|
Jokaisessa yliopistossa pohditaan, mikä on yliopiston rooli koulutuksen antajana sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Otsikossa mainittu vuosi 2020 on pitkä aika kvartaalitaloudessa, mutta yliopiston ajassa se on vain yksi hujaus länsimaisten yliopistojen noin 900-vuotisessa historiassa. Osa vuonna 2013 aloittavista fukseista on valmistunut 2020 mennessä ja osa todennäköisesti viimeistelee gradujaan, mikäli ovat vielä yliopistossa.
Miltä yliopistokoulutus tulee näyttämään tulevaisuudessa? Avaan tässä ainoastaan yhtä näkökulmaa, joka on mielestäni ollut kiihtymässä niinä vuosina, jolloin itse olen yliopistojen toimintaa aktiivisesti seurannut. Yliopistot ovat muuttumassa yksilöllisiksi sivistysyliopistoiksi rajoitetulla opiskeluajalla. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta ja sitä se varmasti onkin, kun tarkoituksena on yhdistää laadukas koulutus ja läpäisytehokkuus.
Yksilöllisellä sivistysyliopistolla opiskelijalle pyritään tarjoamaan mahdollisuuksia räätälöidä koulutuksensa mahdollisimman oman näköisekseen omassa yliopistossa ja oman yliopiston ulkopuolella. Tätä trendiä avustavat opiskelijoiden liikkuvuuden kannustamisen lisäksi erilaiset sähköiset palvelut, joiden kautta yliopistollista koulutusta voidaan saada ympäri maailmaa (Coursera, iTunes U, MIT OpenCourseWare ym.). Näillä apuvälineillä voidaan ainakin osittain murtaa myytti kaikille samanlaisista "massatutkinnoista", mikäli sellaista koskaan on ollutkaan muualla kuin tietyillä aloilla, joita säätelevät asetukset.
Uusien kannustimien ja palveluiden seurauksena yliopistoilta vaaditaan paljon joustavuutta, jotta erilaista osaamista pystytään tunnustamaan ja tunnistamaan. Tämän lisäksi myös näin hankitun osaamisen taso pitää osata luotettavasti arvioida, jotta yliopisto pystyy uskottavasti todentamaan opiskelijan asiantuntemuksen. Samassa prosessissa yliopisto todentaa oman laatustandardinsa.
Opiskelijan kannalta koulutuksen yksilöllistyminen voi toimia edellyttäen kuitenkin sitä, että opiskelijalla itsellään säilyy mielessään punainen lanka siitä, mihin hän on omissa opinnoissaan pyrkimässä. Huonommassa tapauksessa opiskelijan tutkinto näyttäytyy hänelle itselleenkin kokoelmana tietosirpaleita, joiden palat eivät oikein muodosta kunnollista kokonaiskuvaa tieteenalasta tai omasta erikoistumissuuntautumisesta.
Punaisen langan löytämistä auttavat kunnollinen opinto-ohjaus toisella asteella sekä korkeakouluissa. Ammattitaitoinen opinto-ohjaus muine tukijärjestelmineen onkin välttämättömyys yliopistossa muun muassa rajatun opiskeluajan tähden.
Opinto-ohjauksen yhtenä piirteenä voisi olla (ellei näin jo jossain tehdäkin) systemaattinen opetussuunnitelman läpikäyminen, niin että opiskelijalle pyritään havainnollistamaan hänen tietotaitonsa kumuloituminen ja asiantuntemuksen kasvu. Samalla hyvä opinto-ohjaus antaa perspektiiviä siihen, ettei opiskelijan tarvitse oppia kaikesta kaikkea, vaan hänen kannaltaan on tärkeää oppia luottamaan oman osaamisensa saavutettuun tasoon myös silloin, kun opiskelija on enemmän tai vähemmän räätälöinyt koulutustaan itse.
Jos tämä kirjoitus nosti sinussa esiin mielipiteitä siitä, miltä yliopistokoulutuksen tulisi näyttää vuonna 2020, kuulisin niistä mielelläni. Voit laittaa ajatuksesi minulle sähköpostitse:
koposihteeri@tamy.fi.
Joachim Kratochvil
Kirjoittaja on Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen