Noitarummusta kumpuaa vieraan pelko

Hakkaraisen Teuvolla (Ville Pakarainen) ei mene hyvin: Korkeasaaren apina on varastanut tupakit, salkku on unohtunut moottoripyöräkerholle ja työpaikalla väsyttää. Hakkaraisen möläytellessä itseään Suomen kartalle jää Jussi Halla-ahon (Mika Tikka) tehtäväksi vastata koko maan maahanmuuttopolitiikasta.

Onneksi Jussilla on noitarumpu. Noitarummusta kajahtaa tarinoita ihmiskohtaloista. Tosin rummun kalvolta heijastuu kovin mustavalkoinen todellisuus, jossa rasistit ovat tyhmiä ja ulkomaalaiset heikkoja.

Timo Seppälän käsikirjoituksessa rasismia etsitään savolaiselta poliisiasemalta, vaikka arkipäiväisiä ilmenemismuotoja löytyisi lähempääkin. Vanhus työelämässä, transsukupuolinen lapsi ja sovinistinen poliisi ovat helppoja tapoja käsitellä eriarvoisuutta.

Katsoja odottaa läpi esityksen, että jokin kokoava kohtaus selittäisi stereotyyppisten hahmojen käytön. Sellainen kohtaus on yhtä kadoksissa kuin Hakkaraisen salkku. Se on harmillista, sillä loistavista näyttelijöistä (Ilkka Nyyssönen, Tuija Lappalainen, Nina Koivukangas) olisi muuhunkin kuin itsestäänselvyyksien esittämiseen. Musiikki- ja tanssiosuudet ovat hyvin hanskassa koko 17-henkisellä ryhmällä.

Seppälän ja Jyri Piekäisen ohjauksessa monologikohtaukset kaipaisivat lisää jännitettä. Lavastuksen parempi käyttö toisi ryhtiä esitykseen. Nyt maahan teipattu suomineito jää täysin vaille käyttöä.

Esityksessä on hyviä oivalluksia, mutta ne jäävät keskeneräisiksi. Jotain oleellista puuttuu, kun keskitytään vakuuttelemaan, että alakerran Ahmed on ihan hyvä tyyppi. Aivan kuin menisi ravintolaan tilaamaan ranskalaiset perunamuusin kanssa.

Halla-aho ja noitarumpu, Legioonateatteri, Käsikirjoitus Timo Seppälä ja työryhmä, Ohjaus Timo Seppälä ja Jyri Piekäinen

***

Sanna-Kaisa Lähdeaho