Kulmahuone

Tämän lehden ilmestyessä jokavuotiset toiminta-avustukset tippuvat paraikaa ainejärjestöjen tileille. Tänä vuonna prosessi vaati paitsi toiminta-avustustyöryhmän erittäin intensiivistä hakemusten lukua kokoustamisineen, myös melkein vuoden kestäneen järjestelmän uudistusprosessin, johon osallistuivat ainakin järjestösihteeri, allekirjoittanut, edellisen hallituksen järjestövastaava sekä viimeksimainitun teekkarisiippa (hyvän excelin tekikin, kiitos siitä).

Oliko uudistus sitten vaivansa väärti? Ainakin selviä eroja edelliseen vuoteen on havaittavissa. Silloin eri järjestöjen väliset erot olivat varsin pieniä, nyt taas sillä, mitä järjestö tekee, on oikeasti merkitystä. Epäaktiivisimmat saivat vain jokaiselle järjestölle kuuluvan perusosan (250 €) toimeliaimpien avustuksen kohotessa sitä vastoin tonniin saakka.

Reilukerho kokoontuu, vai? Isojen ainejärjestöjen hyvävelisysteemi pitää huolta siitä, että ne, joilla oli jo ennestään runsaasti hynää saavat sitä lisää, kun taas niiltä, joilla ei aiemminkaan paljoa ollut, otetaan pois sekin vähä?

Ei nyt ihan niinkään. Toki kärkipäästä löytyy monia suuria ainejärjestöjä, mutta top kymppiin kapusi myös kolme alle sadan jäsenen järjestöä, joista yksi ei ole edes rekisteröitynyt yhdistys. Kannattaa myös muistaa, että yli puolen tuhannen jäsenen järjestölle tonnikin on vain vajaat kaksi euroa per naama kun taas muutamakymmenpäiselle järjestölle rapsahtaa helposti jopa kymppi jäsentä kohden.

Mutta silti: suurethan pärjäävät omillaankin, joten eikö juuri heikoimpia pitäisi tukea? Jossain määrin asia toki onkin näin, ja siksi on pidetty huolta siitä, että kaikki ainejärjestöt saavat vähintään sen kaksisataaviisikymppiä, jolla pystyy varmasti pitämään perustoiminnan käynnissä. Mutta koska Tamylla on myös oikeus odottaa, että vastineeksi saamastaan avustuksesta järjestö myös pitää aktiivisesti yhteyttä hallopedeihin, valvoo uutterasti jäsenistönsä etuja ja järjestää monipuolista toimintaa, eikö ole vain kohtuullista, että hyvin tehdystä työstä myös palkitaan?

Sitä paitsi palkinnotkin voi kohdentaa monella tavalla. Tänä vuonna porkkanoita pyrittiin antamaan etenkin niille järjestöille, jonka toiminta kohosi jonkin verran keskiverron yläpuolelle - huippusuorituksista ei enää palkittu samassa suhteessa. Perustason näet pitäisi olla melkein jokaisen järjestön saavutettavissa, ja sen jälkeen pienetkin parannukset antavat runsaasti lisää massia. Joten jos tämän kevään summa ei vastannut toiveita, paras keino vaikuttaa asiaan on simppeli: entistäkin aktiivisempi järjestötoiminta.

Ilkka Tiensuu
Tamyn hallituksen järjestövastaava