|
Wappu, tuo palowiinan ja palopuheiden juhla! Ylioppilaiden juhla! Näköalattomuuden ja taantumuksen juhla!
Ylioppilasliikettä on viime vuosina sätitty jämähtäneisyydestä ja kyvyttömyydestä tuoda raikkaita ideoita poliittiseen keskusteluun. Yliopisto-opiskelijoiden on ymmärrettävästi vaikea löytää yhteistä säveltä. Olemme 140 000-päinen poliittisesti ja sosioekonomisesti, vähitellen myös etnisesti heterogeeninen ryhmä.
Siihen loppuu ymmärrykseni. Toisinaan tuntuu olevan mahdotonta edes aloittaa keskustelua siitä, voisiko meillä olla jaettuja arvoja tai yhteisiä näkemyksiä ylipäätään mistään. Paitsi siitä, että ketsuppia on saatava lisää makaroonin päälle.
Ei siinä, etteikö ketsuppi olisi hyvää. Onhan se, rakastan sitä! Mutta ketsuppikin on arvokysymys. Mielestäni ketsuppi maistuu luomuna makeammalle. Rakkaalla pallollamme on rajalliset luonnonvarat, ja meidän on varmistettava, että niitä käytetään kestävästi niin lähitulevaisuudessa kuin pitkällä tähtäimellä. Ympäristöön liittyvät ongelmat kaatuvat suoraan sukupolvemme syliin, jos esimerkiksi emme vaadi lisää pontta Itämeren suojeluun.
Ja heti perään toinen esimerkki tämän niemen nokalta. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet eläkejärjestelmän omiin tarpeisiinsa. Hei! Meitähän kustaan silmään! Miksei kukaan vaadi, että meidänkin vanhuutemme turvataan? Pullea sukanvarsi lienee ainoa tapa varmistaa ikäluokkamme ehtoopuolen toimeentulo.
Entä globaali tasa-arvo? Mikäli tutkijoiden pahimmat pelot toteutuvat, lapsemme kasvavat maailmassa, jossa valtioista irrallaan olevat verkostot käyvät hallitsematonta maailmanlaajuista sotaa ja suistavat sivilisaation takaisin keskiajalle. Meidän on autettava kehittyvät maat jaloilleen tukemalla heidän koulutuslaitostensa, tuotantonsa ja kauppansa omaehtoista kehittymistä sekä ajamalla maailmankaupan hyötyjen tasaista jakautumista. Reilu meininki edistää vanhojen sotakirveiden hautaamista, eikä uusiinkaan käydä niin helposti vartta veistämään.
Käsi ylös nyt, joka haluaa piirustaa itsensä ja lapsensa edellä maalailtuun, joskin hieman synkkään, kuvaan. Sitähän minäkin. Jos arvomme on vastuullisuus ja toiveemme turvallisemman maailman rakentaminen, varmasti löydämme yhteisen vision ja lopulta myös keinot sen toteuttamiseen.
Jatkakaamme tätä palavaa keskustelua sunnuntaina Koskipuiston vappupiknikillä tai vappupäivänä Yo-talon Brulliksella. Vastuullisuudesta vielä sen werran, että lotrataan sitä palowiinaa kohtuudella. Toivotan teille, arvoisat kanssaylioppilaat, oikein railakasta vappua!
Kaisa Myllylä (sit),
Tamyn pj.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen