Nuo hilpeät humanistit

Kirjallisuudenopiskelijat, nehän ovat niitä humanistipellejä, jotka miettivät tuntikaupalla, mikä merkitysero on väliviivalla ja ajatusviivalla runon komposition kannalta. Täysin tuhnuja tapauksia, eivät tuota mitään ja valmistuvat kortistoon (paitsi ne, joista tulee takakireitä äidinkielenopettajia).

Niinhän sitä voisi äkkiseltään luulla.

Me Teeman jäsenet kuitenkin koemme olevamme oman elämämme sisäistekijöitä, joiden tehtävä on tonkia ja paljastaa epäluotettava kertoja nykyisen korkeakoulumaailman tulosvas-
tuullisuutta ihannoivasta kertomuksesta.

Kirjallisuudenopiskelu ei nimittäin anna valmiuksia pelkästään niiden runojen ja romaanien ruotimiseen, vaan harjaannuttaa lukemaan rivien välit muistakin saduista.

Lisäksi se opettaa arvostamaan myös kulttuurisia ja taiteellisia, "pehmeitä" arvoja, joita ei voi suoraan muuttaa tuottavuudeksi, tuloksiksi ja rahaksi.

Arvostamme hidasta, hiljaista ja perehtynyttä tieteen tekemistä putkitutkinnon pikaeineksen sijaan. Ehkä siksi ajoittain tunnemmekin taistelevamme tuulimyllyjä vastaan humanismin nuutuva kukka kädessämme.

Mutta emme me ole pelkästään lohduttomia, osaamme olla myös hilpeitä veikkosia ja veikottaria. Teeman bileissä harvemmin tanssitaan pöydillä (vaikka on tätäkin nähty!), mutta dekadentissa nurkissa kuiskuttelussa on jotain hyvin kotoisaa.

Teemalaiset eivät kuitenkaan ole elitistejä. Useimmille kulttuurista käy Angelika-sarja yhtä kernaasti kuin Virginia Woolf.

Historianopiskelijakaverini sanoi kerran minulle tunnistavansa aina vaistomaisesti moikkaamistani ihmisistä, ketkä opiskelevat kirjallisuutta.

Vaikka joskus intoutuisimmekin kostuttamaan selitystä, haluan uskoa, että tämä maagillinen hohde on jotain muutakin kuin vanhan viinan hajua.

Tytti Rantanen
Teema
(Kirjallisuuden
opiskelijoiden
ainejärjestö)

Tällä palstalla vuorottelevat ainejärjestöt.