Kaksi koulua, kaksi maailmaa

Brasilian rikkaimman osavaltion São Paulon keskiosassa möllöttää hieman Tamperetta suurempi Baurun kaupunki. Baurun keskustanaapurustossa aidoilla suojeltujen luksustalojen takana komeilee Christino Cabralin koulurakennus, São Paulon parhaaksi rankattu julkinen lukio.

Yhdeltätoista aamupäivällä oppilaiden koulupäivä alkaa olla päätöksessään. Köyhistä oloista lähtöisin olevat 14-17-vuotiaat nuoret ovat tulleet kouluun aamuseitsemältä. Kotiin he pääsevät jo kahdeltatoista. Moni heistä työskentelee illalla kaupan kassa-apulaisena tai puhelinmyyjänä. Koulun köyhät oppilaat eivät asu lukion hienostonaapurustossa: bussimatka kaupungin laidoilta keskustaan venyttää nuorten päivää tunneilla.

Vain pieni osa oppilaista voi omistaa kaiken aikansa koulunkäynnille. Aviisille esitellyt priimusoppilaat ovat koulun henkilökunnan mukaan poikkeuksellisia: "Opiskelemme keskimäärin 12 tuntia päivässä. Opiskella täytyy kovasti, jos haluaa päästä yliopistoon", Phianna Elizabeth Muniz ja Fernanda Silva Tavares kertovat.

Koulun koordinaattori Emily Querobin Ionta Daccach kutsuu tutustumaan huoneeseensa. "Haluaisimme pienentää luokkien kokoa. Tällä hetkellä jokaisella luokalla on 40 oppilasta. 20 oppilasta per luokka on tavoitteemme", huokaa Querobin Ionta Daccach. Lukiossa on 42 luokkaa ja 1000 oppilasta.

Koordinaattori näyttää koulun tietokoneelle tallennettuja kuvia entisistä oppilaista, jotka ovat päässeet yliopistoon opiskelemaan. Kaikki tähtioppilaat on kuvattu rehtorin ja kukkapuskan kanssa. Kuvissa esiintyvien oppilaiden lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. "Suurin osa parhaista oppilaista on tyttöjä", koordinaattori myöntää.

Maailman kuudenneksi suurimmassa talousmahdissa on edelleen 14 miljoonaa lukutaidotonta: yliopistoon pääsy on yhä kaukainen unelma monelle köyhälle brasilialaislapselle. Aviisille esitellyn julkisen lukion vieressä sijaitsee kallis yksityiskoulu. Yksityiskoulussa luokkakoot ovat pieniä, kaikilla on pääsy tietokoneelle ja opettajat ovat paremmin palkattuja.

Brasiliassa laadukas peruskoulutus on vanhemmille iso rahallinen sijoitus. Yliopistomaailmassa julkinen ja ilmainen muuttuu kuitenkin laadun takeeksi. Julkisiin yliopistoihin on tiukat pääsykokeet, joissa menestyvät parhaiten ne, jotka ovat voineet käydä peruskoulun maksullisissa erityiskouluissa. Yksityiseen yliopistoon taas pääsee puolestaan kuka tahansa, jos vain rahat riittävät lukukausimaksuihin.

Ja vaikka hyvälaatuinen korkeakoulutus on itsessään ilmaista, opiskelu vaatii aina säästöjä, sillä harva pystyy opiskelemaan kotikaupungissaan. Opiskelijan maksettavaksi jäävät vuokra, ruoka ja muut elinkustannukset. Niinpä osa lahjakkaista opiskelijoista joutuu luopumaan yliopisto-opinnoista, koska rahat eivät yksinkertaisesti riitä opiskelijan yleisiin elinkuluihin.

Universidade Estadual Paulista (UNESP) on yksi São Paulon parhaista julkisista yliopistoista. UNESP:in journalistiikan opiskelija Thiago Teixeira opiskeli koko nuoruutensa São Paulon miljoonakaupungin laitamilla eri julkisissa kouluissa. "Olin hyvä oppilas ja sain hyviä arvosanoja. Yksityisen koulun oppilaaseen verrattuna tietoni olivat kuitenkin vähäiset. Eräs erittäin ystävällinen matematiikan opettaja kertoi vasta viimeisenä vuonna lukiossa, mitä yliopiston pääsykokeet todella merkitsevät."

Lukion jälkeen Teixeira työskenteli pankkien velkojenperijänä maksaakseen kolmen vuoden ajan valmennuskursseja, joita ilman hän ei olisi koskaan päässyt yliopiston pääsykokeista läpi. "Se oli todella rankkaa työtä: soittelin ihmisille periäkseni heidän velkojaan pankeille. Harvalla on mahdollisuus omistaa niin paljon aikaa ja rahaa sille, mitä julkisessa yliopistossa opiskeleminen vaatii."

Teixeira muistelee kaikesta huolimatta hyvällä nuoruusvuosiaan julkisissa kouluissa. "Yleisesti ottaen koulussa oli hyvä ilmapiiri. Media maalaa julkisista kouluista turhan likaista kuvaa." Usealla Teixeiran koulutoverilla oli kuitenkin isoja oppimisongelmia. "Moni tuli todella köyhistä oloista, oli kokenut kotonaan väkivaltaa. Osan vanhemmat olivat narkomaaneja."

Brasilian televisiouutisissa näkyy usein reportaaseja huumeiden käytöstä maan julkisissa kouluissa. Myös Teixeira todisti aikoinaan koulutovereidensa käyttävän huumeita koulun sisällä. "Suurin osa poltti pilveä, mutta osa käytti myös kokaiinia koulussa. Yhden oppilaan tiedettiin liikkuvan huumekaupassa. Jopa opettajat pelkäsivät häntä. Mutta ei hänestä koitunut suurta harmia kenellekään", Teixeira virkkoo.

Julkisen koulun nuori portugalin opettaja Edilaine Rosa myöntää työnsä olevan monella tavalla vaikeaa. "Palkka on pieni, työmatkat ovat pitkiä ja osa oppilaista käyttäytyy väkivaltaisesti", Rosa kertoo. Opettaja tienaa 1000 realia (n. 454 €) kuussa. "Brasilialainen koulujärjestelmä ei todellakaan ole tasa-arvoinen. Osa kouluista on rikkaiden teollisuusmaiden tasolla, mutta suuri osa ei ole."

Christino Cabralin lukiossa oppilaat saavat ilmaisen kouluruoan puolilta päivin ennen kotiinlähtöä. Koulun sisällä päivystää aseistettu poliisipari, joka vahtii oppilaiden poistumista luokista. "Poliisi joutuu puuttumaan oppilaiden käytökseen hyvin harvoin", koordinaattori vakuuttaa vaivautuneena.

Lounaan jälkeen koulun henkilökunta kutsuu Aviisin katsomaan opettajainhuonetta. Eräs opettaja on kuullut Suomen menestyksestä kansainvälisissä koulutusvertailuissa. Kun kerron, että Suomessa koulutus on peruskoulusta yliopistoon asti kaikille ilmaista, henkilökunnan suut loksahtavat auki: "Meidän täytyy muuttaa sinne!", he huudahtavat yhteen ääneen.

Heini Särkkä, teksti & kuvat