Rehtoraatti Nokan piinapenkissä

Alli Nokka on kuluvana vuonna hämmästellyt koulutusuudistusta. Kehitys kehittyy, mutta muuttuuko mikään? Tehdäänkö tässä taas yhtä tyhjää uudistusta, joka saa henkilökunnan hermoilemaan ja opiskelijat sekaisin?

Onko keisarilla uudet vaatteet, joista kukaan ei uskalla tai jaksa enää huomauttaa? Olisiko koulutusuudistuksessa uskallettu perääntyä ajoissa, vai onko se arvovalta- eikä sisältökysymys? Alli uskoo, että jos Tampereen yliopiston koulutuksen maine pilataan sekasotkulla, se menee pitkäksi aikaa ja päätti varoittaa rehtoria.

Alli Nokan kysymyksiin vastasivat rehtori Kaija Holli ja vararehtori Harri Melin.

Rehtorit: Alli voi olla huoletta, sillä varoitus maineen tärvelemisestä otetaan vastaan, eikä arvovalta estäisi perääntymistä, jos sitä tarvitaan. Tässä tehdään oikeaa muutosta, jonka sivuvaikutus ei saa olla yleinen hermoilu.

1. Identiteetit vs. suunnitelmat

Oli rakenteet viritetty miten huippuunsa tahansa, laaja-alaisuuden toteutuminen on kiinni opiskelijayhteisöstä ja ainejärjestöistä. Pääainepohjaisia opiskelijaidentiteettejä syntyy jatkossakin, koska ihmiset tulevat yliopistoon opiskelemaan esimerkiksi sosiaalityötä, psykologiaa ja historiaa. Opiskelijoille tilanne on sekava. Miten he pystyvät välittämään laaja-alaisuuden ilosanomaa nuoremmille kollegoilleen, kun ensimmäiset uudessa systeemissä aloittavat fuksit tulevat? Ainejärjestöt ovat yhä pääainepohjaisia ja ne hoitavat tuutoroinnin. Ketä kiinnostaa tulla opiskelemaan, kun ei varmasti tiedä, mihin maisteriin päätyy? Laaja-alaisuus herättää ajatuksen massatuotannosta. Toteutetaanko laaja-alaisuus uusilla pakollisilla massaluennoilla?

Rehtorit: Opiskelijajärjestöillä on tärkeä rooli opiskelijoiden integroinnissa ja identiteettien rakentamisessa. Järjestöt elävät samaa tahtia yliopiston kanssa, ja yliopiston muutos varmaan merkitsee myös opiskelijajärjestöjen uudistumista.

Identiteetin rakentumiseen vaikuttavat monet tekijät kuten hyvä orientaatio, opiskelijasta ja hänen tarpeistaan välittäminen, opettajien lähestyttävyys, opetuksen selkeys ja niin edelleen. Lisäksi pitää aina muistaa, että identiteetti on kiinni ihmisestä itsestään. Pääaine ei sinällään tuota mitään identiteettiä.

Miksiköhän opiskelijat olettavat, että uudistus vähentää Tampereen yliopiston vetovoimaa hakijoiden keskuudessa? On ainakin yhtä todennäköistä, että käy päinvastoin, ja saamme etua siitä, että ensimmäisenä monialaisena yliopistona annamme opiskelijoille alusta asti aitoa väljyyttä ja rakenteellisesti tuetun mahdollisuuden uusiin valintoihin opintojen aikana. Opiskelija tietää jo hakiessaan, minne päätyy. Uutuutena tarjoamme myös mahdollisuuden muutta helposti mieltään.

2. Vastavirta on osa virtaa

Kriittisyys on johdon mukaan muutosvastarintaa ja kaikkien pitäisi tarttua työhön valittamatta. Kritiikki on osallistumista yhteiseen projektiin siinä missä strategian toteuttaminen propellihattu päässä. Kaikki eivät ymmärrettävästi tunne koulutusuudistusta omakseen, koska yhtä ymmärrettävästi monet pelkäävät työpaikkojensa ja työtehtäviensä puolesta. Esimerkiksi yliopistopalveluissa pätkätyöläiset ovat saaneet odottaa tietoa jatkosta vielä pari viikkoa ennen edellisen pätkän loppua.

Rehtorit: Yliopistojen tehtävä on olla kriittisiä, sillä ilman kritiikkiä mikään ei muutu. Yliopiston strategia ei olisi syntynyt ilman laajaa kriittistä keskustelua.

Yliopistopalveluiden uudistaminen ei ole mikään yksikertainen juttu. On selvää, että muutostilanteisiin liittyy aina epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta. Asioiden kanssa tehdään kovasti töitä ja uskomme, että henkilöstön huoli asemastaan rauhoittuu varsin nopeasti. Pätkittäisyydestä johtuva huoli on kuitenkin ymmärrettävää.

3. Henna V. tykkää!

Yliopisto pyrkii tulosneuvottelurahojen toivossa miellyttämään opetusministeriä ja ministeriötä, joka haluaa isoja sisäänottoja ja rönsyt pois. Siksi ollaan valmiita luomaan järjettömiäkin kandiohjelmia, joihin pikkuaineet upotetaan, jotta ministeriölle luvatut karsimiset saadaan tehtyä. Noloimpia spekulaatioita, joista onneksi on luovuttu, lienevät kielten opintojen yhdistelyt ja lailla säädeltyjen ammattialojen psykologian ja sosiaalityön tunkeminen samaan ohjelmaan. Toivottavasti yhdistelyt ja 40 hengen sisäänotot tehdään kuten ollaan linjattu, eli "sinne missä se on järkevää". Päämäärätietoinen eli usein hyvä opiskelija ei halua laaja-alaiseen yliopistoon, vaan opiskelemaan spesifiä tieteenalaansa. Pienistä aineista saattaa löytyä myös yllättävä markkinointivaltti - muille yliopistoille kuin Tampereen yliopistolle. Pieniä aineita ei ole välttämättä voinut opiskella muualla kuin Tampereella, jolloin uudistus on valtakunnallinen kuolinisku niille. Opiskelijat pakotetaan rakenteen avulla ennalta määriteltyyn laaja-alaisuuteen, jollaista he eivät itse olisi valinneet vapaan sivuaineoikeuden puitteissa. Häviävätkö sivuaineet ja samalla vapaa sivuaineoikeus samalla, kun pääaineisiin perustuva ajattelutapa katoaa?

Rehtorit: Tampereen yliopisto on aloittanut uudistuksensa täysin riippumatta ministeriön kanssa käytävistä tulosneuvotteluista. Ajatus laaja-alaisista kandidaattiohjelmista on kirjattu jo vuonna 2001 hyväksyttyyn yliopiston strategiaan. Toki on syytä pitää mielessä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö on edelleen päärahoittajamme. Koulutustehtävämme toteuttaminen tuskin hyötyisi siitä, että tieten tahtoen toimittaisiin rahoittajan näkemysten vastaisesti.

Varsin kapeasti määriteltyihin oppiaineisiin perustuvan ajattelutavan poistuminen ei merkitse tieteenalojen hävittämistä. Tampereella tutkitaan ja annetaan tutkimukseen perustuvaa korkeampaa opetusta edelleen hallintotieteissä, kasvatustieteissä,

lääketieteissä, sosiaalitieteissä ja niin edelleen. Mitä ihmeitä ovat nämä katoavat oppiaineet?

Vapaa sivuaineoikeus on ollut Tampereen voimavara. Koulutusuudistuksessa turvataan valinnaiset opinnot, ja niitä tuetaan yliopiston uudessa sisäisessä rahanjakomallissa. Tarkoitus on nimenomaan antaa lisää valintamahdollisuuksia tutkintorakenteen sisään.

4. Puuhastelua ja osallistamista

Valta on muka johtokunnilla, mutta jäsenet ovat harvoin ajoissa kartalla esityksistä ja suunnitelmista. Johtavien elinten valtasuhteet ovat epäselvät. Johtokuntien jäseniä ei ole kunnolla koulutettu työskentelyyn, ja kokoustekniikkaosaamisen puutteet ovat olleet näkyvissä jo vanhoissa tiedekunnissa. Työryhmäpuuhastelua on joka lähtöön, mutta todellinen vaikutusvalta ja päätösvaltaisuus ovat jossain muualla. Tosiasialliset päätöksetkin tehdään käytäväkeskusteluissa samalla, kun ihmisiä osallistetaan ja kuunnellaan muodon vuoksi. Asioista tehdään kerta kaikkiaan niin epäselviä, ettei mitään vastaesityksiä voi ajoissa tehdä, kun pohjafaktoja päätöksenteolle ei ole. Useassa yksikössä on toimittu niin, että johtaja puhuu mitä sattuu ylemmän johdon tapaamisissa ja kävelee yhdessä saavutetun konsensuksen yli. Tällaista Alli on kuullut esimerkiksi viestinnän, median ja teatterin yksikön suunnalta. Lisäksi tieto aiemmin valmistellusta ei ole kulkenut seuraavalle tasolle, eli turhaa työtä on tehty.

Rehtorit: Uuden yliopistolain yhtenä tavoitteena on parantaa yliopistojen johtamista. Toteuttamamme rakennemuutos luo edellytyksiä paremmalle johtamiselle. On tärkeää varmistaa eri tahojen osallistuminen nimenomaan asioiden valmisteluun. Hyvä valmistelu on kaikkea muuta kuin puuhastelua. Yliopistoissa ei ole vielä totuttu johtamiseen, vaikka sen tarpeellisuus jo tunnustetaankin. Jos yksikössä päätöksentekoon tai asioiden valmisteluun liittyy ongelmia, on reilua käydä yksikön johtajan kanssa epäkohdasta avointa keskustelua.

5. Kiirettä, mutta ei rahaa!

Koulutusuudistukselle on osoitettu rahaa 0 euroa. Yliopiston pitää siis pyöriä normaalisti ja tehdä ilman lisäresursseja koulutusuudistus-niminen taikatemppu mielipuolisella aikataululla, joka on laadittu opetusministeriä mielistellen. Hyvää ei saa halvalla, eikä laatua kiireellä. Toivottavasti taloudellisesti on varauduttu edes ensi vuonna alkaviin opiskelijoiden hämmentyneisiin kyselyihin. Alli on huolissaan siitä, että juosten kusten tulee lopputuloksestakin... juosten kustu.

Rehtorit: Yliopiston hallitus on päättänyt uudistuksen aikataulusta. Sen mielipuolisuudesta voi olla montaa mieltä. Monien mielestä etenemme liian hitaasti. Opetusneuvosto on keskustellut koulutusuudistuksesta jo vuoden ajan jokaisessa kokouksessaan ja antaa sitä koskevia linjauksia. Uudistusta on resursoitu varsin mittavasti, eli nolla euroa on väärä tieto. Hanketta tukee rehtorin asettama projekti. Opetuspalveluissa uudistuksen valmisteluun on irrotettu kaksi työntekijää.

Opetuksen kehittämispäällikön työpanoksesta suurin osa menee uudistuksen tekemiseen, samoin koulutusvararehtorin. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamat Campus Conexus -hankkeet tukevat toiminnallaan hanketta. Yliopistopedagogiikan opetusta on lisätty. Tässä vain muutama esimerkki yliopiston panostuksesta uudistukseen. Kyse ei ole mistään taikatempusta vaan kovasta työstä. Jarruakin voidaan painaa ja peruuttaa, mutta kuka kertoo meille sen olevan viisasta? Teemme uudistusta oman etumme ja tulevaisuutemme vuoksi, emme opetusministerin mieliksi.

6. Vanha viini uuteen leiliin

Joissain yksiköissä tutkinto-ohjelmat toteutetaan todennäköisesti tavalla, joka sallii vanhan putkiajattelun säilyttämisen uudessa rakenteessa. Pääainepohjainen koulutus jätetään tutkinto-ohjelmien sisään, ja silmänlumeeksi luodaan yhteiset kieliopinnot. Tällaista Alli on kuullut muun muassa johtamiskorkeakoulusta. Valtaa pitävät uudistuksen myötä yhä vahvemmin professorit, jotka eivät olen tunnettuja muutoshalukkuudestaan.

Rehtorit: Edellä uudistusta arvosteltiin liiasta laaja-alaisuudesta ja nyt siitä, että mikään ei muuttuisikaan. Huhtikuussa päätetään tutkinto-ohjelmista, siis niiden nimistä ja määrästä. Ohjelmien sisällöllinen suunnittelu alkaa syksyllä. Opetusneuvosto tulee varmistamaan, että strategiassa linjattu laaja-alaisuus ja osaamisperustaisuus myös toteutuu.

Alli Nokka, teksti &
Maija Ahtiluoto, kuva