Fukushima on appelsiini

Aviisin pääkirjoituksessa päivitellään ydinvoimapelkoja ja nostetaan esille "massamurhia, joista ei puhuta". Sinänsä on toki tarpeellista puhua numeroista ja tilastoista, ja nostaa esille hiljaisempiakin tappajia.

Kuten päätoimittaja toteaa, pelko ei ole rationaalista. Toisaalta rationaalista ei ole myöskään verrata ihan minkä tahansa energiamuodon kuolinlukuja ihan toisen tapahtumakulun kuolinlukuihin - esimerkiksi verrata Tsernobylin kuolinlukuja biopolttoaineiden kuolinlukuihin, tai Fukushiman ensimmäisen räjähdyksen aiheuttamaa kuolleisuutta (2 työntekijää) vesivoimalan sortumiseen (1 200 taloa). Se on kuin laskisi niitä kuuluisia appelsiineja ja omenoita.

Voitaisiin toki verrata ydinvoiman ja jonkin toisen energiamuodon kuolinlukuja. Energiamuodon aiheuttamaan kuolleisuuteen tulisi kuitenkin laskea koko elinkaaren vaikutukset, eikö? Esimerkiksi "ydinvoimakuolleisuuslukuun" ei yleensä lasketa esimerkiksi uraanin louhinnassa, jalostuksessa ja kuljetuksessa sekä ydinjätteen säilytyksessä (100 000+ vuotta) tapahtuneita ja mahdollisesti tapahtuvia kuolemia.

Fukushiman ja sortuneen vesivoimalan vertailu valaisee samaa ongelmaa. Fukushiman kriisi on tätä kirjoittaessani, yli kolme viikkoa tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen, kaikkea muuta kuin ohi, ja sen aiheuttamat riskit, kuolemat ja sairaudet vielä täysin tietämättömissä tulevaisuudessa. On varsin ontuvaa verrata jo tapahtuneita tuhoja vielä käynnissä olevan onnettomuuden ensimmäisten päivien kuolinlukuihin.

Entä miksi pitäisi pysähtyä laskemaan (ihmis)kuolemia? Ovatko esimerkiksi syöpätapaukset tai muut sairaudet kovinkaan paljon kuolemaa parempia? Miten niitä tulisi verrata, onko sata syöpäkuolemaa tai -tapausta parempi vai huonompi kuin yksi kuolema? Numerot alkavat näyttää jo melko ongelmallisilta.

Vertailevien laskelmien ongelmat eivät pääty tähän. Miten pitäisi laskea vaikkapa onnettomuuksien psykologiset ja sosiaaliset vaikutukset, ympäristövaikutukset tai maanviljelylle ynnä muille elinkeinoille aiheutuneet vaikutukset - ihan minkä tahansa energiamuodon osalta?

Seuraavaksi päästään tietysti riskin käsitteeseen, joka klassisessa muodossaan ("tuhon todennäköisyys" x "tuhon määrä") on kuitenkin ongelmallinen. Suuri, mutta hyvin epätodennäköinen onnettomuus tulee määritellyksi vähäiseksi riskiksi. Millä todennäköisyydellä Fukushimaan vaikuttaisi juuri näiden ydinreaktoreiden käyttöaikana tuhoisa maanjäristys ja korkea tsunamiaalto? Itse asiassa tapahtuneen kaltainen luonnonmullistus ei ollut riskianalyysien kehittymisestä huolimatta edes mukana laskelmissa.

Aina voidaan toki päivitellä ihmisen pelkojen irrationaalisuutta, mitä en siis millään muotoa kiistä, mutta onko Fukushima-uutisoinnissa ja ydinvoiman vastustamisessa sittenkään kyse siitä? Eri mieltä olevien leimaaminen irrationaalisiksi tunteilijoiksi on kovin vanha strategia. Minä kysyisin: eikö ylipäänsä luottamus insinööritaitoon ja ihmisen suunnitelmiin ole lainkaan epärationaalista - esimerkiksi kaikkien teollisuusonnettomuuksien (myös Fukushiman) valossa?

Nina Nygren

Kommentti

Kiitos hyvästä vastauksesta pääkirjoitukseeni. Täytynee täsmentää, että kirjoituksessa ei päivitelty ydinvoimapelkoja - siinä pohdittiin pelkoja ylipäätään. Ydinvoima oli eräs esimerkki.

Ukkosta pelkäävä tupakoitsija sytyttää savukkeen, jonka imeminen tuo turvallisuudentunnetta. Tosiasia on, että tupakka tappaa noin 12 000 suomalaista samassa ajassa kuin salamat yhden. Kumpaa oikeasti kannattaisi pelätä?

Mitä ydinvoimaan tulee, sitä voi vastustaa hyvillä asiaperusteilla. Fukushiman jälkimainingeissa vellova suhteeton säteilypelko ei mielestäni ole kovin hyvä peruste.

Seppo Honkanen