Orgiat eivät tuota henkistä orgasmia

Triathlonisti ei kuulemma lähde minnekään ilman lenkkikenkiä. Lukeva ihminen taas ei poistu ilman kirjaa minnekään. Onko molemmissa kyse todellisuuden pakenemisesta, pakkomielteestä vai hengittämiseen verrannollisesta elintoiminnosta? "Miksi luen?" on kysymys, johon Tommi Melender (s. 1968) etsii vastausta kolmannessa esseekokoelmassaan.

Alle parisataasivuinen esseekokoelma on paikoin raskasta luettavaa. Kansipaperit ehtivät käpristyä ja saada epämääräisiä tahroja repun pohjalla, ennen kuin teos on luettu loppuun. Kieli on selkeää, mutta ei solju eteenpäin. Vasta teoksen toinen lukukerta avaa Melenderin ajatuksia paremmin. Melenderilla on kyky saada aiheesta toiseen rönsyily muuttumaan loogiseksi kokonaisuudeksi.

Kirjan sivuilla liikkuvasta Melenderistä piirtyy kovin yksioikoinen kuva. Jo teoksen nimi velvoittaisi jonkinlaista itsensä paljastamista kirjoittajalta. En kaipaa tekstiin auki levitettyä popliinitakkia puistotiellä, vaan henkilökohtaisempaa otetta. Kaikki riskinottoon viittaava näyttää laskelmoidulta, kuten suomalaisten kirjailijakollegoiden tuotannon nimittäminen "yhdentekeväksi proosaksi".

Melenderin ensimmäisessä esseekokoelmassa Kuka nauttii eniten (2010) jääkiekkoa tarkastellaan kaukalon ulkopuolelle irrotettuna. Samalla tavalla kirjallisuus olisi herkullista irrottaa sen tavanomaisesta kehyksestä. Mutta Melenderin kirjallisuusesseet pysyvät kirjallisuusesseinä. Eikä niillä ole paljoakaan tarjottavaa sellaiselle lukijalle, jolle ei Parnasso tipahda eteisen lattialle tasaisin väliajoin.

Melender, Tommi
Yhden hengen orgiat. Esseitä luetusta elämästä. 2013. Wsoy

** 1/2

Sanna-Kaisa Lähdeaho