"Tämä on valtaus!"

"Nyt on neljä bändiä jäljellä ja tunti tilavarausta vielä jäljellä. Mitähän nyt tapahtuu? Tämä on valtaus! Tämä on mielenilmaus yliopistolakia vastaan!" Toimiva yliopisto -verkoston aktiivi Antti Ronkainen sanoo 22. huhtikuuta kello 19.

Olen tullut Toimivan yliopiston toimintaviikon karnevaaleihin Päätalon aulaan katsomaan capoeira-esitystä ja kuuntelemaan bändejä. Muut paikalla olijat tuntuvat tienneen jo aikaisemmin, mistä on kysymys. Paikalla on noin sata opiskelijaa, joista useilla on mukanaan yöpymisvälineet eli makuupussi ja evästä.

Verkostolaiset aloittavat valtausilmoituksensa jälkeen välittömästi neuvottelun yliopiston vartijan kanssa. Hän pitää turvallisuusriskinä sitä, että valot sammuvat automaattisesti puoli yhdeltätoista.

Neuvottelujen aikana verkostolaiset sytyttävät grilliä takapihalle heikoin tuloksin. Aulassa on kuitenkin pöytä, mistä saa ilmaista kahvia, leipää, leikkelemakkaraa ja keksejä.

Tilapäällikkö Taina Vimpari soittaa paikalle poliisit. Hallintojohtaja Timo Lahtea ei tavoitettu ulkomaanmatkalta. Poliisit liittyvät neuvottelijoiden joukkoon.

"Meille tuli ilmoitus, että täällä on jonkinlainen luvaton tilaisuus. Tulimme tarkastamaan, mutta täällähän on hyvin rauhallista", paikalle kahden muun poliisin kanssa tullut vanhempi konstaapeli P. Härkönen sanoo.

Bändien pitäisi aloittaa soittaminen, mutta poliisien ollessa paikalla verkostolaiset alkavat vetää keskustelua siitä, mitä vaatimuksia mielenilmauksella tavoitellaan.

"Jotta tämä näyttäisi asialliselta tilaisuudelta, ei me voida vain juhlia", Ronkainen naurahtaa.

Keskustelussa vaaditaan avoimia opiskelijoiden käytössä olevia tiloja. Pelkkä ainejärjestötila ei osallistujien mielestä riitä.

"Jos meidät meinataan karkottaa, voimme äänestää, pitäisikö meidän antaa jäädä. Tämä on meidän yliopisto. Ne, jotka ei ole täällä, ei selvästikään tätä tilaa nyt tarvitse", joku sanoo väen keskeltä.

Puoli yhdeksältä verkostoaktiivi Mikko Niemelä tulee paikalle kertomaan, että valtaajia ei olla häätämässä.

"Emme keskeyttäneet tapahtumaa, koska siellä oli ainakin alussa kohtuullisen iso henkilömäärä. Valtaajien edustajan kanssa päästiin neuvotteluratkaisuun", Vimpari kertoo.

Valtaajat ovat antaneet paperilapun vartijoille, jossa selitetään tapahtuman luonne ja tarkoitus. Valtaajat sitoutuvat olemaan hajottamatta paikkoja ja siivoamaan jälkensä.

"Paikalla on vartijoita niin kauan kuin on tarvis. Meidän pitää pysyä aulan luona ja pitää huolta, että ketään epämääräistä porukkaa ei tule paikalle", Niemelä sanoo.

Poliisit poistuvat. Opiskelija Saara Toivonen osoittaa heitä ja sanoo:

"Onneksi se epämääräinen porukka lähtee nyt!"

Poliisit saavat poistua aplodien ja naurun saattelemana.

"Saadaanko me lepohuoneen avain?", joku kysyy.

"Siitähän on säännös. Se on suljettu seksin harrastamisen takia eli täällä ei saa harrastaa seksiä, vai miten se meni: intiimiä kahdenkeskistä sukupuolitoimintaa", Veera Kaleva siteeraa Aviisin kohua herättänyttä lehtijuttua.

Seuraa kysymystulva.

"Entä kolminkeskistä sitten?"

"Tai autonomista?"

Yhdeksän aikaan ensimmäinen bändi alkaa soittaa, savukone alkaa puskea savua ja värivalot piirtävät kuvioita kattoon ja lattialle. Ovet ovat auki, ja jos ne hetkeksi menevät lukkoon, kaikki sisäänpyrkijät käydään päästämässä sisään. Porukkaa tulee koko ajan lisää, mutta osa lähtee myös nukkumaan. Ensimmäiset uskaltautuvat tanssimaan bändin eteen.

Vartijoita on yhteensä neljä ja he kävelevät vähän väliä aulaa edes takaisin. Valot sammuvat puoli yksitoista varoituksen mukaan, mutta vieläkään ei ole häiriöitä. Yhdeltätoista verkostolaiset lukevat uutisia, mitä valtauksesta on kirjoitettu jo heti tuoreeltaan nettiin. Lähtiessäni puolilta öin paikalla on edelleen kuutisenkymmentä ihmistä.

"Olen edelleen samoilla silmillä. Siellä oli lämmintä ja yhteisöllistä. Ihmiset innostuivat asiasta", Ronkainen kertoo seuraavana päivänä.

Yön aikana verkostolaiset kuuntelivat bändejä, kirjoittivat manifestin ja tekivät videon, jossa perustellaan valtausta. Valtaajat poistuivat aulasta 7-8-aikaan aamulla, jolloin heitä oli vielä noin 30. Suurin osa ei nukkunut silmäystäkään. Heille ei ole tiedossa korvausvaatimuksia.

"Tilaisuus sujui hyvin. Ei ollut ongelmia järjestyksen pidossa", koko yön yliopistolla valvonut Vimpari kertoo seuraavana päivänä väsyneenä.

Verkoston videolla osa aktiiveista kaipaa uutta valtausta. Yliopistolla ei ole virallista kantaa valtaukseen.

"Valtaus ei ollut välttämättä oikeaan kohteeseen osunut. Jos halutaan vastustaa yliopistolakiuudistusta, ei se asia sillä etene, että vallataan yliopisto. En ymmärrä, miksi tällaista pitäisi tehdä jatkossakaan. Se antaa oudon kuvan ihmisistä, jotka tällaista tekee. He eivät noudattaneet sopimusta, jonka mukaan heidän olisi pitänyt lähteä kahdeksalta", vararehtori Arja Ropo sanoo.

Toinen vararehtori Juhani Lehto oli itse mukana Vanhan valtauksessa opiskeluaikanaan vuonna 1968. Ylioppilaskunta aikoi tuolloin juhlia 100-vuotisjuhlaansa talossa valtakunnan eliitin edustajien kanssa frakit ja pitkät iltapuvut päällään. Valtaajaopiskelijat olivat sitä mieltä, että ylioppilaskunta on heidän järjestönsä, joten opiskelijat kokivat joutuvansa valtaamaan oman talonsa.

“Tämä uusi valtaus voi olla hyvä julkinen mielipiteen ilmaisu, mutta se ei näytä olevan suunnattu yliopiston sisälle, vaan ulkopuolelle. Se viesti pitää kuitenkin ottaa vakavasti. Niin kauan kuin kansalaistoiminta tähtää avoimeen argumentoituun dialogiin, eikä ryhdy häiritsemään yliopiston toimintaa, niin siitä vaan", Lehto sanoo.

Lehto ihmettelee kuitenkin uuden valtauksen tarkoitusta. Valtauksesta puhutaan yleensä, kun vallataan jonkun muun tiloja. Nyt vallattiin yliopisto, vaikka se ei ollut kenenkään muun käytössä tai edes vaarassa joutua muiden käyttöön.

"Jos me vallataan omaamme, mitä me sillä haluamme sanoa? Kyllähän yliopiston tiloja on kohtuullisesti ajatellen yliopistolaisten käytössä vuorokauden ympäri. Olisi ehkä kannattanut kysyä, olisiko tilan saanut varattua yöksi", Lehto sanoo.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti ja kuva