Klassikkoni: Luodin sielunmaisema

Sain äidiltäni joululahjaksi yläasteella tsekkoslovakialaisen satukirjan Minne kaikki jäätelökauppiaat menevät talveksi? Hän oli ajatellut antaa kirjan minua paljon nuoremmalle kummitytölleen, mutta luettuaan kirjan ajatteli sen olevan pikkulapselle liian vaikea. Minne kaikki jäätelökauppiaat menevät talveksi? onkin yllättävän yhteiskunnallinen satukirja onnistuen samalla olemaan sympaattinen ja hauska. Satukirja on itse asiassa parhaita ikinä saamiani lahjoja.

Ennen kaikkea satu John Lennon on poissa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sadussa on päähenkilönä luoti, joka tappoi Lennonin. "Olipa kerran teräskuula. Sen ruumis oli terästä, samoin silmät, ja silkkaa terästä oli sydänkin. Se asui revolverin piipussa", satu alkaa. Luoti kohtaa säveliä, mutta ei pidä niitä minään, koska ne eivät ole niin vahvoja kuin kuula itse. Luodin tappamalla saavuttama voitto ei ole kuitenkaan lopullinen, sillä sävelet elävät musiikissa ikuisesti. Sadussa on hauskasti mukana Lennonin sanat laulusta Lucy In The Sky With Diamonds, sillä Lennon tapaa sadussa Lucy-tytön, jonka kanssa he yhdessä sanoittavat kappaleen.

Muissa saduissa seikkailevat muun muassa kirjaimet, ihmissyöjäomena, urhea melonikaartilainen, postilintu ja pikkukansalaiset. Kaikki sadut on kirjoitettu hyvin perinteiseen sadun muotoon muodollisine alkuineen ja loppuineen sekä runopätkineen, mutta sisältö on varsin poikkeuksellinen. Kaikki sadut käsittelevät sanoilla hassuttelun lisäksi vakavaa aihetta, mutta kirja ei ole ollenkaan ahdistava. En ole lukenut mitään kirjaa niin useasti kuin Minne jäätelökauppiaat menevät talveksi?.

Hertta-Mari Kaukonen

Daniel Hevier: Minne kaikki jäätelökauppiaat menevät talveksi?
(Tsekkoslovakia 1984)