|
Tamperelainen työväestö on viettänyt vappua ainakin jo vuodesta 1865. Finlaysonin työntekijät kokoontuivat tuolloin yhteen juhlimaan toukokuun ensimmäistä päivää. Juhla meni varsin pahasti ryyppäämisen puolelle.
"Viina näytteli niin merkittävää osaa juhlimisessa, että työnantaja antoi sen takia rajoituksia vapaissa. Se oli tosi tiukkaa.Muistaakseni Verkatehdas oli Tampereella ensimmäinen suuri tehdas, joka antoi työntekijöille vappupäivän täysin vapaaksi. Vuosi oli muistaakseni 1917“, tamperelainen ammattiyhdistyshistoriaa tutkinut toimittaja Tuomo Koivisto kertoo.
Sen jälkeen työväen vapuissa viinalla ei ole ollut merkittävää osaa juhlimisessa. Koivisto kertoo, että juhlat sujuivat menneinä vuosikymmeninä lasillisen tai kahden voimin.
Ensimmäinen vappumarssin tapainen kevätkävely järjestettiin jo vuonna 1896 ja se suuntautui Järvensivun harjulle. Marssi lähti työväentalolta ja mukana oli 200 marssija.
Virallista marssia ei saatu ihan äkkiä aikaiseksi. Ensimmäinen virallinen vappumarssi eli sen aikaisella kielellä mielenosoitusmarssi oli tarkoitus suunnata vuonna 1901 Pyynikille, mutta järjestämisvastuun saanut Tampereen Työväen Keskuskomitea ei hoitanut organisointia. Siitä huolimatta tuhannet tekivät kävelyretken Pyynikin harjulle. Marssireitit ovat olleet huomattavasti nykyisiä pidempiä.
"Joskus 40-50-luvuilla esimerkiksi Ikurista, Lamminpäästä ja Lielahdesta lähti omat marssit, jotka yhdistyivät keskustorilta lähteneeseen pääkulkueeseen", Koivisto kertoo.
Vuoden 1918 sisällissota jakoi työväestön kahtia. Kommunistit pitivät omia vappujuhliaan ja sosiaalidemokraatit omiaan vuodesta 1922 eteenpäin. Kommunistien juhlat olivat usein Pyynikin Vapaapalokunnan kentällä, jossa on nykyisin kesäteatterin parkkipaikka, ja demareiden ylempänä Pyynikillä Termopyleen tasangolla.
"Erillisten juhlien järjestäminen oli tosi tyhmää voimavarojen haaskausta", Koivisto sanoo.
Yhteisiin juhliin kyettiin vain muutaman kerran 30- ja 40-luvuilla, eikä sen jälkeen ennen kuin 90-luvulla Neuvostoliiton romahdettua. Erillisten vappujuhlien aikaan oli tyypillistä, että molempien puolueiden lehdet vähättelivät kaunaisesti toistensa juhlia. Sotien jälkeen yhteisissä juhlissa saavutettiin osanottajaennätys: 12 000 marssijaa.
"Se on hirvittävä määrä Tampereella! Marssin merkitys oli alun perin koota joukot yhteen. Se oli voimannäyte: tässä me ollaan. Meitä on monta tuhatta", Koivisto sanoo.
Vappujuhlan ohjelma perustui juhlapuheisiin, mutta mukana on aina ollut myös runoja ja lauluesityksiä. Tampereella puhujiksi on onnistuttu samaan maan työväenliikkeen huippunimiä, kuten Hertta Kuusinen, Yrjö Mäkelin, Eetu Salin, Miina Sillanpää, Väinö Tanner ja Rafael Paasio.
"Puheissa on ollut suuria innostavia asioita esillä. Totta kai työväestö on tavannut toisiaan vapaamuotoisesti Amurin kentällä", Koivisto sanoo.
Työväenliike oli voimissaan 70-luvulla ja vappumarssirivistöissä laulettiin taistelulauluja. Varsinkin kommunisteilla oli tuolloin kulttuuripohjainen vappujuhla, jossa laulun rooli oli suuri. Yliopisto-opiskelijat olivat massoittain mukana työväenliikkeessä ja juhlissa.
"Toivottavasti vappumarssi ei kuole, mutta uuden sukupolven myötä merkitys on muuttunut. Se on silti osoitus, että työväestö haluaa viettää vappua alkuperäisessä merkityksessä eli työn juhlana. Onko marssilla poliittista merkitystä? Tuskin enää lainkaan siinä mielessä kuin 40-50-luvuilla. On kuitenkin tärkeää, että pääjuhlaa ja marssia pidetään", Koivisto sanoo.
Hertta-Mari Kaukonen
Lähde: Tuomo Koivisto: Hyvät toverit vai... Tamperelaisen ammatillisesti järjestäytyneen työväenliikkeen poliittinen hajaannus 1917-1974. SAK:n Tampereen Paikallisjärjestö ry, 2003.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen