Psykedeliaa kotitarpeiksi

Huxleyn esseet paiskovat tajunnan ovia läpivetoon saakka

Aldous Huxleyn essee Tajunnan ovet muistetaan ennen kaikkea siitä, että Jim Morrison nappasi siitä nimen bändiinsä. Huxleytä lukiessa voi arvata hänen vaikuttaneen suuresti myös Morrisonin aistiensekoittamisprojektiin.

Tajunnan ovien (1954) lisäksi Ville-Juhani Sutinen on kääntänyt suomeksi samaan niteeseen myös sen jatkoesseen Taivas ja helvetti (1956).

Huxley osallistui 50-luvun alussa kokeeseen, jossa hän tutkijan läsnäollessa nautti peyotekaktuksesta uutettua meskaliinia. Tajunnan ovissa Huxley kuvailee seikkaperäisesti kokemuksiaan. Esipuheessaan Sutinen puhuukin oivaltavasti kemiallisesta matkapäiväkirjasta.

Huumeiden vetäminen ei ollut Huxleylle viihdekäyttöä vaan "olemassaolon puhtauden" ja "todellisuuden alastomuuden" kohtaamista. Trippikirjallisuuden kliseet keksittiin näköjään jo ennen hippiaikoja.

Huxley suhtautuu esseissään huumeisiin paikoitellen perin naiivisti, mutta kiinnittää huomiota siihen, miten paljon rappioituvissa länsimaissa käytetään alkoholia ja tupakkaa.

Ratkaisu ongelmiin ei löydy kuitenkaan raittiustyöstä, vaan huikka olisi Huxleyn mukaan vaihdettava meskaliiniin, jonka avulla aivojen ja hermojärjestelmän varoventtiilit höllenevät ja tavallinen tallaajakin pääsee mielen avoimuuteen. Rohkenen epäillä.

Huxleyn teksteistä paistaa läpi laaja sivistys. Pohdinnoissa upotaan välillä hyvinkin syvälle, kun päänsekoittajat ja niiden aiheuttamat näyt pyritään väkisin yhdistämään laajempaan kulttuurikontekstiin.

Huxleyn esseistiikka on assosioivaa aina poukkoilevuuteen saakka. Joskus punainen lanka katoaa totaalisesti kuin huumehöyryisellä tripillä, ja varhaisen elämäntapaintiaanin esseiden lukeminen on yhtä puuduttavaa kuin baarissa istuminen kuivin suin.

Juho Hakkarainen

Aldous Huxley: Tajunnan ovet ja Taivas ja helvetti. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Like 2009.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

reijo pesola (10.05.09, kello 13:13)
Huxleyn kirjan ilmestyminen on kulttuuriteko.Virallisen propagandan ja Thompson-Kerouactyylisten "vedimme tätä sun sitä"-stoorien sijaan tunnustettu älykkö pohtii psykedelian ulottuvuuksien merkitystä.Huxley itse katui myöhemmin että kirjoitti esseet liian aikaisin ja aliarvioi esim.lsdn mahdollisuudet ihmismielen tutkimiseen.Toivottavasti joskus julkaistaan myös Huxleyn viimeiseksi jäänyt romaani Island,joka kuvaa psykedelisen yhteisön ja ympäröivän yhteiskunnan ristiriitaa.Muitakin klassikkoja jotka toivoisi tulevan suomeksi luettaviksi olisi Ken Keseystä kertova Tom Wolfen Electric kool-aid acid test,jotkut Timothy Learyn kirjat ja vaikkapa John C.Lillyn Centre of the cyclone.Kaikki ei ole sitä miltä sen halutaan näyttävän.
Majsteri Rantaluola (13.05.09, kello 13:23)
Perusbörsta työväenluokalle. Viinit keskiluokalle. Huumeet akateemisille. Jos tästä lähdettäisiin, maailma saattaisi olla parempi paikka. En sano tätä ironisesti kun totean, että paukku LSD:tä Japa Torvelan käsissä voi johtaa Ilveksen katolta hyppäämiseen tarjoilijatar mukaan pakottamalla - kun se John Lennonin käsissä ja suussa voi johtaa Strawberry F.F.-laulun syntytarinaan ja maalaamiseen. Se, että duunari ei osaa käyttää dullaa ei ole syy sille, ettei sitä pitäisi antaa taiteilijalle tai... argh... filosofille. Mutta entä väliporras, ne jotka ovat duunarin ja taiteilijan välimaastossa. Voisiko Seppo Honkaselle antaa dullaa ilman että aviisin taso laskisi?