötiedot ja perhesuhteet on valmistauduttava selvittämään hyvin tarkkaan, sillä ruokaa koitetaan saada tarpeettomin perustein varsin usein. Rauni Lainiala on toiminut 11 vuotta vapaaehtoisena Pelastusarmeijan avustustoimistossa. Hän on nähnyt monenlaista yrittäjää.

"Ruoka-avustusta haetaan eri nimillä useaan kertaan. Myös samat lapset voivat olla eri henkilöillä. Käräytin juuri sellaisen tapauksen, jossa pariskunta oli ilmoittanut eri osoitteet saadakseen kahdet avustukset", Lainiala kertoo.


Pelastusarmeijan resurssit ovat muutenkin venytetty varsin ohuiksi. Pelastusarmeija ei saa lainkaan verovaroja, vaan toimii täysin lahjoitusten pohjalta. Raha ei kasva puissa, kuten Lainiala muistuttaa useasti haastattelun aikana. Perinteinen joulupatakeräys tuotti noin 70 000 euroa, ja ottajia riittää.

"Meillä on tällä hetkellä 3000 asiakasta. Yhtään uutta emme voi ottaa ilman, että joku muu putoaa pois avun piiristä."

Lainiala onkin huolissaan siitä, tuoko julkisuus lisää puheluja tarvitsijoilta. Uusi avunsaaja tarkoittaa aina jonkun jäämistä sen ulkopuolelle. Valikointi onkin rankkaa, joten vain todella reilusti köyhyysrajan alapuolella elävät ihmiset voivat saada tukea. 600 euron kuukausitulot ovat avunsaajien tuloskaalan yläpäästä.

Asiakkaiden määrä on talouden kurjistumisen myötä lisääntynyt huimasti. Tyypillinen avunsaaja on pitkäaikaistyötön, joka on siirtynyt ansiosidonnaiselta työttömyystuelta Kelan vastuulle. Tällöin saattaa mennä viikkoja ilman mitään tulonlähdettä. Myös maahanmuuttajia on avustettavien joukossa.

Jos hakija on oikeutettu saamaan ruoka-avustusta, hän saa mukaansa ruokakassin. Sen voi hakea noin 4—5 viikon välein.

"Pelastusarmeijan ei ole tarkoitus elättää, vaan auttaa silloin, kun kukaan muu ei auta", sanoo Lainiala.


Kassista löytyy ainakin leipää, juustoa, levitettä ja kahvia.

"Kahvi on ihmisille hyvin tärkeä asia", Lainiala tietää.

"Lisäksi kassiin voidaan laittaa vaikkapa lihapurkki ja hernekeittopurkki. Kassin sisältö riippuu myös avunsaajasta. Yksinäisille miehille annetaan hieman eri elintarvikkeet kuin vaikkapa yksinhuoltajaäidille."

Leipä saadaan Linkosuolta. Myös EU avustaa pelastusarmeijan toimintaa rahoittamalla ryynejä, jauhoja ja muita vastaavia tuotteita kasseihin. Tänä keväänä nämä EU-avustukset ovat kuitenkin olleet myöhässä, mikä on ollut omiaan kärjistämään jo ennestäänkin vaikeata tilannetta.

Diakoniakeskuksessa asiakas saattaa suoran ruoka-avustuksen lisäksi saada rahanarvoisen ostokortin. Pelastusarmeijassa ei ole haluttu lähteä tälle linjalle. Lainiala kritisoikin ostoskorttia.

"Meillä ei ensinnäkään ole resursseja antaa ostokortteja. Toisekseen varsin usein ongelmatapauksissa korttia ei käytetä ruoan ostoon, vaan kaupasta lähtee mukaan tupakkaa ja mäyräkoira."

Vaikka leipäjonoja ei Tampereen kaduilla nähdä, on akuutti köyhyys todellinen ilmiö tämän päivän Suomessa. Avun tarvitsijoiden määrä on suuri. Onneksi löytyy Lainialan tapaisia vapaaehtoisia sekä kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat valmiita lahjoittamaan edes hieman omastaan heikompiosaisten hyväksi.



Juho-Matti Paavola, teksti

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto