Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Rosan oppivuodet

Kuva: Timo Marttila
Kuva: Timo Marttila

Rosa Meriläinen on idealisti, mutta syyt lähteä politiikkaan olivat rakkaus ja
ruoka. Ennen eduskunnan tosi-tv:tä hän teki 70-tuntisia työviikkoja Kauppakadulla ja oli heittopussina yliopistolla.

Rosa Meriläisestä olisi helppo kuvitella, että hän on tehnyt politiikkaa jo lastentarhassa. Todellisuudessa hänestä kuoriutui poliitikko vasta yliopistossa. Syyt olivat arkisia: rakkaus ja ruoka.

Kaikki alkoi osoitteessa Kauppakatu 10, Tampereen ylioppilastalolla. Lukiosta suoraan valtio-oppia lukemaan tullut Meriläinen alkoi hengata ylioppilaskuntapiireissä, koska hän oli retkahtanut Tamy-aktiiviin.

Toinen syy oli käytännöllinen. Alle 20-vuotiaille maksetulla 750 markan opintorahalla ei kuun loppuun selvinnyt helposti.

"Olin taloudellisesti tiukilla ja osallistuin jaostojen toimintaan, koska niistä sai ilmaista ruokaa", hän muistelee huvittuneena.

Meriläinen kävi jaostojen kokouksissa ja istui Tamyn hallituksessa syksystä 1996 vuoden 1997 loppuun. Seuraavana vuonna opiskelijapoliitikon ura jatkui Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa, ja vuosina 1997-1999 hän myös avusti vihreiden ministeriä Satu Hassia.

Meriläisen kanssa Tamyssä ja ylioppilaskuntien liitossa työskennelleet kuvailevat häntä tutuin adjektiivein. "Vahva persoona." "Aikaansaava ja aloitteellinen." "Intohimoinen ihminen, joskus turhankin innokas." "Uskalsi aina sanoa mielipiteensä ja sanoi sen värikkäästi."

Nuori vaikuttaja oli päässyt vauhtiin.

Opiskeluaikoja Meriläinen muistelee mielellään. Ylioppilaskunta oli hyvä työyhteisö: samanhenkisiä ihmisiä, samanlainen elämäntilanne, samat kiinnostuksen kohteet.

"Kukaan ei laskenut työtunteja, ja silloin oli luontevaa, että työviikot oli 70-tuntisia. Siinä mielessä Tamyn kulttuuri on mennyt terveemmäksi, että sihteereiltä ei odoteta vastaavantyyppistä heittäytymistä."

Ilmapiiri oli innostava, eikä Tamyssä tarvinnut esittää tärkeää puoluetoimijaa - hiekkalaatikkoleikkejä harrastettiin myöhemmin ylioppilaskuntien liitossa. Meriläinen kuvailee, että kun alkoi hoitaa yhtä asiaa, se avasi mahdollisuuksia edistää myös monia muita asioita, ja se viekoitteli.

"Ylipäänsä Tamyssä sain herätyksen, että jos on ahkera, sitkeä ja innostunut, on mahdollista vaikuttaa."

Tilanne oli toinen, kun Meriläinen aloitti väitöskirjan teon yliopistolla. Tutkijana hän tunsi olevansa irrallinen heittopussi.

"Kun aloitin, mun puhelimella ei saanut soittaa muita kuin paikallispuheluita, ei saanut soittaa edes Helsinkiin."

Meriläisen puurtaminen palkittiin 2003, kun hänet valittiin 27-vuotiaana heittämällä eduskuntaan. Nuorelle idealistille riitti työsarkaa, etenkin kun Meriläisen rakkaat aihepiirit eivät ole niitä yksinkertaisimpia: oikeudenmukainen globalisaatio ja suomalainen hyvinvointivaltio.

Tamyssä Meriläinen pelkäsi, että päättäjät yrittävät rakentaa ammattikorkeakouluista yliopistoja, mutta eduskunnassa suunnitelma paljastuikin toisensuuntaiseksi. Yliopistoista yritetään tehdä ammattikorkeakouluja.

Meriläinen vastusti vihreiden rintamassa opintoaikojen rajaamista, mutta jotain lohtua hän saa siitä, että lopullinen lakiesitys on varsin väljä.

Sivistysyliopiston idealle rajaukset eivät tee hyvää. Toisaalta periaate on rapautunut jo aiemmin, eivätkä syynä ole vain ymmärtämättömät päättäjät.

"Kritisoin paljon opiskelutovereita siitä, että he olivat tulleet valmiiksi salkku kädessä vain suorittamaan paperin päästäkseen työuralle, ilman aitoa kiinnostusta tieteeseen ja opiskelujen sisältöön."

Hänen mielestään eduskuntaa vaivaa yliopistojärjestelmän heikko tuntemus. Lisäksi vallassa oleva sukupolvi on opiskellut aikana, jolloin opintolainan on voinut huoletta ottaa, koska työn saanti on ollut turvattua.

Meriläinen on vitsinä todennut, että eduskunta on tosi-tv-formaatti, tosin hidas sellainen. Ulos äänestetään vain kerran neljässä vuodessa.

Jotain totta kommentissa silti saattaa olla. Politiikka mielletään usein peliksi, johon on mentävä mukaan, jotta pärjää.

Meriläinen ei ole halunnut ryhtyä asiapentiksi, joka latelee kehäpäätelmiä ja tyhjiä lauseita. Hän naureskelee, että poliitikkoja varten pitäisi säätää laki, jonkinlainen lex latteus, joka kieltäisi ainakin kolmen fraasin käytön.

"Ensinnäkin Â’tämä asia on tärkeä, siihen on kiinnitettävä huomiotaÂ’. Mikään vääryys ei ole poistunut sen takia, että siihen kiinnitetään huomiota. Toinen on Â’nyt tarvitaan rohkeita linjauksiaÂ’. Miksei kukaan ikinä huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita? Eihän se tarkoita mitään! Kolmas on kaikki lauseet, jotka alkavat Â’sivistysvaltion mittari onÂ’."

Politiikkaa pelataan kahdella kentällä: eduskuntatyössä ja julkisuudessa. Ensiksi mainittu on ollut Meriläisen kotikenttä, jälkimmäisellä on tullut takkiin.

"Monella tavalla voin olla ylpeä taidoistani kansanedustajana, mutta julkisuus on asia erikseen, ja sitä on mahdoton hallita."

Niin, julkisuus. Meriläisellä on takanaan armoton oppivuosi julkisuudesta.

Viime vuonna palstamillimetrejä siunaantui niin paljon, että hän kohosi lööppijulkkiksena ylimpään Matti ja Mervi -luokkaan. Huume-episodi, tuupertuminen MTV3:n kameran edessä, oikeudenkäynti, Hustlerin Rosa Läppä -sarjakuvahahmo ja niin edelleen.

Julkisuudessa kansanedustaja Meriläistä alettiin puhutella etunimellä. Rosasta tuli karikatyyri, jota sai lyödä aiheesta ja aiheetta. Pitkää ylämäkeä mediassa seurasi yhtä pitkä alamäki.

"Jos rupeaa omaa julkisuuskuvaansa murehtimaan, niin siihen menee kaikki aika. Yritän sitkeästi olla murehtimatta sitä asiaa", Meriläinen pohtii.

Hän on julkisuuden suhteen muuttunut varovaisemmaksi. Hän miettii tarkkaan, kenelle haastatteluja antaa, ja joitain asioita, kuten kannabiskohua, hän ei enää kommentoi.

Meriläinen ei myönnä olevansa katkera, mutta häntä näyttää harmittavan se, että vihreitä kohdellaan toisin kuin muita.

Julkisuus päästi Helsingin tuoreen kaupunginjohtajan Jussi Pajusen (kok) helpolla vanhojen huumetuomioiden tultua julki. Meriläinen ei suoraan kommentoi Pajusen tapausta, mutta hän myöntää, että vihreillä on imago-ongelma.

Koska vihreys on elämäntapavalinta, vaatimukset puhtoisuudesta ovat vihreillä kovemmat kuin muilla.

"Vihreyteen liittyvät elämäntavat, mutta mikä on kokoomuksen elämäntapa? Kukaan ei kysy, että miten sä voit mennä bussilla, kun olet kokoomuslainen, että eikös teidän pitäisi käyttää taksia. Ei sellaista ole. Elämäntapoihin liittyvissä asioissa olemme paljon haavoittuvaisempia."

Pajunen selvisi tapauksesta suuremmitta kolhuitta, mutta Meriläisen uskottavuus kärsi huumekohussa kolauksen. Asiaa ei helpottanut vuonna 2003 kansanedustajaehdokas Markus Drakelle kirjoitettu avoin kirje, jossa Meriläinen suomi Draken julkista kannabiksen käyttöä.

Myrskyisä vuosi näkyi myös syksyn vaaleissa. Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Meriläinen sai Tampereella 1465 ääntä, neljä vuotta myöhemmin enää 783 ääntä.

Hänen onnekseen seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta, joten jos Meriläinen aikoo asettua ehdolle, hänellä on hyvin aikaa yrittää vakuuttaa äänestäjät uskottavuudestaan.

Ja Meriläinen totta vie yrittää. Kansanedustajan verkkopäiväkirja on valiokuntavyörytystä viikosta toiseen. Päiväkirjassaan hän potee sekä takautuvaa että ennakoivaa huonoa omaatuntoa niin usein, että heikompaa hirvittää.

"Riittämättömyyden tunne on useimpien poliitikkojen vieraana. Maailma on pullollaan vääryyksiä, joita ei ehdi poistaa, ja pullollaan hyviä ideoita, joita ei kaikkia ehdi edistämään."

Viime keväänä kova vauhti pysähtyi kuin seinään, ja Meriläinen määrättiin sairauslomalle työuupumuksen takia.

Työnarkomaaniksi hän ei itseään määrittele, mutta työuupumus on pakottanut miettimään asioita uusiksi. Hän on tinkinyt esimerkiksi väitöskirjaan käyttämästään ajasta.

"Ulkotieteellisistä syistä mulle on tullut pieniä motivaatio-ongelmia aiheen käsittelyyn", hän nauraa.

Väitöskirjan aihe? Narkomaanin kansalaisuus.

"Otin aikanaan sellaisen aiheen, mikä ei ollut mulle poliitikkona rakkaimpia, jotta pystyisin jotenkin olemaan objektiivinen... No joo."

Oltuaan reilut neljä kuukautta sairauslomalla Meriläinen on jo julistettu terveeksi. Hän kertoo yrittävänsä pitää huolta vapaa-ajan määrästä, ja hän saa edelleen ammattiapua, jotta voimavarat eivät loppuisi uudelleen.

Työuupumuksen kerran kohdannut voi päätyä samaan tilanteeseen, jos asiat eivät muutu.

Mikä sitten on muuttunut? Mitä tästä kaikesta opimme?

Meriläinen miettii pitkään.

"Kyllähän se oman heikkouden tunnistaminen ja tunnustaminen on ihan hyvä oppi. Pitkällä aikavälillä on varmaan ihan hyödyllistä, että on joutunut myöntämään itselleen, että ei pysty mihin vaan tai jaksa mitä vaan. Haa, minäkin olen kuolevainen!"

Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen kertoo, että Rosa on taas alkanut löytää politiikan ilon. Kenties niin, sillä ainakin haastattelun aikana tavaramerkkinauru rävähtää ilmoille useammin kuin kerran.

Teekupit ovat tyhjät, ja haastattelussa on jäljellä enää yksi kysymys. Rosa, milloin olet viimeksi polttanut pilveä?

Naurusta voi päätellä, että ainakin huumorintaju on tallella.

Juhani Saarinen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto