|
Filosofian opiskelija Milla Jurva on osallistunut vasemmiston vappumarsseille lukio-ikäisestä lähtien. Vappu merkitsee hänelle punaista ja karnevalistista juhlaa.
"Vappu on minulle tärkeä päivä, koska se on ainoa maallinen juhlapyhä Suomessa. Toiset tapaavat käydä jouluna kirkossa, mutta minä käyn vappuna marssimassa."
Jurvan mukaan vappu on edelleen myös työväen juhla, vaikka työväen määritteleminen on muuttunut vaikeaksi. Hän kunnioittaa työväenliikkeen perintöä, jota vasemmisto kantaa harteillaan.
Jurvan lapsuudenkodissa ei tavattu käydä työväen vappujuhlissa, vaikka hänen vanhemmillaan ei ollut mitään marsseja vastaan. Toisissa kodeissa marssimista pidettiin vielä 1990-luvulla hirveänä mielenosoituksena.
"Olen kotoisin punaisesta Kemistä, jossa vappumarsseille osallistuminen oli luonnollista."
Luokanopettajaksi opiskeleva Pyry Urhonen osallistui vappumarssille ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Tänä vuonna vasemmistonuoret, demarinuoret ja SAK:n nuoret järjestävät ensimmäistä kertaa oman vaihtoehtoisen vapputorin.
"Tapahtuma on vastapaino keskustorin hattaroille ja hulinalle. Puheet ja pönötykset jätetään väliin."
Urhosen vappupäivä alkaa aamukymmeneltä kunniakäynnillä sisällissodassa kaatuneiden punaisten haudalle.
"Aikainen herätys voi töksähtää joillekin nuorille, mutta minulle työväen vappu alkaa vasta Kalevankankaan hautausmaalta."
Vasemmistonuoret haluaisivat uudistaa vappumarsseja kansanjuhlan suuntaan. Marssille houkutellaan porukkaa myös muista kansalaisjärjestöistä kuin perinteisistä työväenpuolueista. Urhosen ja Jurvan mielestä tapahtumassa voisi olla enemmän mielenosoituksellisia piirteitä.
"Vappuna voitaisiin marssia jonkin teeman puolesta. Pelkkien järjestölippujen roudaaminen on vanhanaikaista", Urhonen kertoo.
Jurva ei ole kantanut ikinä vappumarssilla banderollia, mutta kerran hän askarteli vanhasta vasemmistoliiton lippalakista retrohenkisen vappupäähineen.
"On rankkaa herätä vappuaamuna kymmeneltä marssimaan, kun on juhlinut aattona myöhään", Jurva naurahtaa.
Urhonen muistuttaa, että vappumarssilla ei tarvitse olla hautajaistunnelma. Tapahtuma saa olla niin pirteä ja karnevalistinen kuin osallistujat haluavat.
"Aika harva pitää marssia vakavana tai hartaana tapahtumana. Tietty arvokkuus halutaan toki säilyttää."
Jurvan mielestä vappupuheissa voitaisiin käsitellä enemmän ajankohtaisia poliittisia teemoja. Hän ei muista yhtään erityisen mieleenpainuvaa vappupuhetta. Jurvasta ihmisten tapaaminen on vappujuhlissa puheita tärkeämpää.
"Vappujuhlassa palellaan krapulassa ja puheet kuunnellaan velvollisuudentunteesta."
Urhonenkin kuuntelee vappupuheet välillä sivukorvalla. Hänestä hyvällä vappupuhujalla pitää olla karismaa ja särmää. Puheen täytyy olla vakavasti otettava, mutta ei vakava.
"Puheen ei tarvitse olla poliittinen tilannekatsaus, vaan siinä voidaan ottaa suoraan ja radikaalisti kantaa asioihin. Kaipaan puheisiin myös julistamista", Urhonen tähdentää.
Perinteiset työväenlaulut kuuluvat myös Jurvan ja Urhosen vappuun. Urhosen ehdoton suosikki on Partisaanimarssi, mutta Jurva vannoo Kansainvälisen nimiin. Jurvan mukaan kaikkia työväenlaulujen sanoja ei voi ottaa vakavasti, vaan yhteislaulut ovat enemmänkin kulttuurinen tapa.
"En pidä työväenlauluja henkilökohtaisen poliittisen ideologiani kuvastimena.
Lauluissa viitataan usein historiaan, mutta kamppailu rahan ja pääoman valtaa vastaan on edelleen ajankohtaista."
Jurva suosittelee kokeilemaan marssimista, jos poliittinen vappu kiinnostaa ylioppilasvapun sijaan. Kuka tahansa on tervetullut marssille.
"Marssilla kukaan ei kysele jäsenkirjaa. Samalla voi ottaa vaikka loiventavaa."
SAK:n ja vasemmiston vappumarssi lähtee Sorin aukiolta vappupäivänä kello 11.30.
Sdp:n ja vasemmistoliiton yhteinen vappujuhla alkaa keskustorilla kello 12.
Tampereen yliopiston historian tutkija Jarmo Peltola kertoo, että vappumarssit ovat saaneet alkunsa työväenliikkeen ja ay-liikkeen paikallisesta kamppailusta Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla.
"Vappumarsseja alettiin järjestää Suomessa enenevissä määrin vasta maailmansotien välisenä aikana. 1900-luvun alussa Suomessa oli vapun aikaan muita kilpailevia tapahtumia kuten työväen kävelyretket kesäkuussa."
Marsseilla vaadittiin ennen eduskuntauudistusta yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Työhön ja työaikaan liittyvät vaatimukset ovat olleet aina vappumarssien keskeisiä teemoja.
"Työväki kamppaili pitkään kunnallisesta äänioikeudesta ja se saatiin voimaan vasta vuoden 1918 jälkeen. Äänioikeuden puuttuminen oli myös keskeinen syy vuoden 1918 sisällissotaan."
Vappumarsseilla oli jo 1920- ja 1930-luvuilla tuhansia osallistujia. Peltolan mukaan vasemmisto halusi osoittaa porvareille uskaltavansa kokoontua, koska demareista vasemmalla oleva porukka oli osaksi laitonta.
"Muutamilla Tampereen vappumarsseilla poliisi repi kommunistiset tunnukset pois ja pamputti osallistujia. Marssien järjestäjiä pidätettiin ja heistä tehtiin puolueen marttyyreita."
Toisen maailmansodan jälkeen vappupuheissa keskityttiin hyvinvointivaltion rakentamiseen.
"Omien paikallisten kysymysten lisäksi kansainvälinen solidaarisuus oli tärkeää vappumarsseilla varsinkin 1970-luvulla. Marsseilla vastustettiin muun muassa Vietnamin sotaa ja EEC:tä."
Vappumarssit elivät kulta-aikaansa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Peltolan mukaan Helsingin Senaatintorin vappujuhlassa saattoi olla jopa 10 000 osallistujaa. Turussa ja Tampereella vappukulkueissa oli myös tuhansia marssijoita.
Karismaattisista vappupuhujista Peltolalle tulee ensimmäisenä mieleen legendaarinen Hertta Kuusinen, joka oli kommunistien näkyvin johtohahmo toisen maailmansodan jälkeen.
Myöhemmistä poliitikoista Peltola pitää hyvinä vappupuhujina muun muassa SKDL:n puheenjohtajaa Ele Aleniusta ja Sdp:n puoluesihteeriä Unto Varjosta ja demareiden pitkäaikaista puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa.
Peltola ei pidä ketään nykyistä vasemmistopoliitikkoa erityisen karismaattisena puhujana.
Peltolan mielestä vappumarssien merkitys on hyvin vähäinen nykyajan yksilöllistyneessä yhteiskunnassa. Hänestä vappumarssit ovat muuttuneet pelkiksi työväen perinnetapahtumiksi.
"Globaalit työmarkkinat ovat vieneet liikkumavaraa vasemmistolta. Aikaisemmin duunarit kokivat, että vappumarssille kannatti lähteä. Nyt vappu on kadottanut merkityksensä työväen yhteisenä voimannäytteenä."
Milla Jurvan lista parhaista työväenlauluista:
1. Kansainvälinen
"Tiivistää vapun sanoman."
2. Riistäjän lait
"1970-luvun laululiikkeen ylivertainen klassikko."
3. Nuorison marssi
"Vasemmistonuoret laulavat usein. Tärkeä laulu silloin kun liityin vasemmistonuoriin."
4. Balladi toveri Viljasesta
"Hauska hoilata vappuaaton pikkutunneilla."
5. Oppimisen ylistys
"Hieno laulu vanhanaikaisuudestaan huolimatta."
Juho Mäkelä, teksti & Samuli Huttunen, kuva
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen