Liivijengi Jumalan armosta

Kalevankankaan hautausmaan takana, kaksikerroksisen kerrostalon pihalla nahkaliiviin sonnustautunut mies, jonka käsivarret ovat täynnä tatuointeja, toivottaa meidät tervetulleiksi. Talon alakerrassa on moottoripyöräkerho Sons of Abrahamin talli. Sisään käydään ovista, joiden mustaksi maalattua sisäpuolta koristavat kärjellään seisovat suorakulmiot ja niiden sisällä teksti: "100% sinner".

Synkähköstä ensivaikutelmasta huolimatta tämä ei ole sellainen liivijengi, josta media ja Päivi Räsänen ovat huolissaan. Sons of Abraham on tamperelainen kristillinen moottoripyöräkerho.

Sisällä Christer Moilanen kaataa vieraille kahvia. Moilanen on ollut kerhon toiminnassa mukana muutaman vuoden, ensin hang-aroundina, sitten prospectina ja nyt täysjäsenenä.

Tallin yläkerrassa olevan kerrostalon asukkaita nurkissa pyörivät liivimiehet eivät huoleta. Päinvastoin, asukkaat ovat tarjonneet talon yhteisiä tiloja kerhon käyttöön. Sons of Abrahamin presidentin Ari Santaharjun mukaan kerho haluaa murtaa ennakkoluuloja, joita ihmisillä on moottoripyöräkerhoja kohtaan.

"Median antama kuva on osittain harhainen", Santaharju sanoo. "Tietysti on ymmärrettävää, että jotkin asiat näyttävät pelottavilta. Moottoripyöräkerhojen kanssa on aika helppoa tulla juttuun, kun tietää logiikan ja perusajatuksen, miten niissä toimitaan."

Santaharju on Sons of Abrahamin perustajajäseniä. Vuonna 2010 kerho hyväksyttiin virallisesti HellÂ’s Angelsin isännöimässä Biker Meetingissä Helsingissä.

"Olemassa olevat kerhot eivät olleet ihan sitä, mitä itse olisin tarvinnut sekä kristillisellä että sekulaarilla puolella. Näin, että minulla oli omia painotuksia, joita pidän tärkeinä. Siitä tuli ajatus, että perustetaan oma kerho, jossa ne painotukset näkyvät."

Täysjäseniä Sons of Abrahamissa on yhdeksän, mutta kerhon toiminnassa on mukana kannattajia eli supporteja noin sata. Naisia jäseniksi ei oteta, sen kertoo jo kerhon nimikin, Abrahamin pojat. Supporteina naisia on paljonkin.

Kerholla on joka keskiviikko avoimet ovet ja sunnuntaisin family day, johon vanhemmat voivat tuoda lapsensa katsomaan moottoripyöriä ja ihmettelemään. Kerho järjestää myös bikereiden joulukirkon ja Elvis-konsertteja Aleksanterin kirkossa Tapahtumien yönä. Lisäksi kerho tekee työtä nuorten parissa: esimerkiksi vappuna päivystystä ja kahvitarjoilua kerhotilalla.

Ja tietenkin kerholaiset harrastavat myös moottoripyöriä. Pyörät vievät suuren osan tallin pinta-alasta. Kesällä pyöriä ei tallilla niinkään näy, sillä ne ovat tien päällä, kun ajokausi alkaa. Santaharju ja Moilanen ajavat 900-kuutioisilla Harley Davidson Sportstereilla.

Uskolle on varattu oma tilansa. Tallin perällä on juhlavien mustien verhojen rajaama pieni kirkko, jossa on pari jykevästä puusta tehtyä vanhaa kirkonpenkkiä. Seinältä katselee alas Jeesus Kristus krusifiksillä. Jalkojen juuressa lepää vuoden 1938 painos Raamatusta, jonka nahkaisiin kansiin on painettu kerhon tunnus, Sons of Abraham Tampere -tekstin reunustama Vapahtajan kuva.

"Kun menemme vierailulle muihin kerhoihin, annamme usein tällaisen lahjaksi", Santaharju sanoo. "Tämä on meidän tapamme saarnata. Kunnioitamme muita kerhoja ja niiden juttuja, emme tuputa mitään. Jos kerholla on jokin juhla, annamme tämän, kättelemme ja laitamme tämän lahjapöydälle. Niin kuin rististä näkee, tämä on arvokkainta, mitä meillä on."

Oleellista moottoripyöräkerhopiireissä on se, että seisoo omien väriensä ja arvojensa takana.

"Jos menisimme anteeksipyydellen omaa kristillisyyttämme, meitä ei kunnioittaisi kukaan. Jos et itse kunnioita itseäsi, ei sinua kunnioita kukaan muukaan."

Kristityt liivimiehet herättävät enemmän ihmettelyä kristillisissä piireissä kuin moottoripyöräpiireissä.

"Ihmiset katsovat asioita erilaisista lähtökohdista. Ymmärrän, että kun on tatuointeja ja liivit ja näytämme, miltä näytämme, jossain yhteydessä se tuntuu oudolta. Täytyy osata katsoa asioita laajemmin."

Onko Sons of Abraham sitten ensisijaisesti kristillinen kerho vai moottoripyöräkerho? Santaharju nauraa kysymykselle.

Hän siteeraa Matteuksen evankeliumin kohtaa, jossa fariseukset lähettävät opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, onko luvallista maksaa keisarille veroa vai ei. Jeesus vastaa: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".

"Sanotaan tässä, että antakaa moottoripyöräkerholle, mikä moottoripyöräkerhon on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."

Sons of Abraham on Santaharjun mukaan oikea moottoripyöräkerho, jonka jäsenille kirkon ja kristilliset asiat ovat tärkeitä.

"Tuolla on Harley Davidson, täällä Jesus DavidÂ’s son", Santaharju naurahtaa. "Kyllä tässä kirkon tuntu tulee, vaikka tämä on hyvin ahdas. Joskus täällä rukoillaan. Rukous on meille itsestään selvä asia, se ei ole mikään show."

Santaharju vertaa rukoilemista ennen ajoreissulle lähtöä muusikon valmistautumiseen keikalle. Kyse on keskittymisestä.

"Kun ajaa moottoripyörällä, tuntee tuulen kasvoilla. Me käytämme paljon avokypärää. Siinä on läsnä ajamisen rytmissä. Olet mukana elämisen sykkeessä."

Sitten hänen äänensä vakavoituu.

"Tänäkin kesänä on moottoripyöräilijöitä, jotka kulkevat tuolla, eivätkä tiedä, että tämä on heidän viimeinen kesänsä. Se ei ole synkistelyä, vaan realismia."

Christer Moilanen kertoo tulleensa kerhoon rajusta päihdetaustasta. Parikymmentä vuotta meni lujaa. 2000-luvun alussa hän hakeutui Pieksämäelle päihdekuntoutukseen, ja kovat aineet jäivät. Tilalle tuli alkoholi. Muutama vuosi sitten hän oli tilanteessa, jossa vaihtoehtona oli joko se, että perhe ja kaikki muu lähtee alta, tai juomisen lopettaminen kokonaan.

"Ensin lopetin päihteiden käytön, ja sen jälkeen tuli takaisin muutaman vuoden tauolla ollut moottoripyöräharrastus. Löysin tämän kerhon ja ajattelin, että täällä ei ainakaan kilpailla siitä, kuka jaksaa juoda eniten kaljaa."

Hän löysi lapsuudenuskonsa uudelleen.

"Silloin aikanaankin, kun meni lujaa ja touhuttiin, mitä touhuttiin, mielessä pyörivät aina uskonasiat. Vaiensin pääni sisällä olevan äänen, mutta sieltä se nousi pintaan takaisin."

Santaharju sanoo, että Christer on hyvä esimerkki siitä, miten Sons of Abraham -kerho toimii.

"Tarjoamme kristillisen yhteisön kavereille, jotka eivät istu perusseurakunnan kirkonpenkkiin. Kerhossa on toiminnallisuutta ja hierarkia, joka osaltaan suojaa. Tässä on veljespiiri, joka kontrolloi ja pitää kiinni."

Tallin oviin maalatuilla 100% sinner -merkeillä on oma merkityksensä. Ne viittaavat toisenlaiseen prosenttimerkkiin, jossa on pelkkä ykkönen, sekä joidenkin uskovaisten käyttämiin 100% believer -merkkeihin.

"Ajattelimme, että me olemme niin huonoja uskovaisia ja ihmisiä muutenkin, että olemme sataprosenttisesti syntisiä", Santaharju naurahtaa.

Merkki liittyy Roomalaiskirjeen kolmannen luvun kohtaan "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden".

"Meidän kerhossamme ei ole täydellisiä ihmisiä. Täydellistä seurakuntaa ei ole - ja jos on, niin ei meitä sinne huolittaisi."

Nokkimisjärjestys kuuluu kerhon perinteisiin

Sons of Abrahamin nahkaliivisiä miehiä naurattaa, kun tulee puhetta päihteiden käytöstä. Moottoripyöräkerhot mielletään usein rosvokopliksi, joiden päämääränä on ryypätä ja rällätä. Tämän kerhon jäsenet juovat limua ja käyttäytyvät kunnolla.

Vaikka Sons of Abrahamilla on kristillinen arvomaailma, jakaa moottoripyöräkerho samat perinteet lukuisien muiden kerhojen kanssa. Pääsääntönä on, että MC-kerho esittelee toimintansa ja tunnuksensa muille kerhoille ennen julkista toimintaa. Muista kerhoista poiketen vain MC-kerhot voivat käyttää kolmiosaista selkätunnusta.

Kerhon jäsenyys ei irtoa jäsenmaksua maksamalla, vaan jäseneksi pääsee käymällä läpi monivaiheisen prosessin, jolla osoitetaan halu sitoutua klubin toimintaan. Aluksi kerhon toimintaan osallistutaan hang-aroundina, minkä jälkeen alkaa virallinen pyrkiminen jäseneksi. Koejäsenyydelle eli niin sanotulle prospect-ajalle ei ole tarkasti määriteltyä aikaa, vaan täysivaltaiseksi member-jäseneksi pääsee osoitettuaan luotettavuutensa kerhossa.

Pikkupojasta saakka mopojen kanssa puuhastelleen Jukka Markkasen prospect-aika kesti vuoden. Prospectina on lupa kantaa kerhon tunnuksia, mutta koeaikaan kuuluu jämähommien tekeminen ja jäsenten määräämien tehtävien suorittaminen. Vahva hierakia voi kuulostaa ulkopuolisesta armeijamaiselta simputukselta, mutta se on vakiintunut osa moottoripyöräkerhojen kulttuuria.

"Kyllä sen tiesi kerhoon pyrkiessä, mitä tuleman pitää. Tyhjennänhän minä vieläkin roskiksia viikottain", Markkanen naurahtaa.

Protokollan ja normien tiukkuus vaihtelee ympäri maailmaa. Tärkeintä on kuitenkin oma porukka ja moottoripyörät, jollainen jokaisella kerholaisella tulee olla.

"Kerhon myötä kaveripiiri on laajentunut. Ja onhan porukassa mukava ajella", kerhon perustajajäsen Timo Peltonen sanoo.

Kerhotilan ovien raottuessa auringonsäteet heijastuvat kiiltävistä pinnoista. Tiet ovat viimein ajokelpoisia, ja kerholaiset ovat kunnostaneet tallissa talvehtineita pyöriään.

"Mulle tuli ihan yllärinä, et sä vedit noi punaisella. Näyttää tosi hyvältä nyt!", kuuluu moottoripyörien lomasta. Sons of Abrahamin viikottaiseen kokoontumiseen virtaa lisää klubilaisia. Kuhina moottoripyörien ympärillä tiivistyy. Moottoripyöräkausi voi taas alkaa.