Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ruoka-aika!

Lautasensa tyhjäksi syövä lapsi ei opi tunnistamaan, milloin nälkä loppuu. Ruoan syntinen historia säätelee yhä pullahyllyjä.

Kuva: Tuomas Suni.
Kuva: Tuomas Suni.

SAK:n mainos, jossa poroporvari ahmii kokonaista pöydällistä ruokaa ja vakuuttaa päättävänsä duunarinkin puolesta, herätti pahennusta yli puoluerajojen. Mutta kaikkein paheksuttavinta ei ollut yrittäjien tai työläisten mollaaminen, vaan ruoalla porsastelu. Ei niin saa tehdä. Ruoka, jos mikä, on suomalaiselle pyhää.

"Suomalaiset kunnioittavat keskimääräistä enemmän ruokaa, koska täällä on voimakas agraariperinne ja niukkuuden kokemuksen perinne", Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö, ruoan historiaa tutkinut Merja Sillanpää kertoo.

Suomen ruokahistoria on täynnä erilaisia pulavuosia. Niin sanottu pieni jääkausi kesti 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin.

"Suomalaisten suhtautuminen ruokaan ei ole vaihdellut historian saatossa, vaan se on ollut ainaista pelkoa ruoan loppumisesta toiseen maailmansotaan asti."

Vielä 1800-luvulla oli tavallista jatkaa kevättalvesta jauhoja pettujauheella ja oljilla.

"Viimeksi Suomessa on nähty laajamittaisesti nälkää 1918 sisällissodan aikana. Lyhyessä talvisodassakin ihmiset laihtuivat, mutta varsinaista nälkää ei koettu. Vuosi 1942 oli pahin, koska Saksastakaan ei saatu viljaa jääesteiden takia"

Ruoan tuhlaamisesta ja hukkaan heittämisestä pöyristyminen kumpuaa suomalaisista syvältä. Vanha viisaus, että lapsen pitää syödä lautanen tyhjäksi, voi kuitenkin jättää jälkensä. Lapsi ei opi tunnistamaan, milloin on kylläinen.

"Syöminen pitäisi lopettaa, kun lapsi on täynnä, muuten lapsi voi lihoa. Olen huomannut, että kun lapset jättävät ruokaa, äidit tyhjentelevät lautasia itse huonon omantunnon takia ja lihovat hekin", Sillanpää hymyilee.

Vanhemmat ihmiset syövät rasvaisempia ruokia ja välttelevät eineksiä ja muita vähän aikaa Suomessa tunnettuja ruokia. Naiset ja koulutetut syövät terveellisemmin kuin miehet ja matalasti koulutetut.

"Ruokaa on mahdollista ostaa joka päivä liikaa. Ihmiset tykkäävät siitä, mihin ovat nuorena tottuneet ja sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Miehen on hankala keventää, jos rasvainen ruoka on opittu liittämään miehisyyteen."

Sillanpää itse kertoo tekevänsä ruoan tähteistä uutta ruokaa.

" Olen jostakin syystä kuin pula-ajan emäntä, vaikka olen syntynyt 1960-luvulla."


Kyläravintolat pannassa

Suurella osalla suomalaista oli maalaistausta 1950-luvulle asti, jolloin kaikki tehtiin itse.

"1950-luvulla leipä piti tehdä itse oman pellon viljasta."

Ensimmäinen myönnytys oli, että leivän sai tehdä valmiista viljasta. 1970-luvulla leipää pystyi ostamaan. Kuitenkin vielä 1980-luvulla oli paljon kotileipomista, koska ostamisesta tuli huono omatunto.

"Suomalaiset ovat yhä tee se itse -ihmisiä, jotka syövät kotona, eivätkä ravintoloissa. Täällä menee parhaiten kaupaksi itse tehdyn näköinen ruoka. Pullan ostaminen kaupasta on ollut viimeisiä syntejä. Valmiit pakasteleivonnaiset ovatkin juuri hyviä suomalaisille. Pakasteissa on vielä pieni tuntu itse tekemisestä, koska ne pitää paistaa uunissa."

1950-luvulla suomalaisiin koteihin tuli jääkaappi.

"Se vaikutti käsitykseen ruoan tuoreudesta. Aikaisemmin home vain otettiin päältä pois, eikä ajateltu huonosti säilytetyn ruoan aiheuttavan ruokamyrkytyksiä. Jääkaapin mukana keittiöihin ilmestyi tuore, ei-suolattu liha."

Ennen jääkaappeja ja autoja kaupassa oli käytävä joka päivä kävellen. Tällöin oli oltava pikkukauppoja.

"Ostosten kantaminen oli naisten vastuulla."

Jo keskiajalla oli ravintolamaisia anniskelupaikkoja, mutta moderni ravintolakulttuuri levisi Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Ravintolatoimintaa kontrolloimaan syntyi ravintoloiden vanavedessä raittiusliike.

"Taksilla ajaminen ja ravintolassa käyminen olivat syntiä. Maaseudulla ravintolat kiellettiin kokonaan 1800-luvulla."

Ihmisten mieleen pesiytyi ajatus ravintoloiden kalleudesta.

"Ajateltiin, että jos isäntä syö ravintolassa, se on emännälle häpeä. Mies ei saa kotona ruokaa."


Eksoottista ja tavallista

"Nykyaikana ulkomaalaisiin ruokiin tunnutaan suhtautuvan innostuneemmin kuin kotimaisiin."

Jos ruoassa on sekä tuttu että eksoottinen elementti, ihmiset omaksuvat uudet ruoat nopeasti.

"Kylmiä keittoja ei Suomessa osata syödä, koska niille ei ole suomalaista vastinetta, mutta esimerkiksi pitsa on avopiirakka, joten se olisi voitu keksiä täälläkin."

Perinneruoat ovat olleet vahvasti jakautuneita 1900-luvun alussa.

"Karjalanpiirakkaa syötiin 1930-luvulla vain Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa ajateltiin, että puuro ja leipä pitää syödä erikseen."

Sillanpään mielestä varsinaisesti mikään nykyruoka ei ole suomalaista.

"Ihmiset haluavat hakea aitoa ja alkuperäistä, vaikka eihän se ole olennaista. Ruoka on kulttuurien yhteensovittamista. Spagettikin on alun perin Kiinasta, ei Italiasta."

Muutaman myönnytyksen hän kuitenkin sanoo.

"Alun perin täällä on syöty kuivattua hylkeen lihaa, mutta grönlanninhylje on metsästetty loppuun. Riista ja kala ovat vanhoja täkäläisiä ruokia. Ja ruisjauho, mutta siitä ei ole enää jäljellä maatiaislajia. Mämmiä on syöty keskiajalta asti."

Ihmisten mielikuva aidosta suomalaisesta ruoasta on silti tiukassa.

"Kun Chirac ja Berlusconi pari vuotta sitten arvostelivat suomalaista ruokaa, moni ajatteli, että heille oli annettu hienostelevaa ruokaa. Jos heille olisi annettu emäntien hyvää tavallista ruokaa, he olisivat olleet tyytyväisiä."

Sillanpään mukaan ruokien tarkka valikointi aiheuttaa yhä närää suomalaisissa.

"Ruoasta ja viineistä puhumista pidetään turhana hienosteluna: miksei tavallinen kelpaa?"

Televisio pursuaa ruokaohjelmia ja kaupat kokonaan ruokaan keskittyviä lehtiä.

"Ohjelmat ja lehdet voivat olla viihdyttäviä, mutta niiden mukaan ei välttämättä tehdä ruokaa."

Olemmeko siis todella yhä kiinni pulavuosissa?

"Suomi on pitkä maa ja eri puolilla maata on hyvin erilaista ruokakulttuuria, johon kannattaa tutustua. Vaikka toisaalla on hyvin urbaania, toisaalla on perinteistä", Sillanpää hymyilee.

Siri kokkaa koulussa ja kotona

Lempääläläinen Siri Salo, 16, opiskelee catering-alaa.

"Kotona meillä on syöty aina peruskotiruokaa eli esimerkiksi kastikkeita ja muusia. Pienenä tykkäsin myös kalapuikoista ja keitoista."

Sirin äiti palkitsi siitä, jos söi lautasen tyhjäksi. Ruokaa sai kyllä jättää, jos melkein kaikki oli syöty eikä todella jaksanut enää.

"Mutta ei saanut jälkkäriä, jos ei syönyt kaikkea. Koulussa sai jättää vasta yläasteella. Olen sitä mieltä, että jos itse ottaa ruokaa, niin ei ole järkevää jättää. Varsinkin, kun joku on sen ruoan vaivalla tehnyt. Mutta ei väkisinkään kannata syödä", Siri miettii.

Siri syö tilanteen mukaan eri tavalla.

"Käyn paljon kavereiden kanssa Mäkissä ja Hesessä. Koulussa aika paljon kokeilemme erilaisia ruokia", Tampereen keskustorille päivää paistattelemaan tullut Siri miettii.

Siri auttaa kotona äitiään ruoanlaitossa, koska hänellä on paljon sisaruksia.

"Kuudes lapsi on tulossa, mutta yksi on muuttanut pois", Siri sanoo.

Lisäksi Sirin isän luona asuu yksi sisarus.

"Äiti oli nuori, kun sai meidät, joten hän ei osannut tehdä monia ruokia. Olenkin ollut nirso, koska olen tottunut vain harvoihin ruokiin kotona", Siri hymyilee.

Nykyisin Siri maistelee mielellään eri ruokia koulussa.

"Suomen ruokakulttuuri on muuttunut viime aikoina. Tätä nykyä on eri vaihtoehtoja. Nykyisin lempiruokaani on siskonmakkarakeitto sekä perunamuusi ja poronkäristys", Siri toteaa.


Heta oppi lapsuudenkodissaan kasvissyöjäksi

Heta Pulkkanen, 26, tottui jo hyvin nuorena syömään kasvispainotteista ruokaa.

"Kun oli 7-8-vuotias äitini ja äitini toinen mies ryhtyivät kasvissyöjiksi, joten me muutuimme kasvissyöjäperheeksi. Itse söin kuitenkin lihaa koulussa ja kyläillessä, vaikka kotona olinkin kasvisruoalla", Heta kertoo.

Hieroja-yrittäjänä toimiva Heta on nykyisin kasvissyöjä.

"Pidin pintani lihan suhteen kymmenen vuotta, ennen kuin jätin sen pois täysi-ikäisenä", Heta nauraa.

Heta uskoo, että lapsuuden perheen ruokatottumukset vaikuttavat yhä voimakkaasti hänen ruokatapoihinsa.

"Olimme aika vähävaraisia, joten äiti valmisti ruoan, emmekä syöneet eineksiä. Minulle on luontevaa, että teen ruokaa itse. Opin syömään suhteellisen monipuolisesti, koska kotonakin äiti teki suhteellisen terveellistä ruokaa", Heta miettii.

Hetan ei ollut pakko syödä kaikkea lautasella ollutta ruokaa kotona. Koulussa ala-asteella ei saanut jättää ruokaa, mutta yläasteella sai. Hän on omaksunut tarkan suhtautumisen ruokaan.

"Ruoan poisheittäminen on mielestäni edelleen syntiä. Yritänkin syödä aina kaiken, mitä lautasella on", Heta miettii.

Hetan lempiruoka oli lapsena liharuokaa, vaikka perhe söikin pelkkiä kasviksia.

"Jos siis ajattelee aikaa, kun söin liharuokia, karjalanpaisti oli suosikki. Sitä sai mummon luona."

Nykyisin Heta syö mielellään italialaisvaikutteista ruokaa.

"Pastat ja pitsat ovat lempiruokiani", Heta toteaa.

Matin maidon pitää olla punaista

Matti Koivulehto, 61, muistelee hyväntuulisesti kotinsa perinteistä ja yksinkertaista ruokavaliota.

"Kotona syötiin läskiä ja perunaa, kun olin lapsi. Ja ihan hyvää oli", Matti sanoo.

Matin kotona ruokaa arvostettiin, mutta sitä ei pakotettu syömään.

"Ruokaa sai jättää ja siihen opetin ainoan lapsenikin, niin kuin ruokatapoja muutenkin opetin. Lapsi on tosin jo hyvän aikaa ollut aikuinen, kun minäkin olen näin vanha", Matti virnuilee puheensa lomassa.

Matti kertoo työskennelleensä kokkina, stuerttina ja aikakauslehden valokuvaajana. Hän tekee ruokansa yleensä kotona alusta asti itse.

"Normaalisti kokkaan itse ihan tavallisia ruokia, tietenkin entisenä kokkina. Mutta jos ottaa viinaa, sitä syö mitä vaan. Kaupan pitsaa, maitoa ja punkkua", Matti miettii.

Aurinko on houkutellut Matin keskustorille keskellä päivää.

"Ja makkaraahan sitä suomalaiset syö niin kuin minäkin kyllä, valitettavasti", Matti jatkaa.

Matilla on vahva, kotoa opittu käsitys hyvästä ruoasta, joka ei ole vuosikymmenissä muuttunut miksikään.

"Maidon pitää olla punaista. Ja sipulia, valkosipulia, pitää käyttää, että ruoka maistuu", Matti nauraa.

Keskustelun lomassa Matin maha alkaa kurnia, koska olemme kuulemma puhuneet liikaa syömisestä. Nälkäistä miestä on turha haastatella kauempaa.

"Kohta pitää mennäkin ostamaan maitoa ja ruokaa ja sitten syömään."

Hertta-Mari Kaukonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto