Vaarallinen argumentti

Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmaa ei saa lopettaa. Tämä on ollut viesti tuttavieni joukossa viimeisen viikon ajan. Se on totta, sitä ei saa lopettaa.

Kuvataiteen opetusta ei tule kuitenkaan jatkaa, koska Tamkista valmistunut kuvataitelija Jarno Vesala sai Vuoden nuori taitelija -palkinnon eikä koska Rajataide ry, jonka toiminnassa olevista taitelijoista suurin osa on Tamkista valmistuneita, sai kuvataiteen valtion palkinnon. Sitä ei tule jatkaa, koska kuvataiteen opiskelijoiden järjestämässä Y-festivaalissa Näsilinnassa kävi viime vuonna 3 500 ihmistä eikäkoska kuvataiteen koulutusohjelma tekee Tamkin sosiaalipuolen kanssa yhteistyössä projektia, jossa ehkäistään nuorten syrjäytymistä.

Nämä taiteen autonomiakeskustelussa nopeasti vilkaistuna vastakkaisille laidoille sijoittuvat tavat perustella kuvataiteen ja sen koulutuksen tarpeellisuutta eivät vielä aivan riitä perusteluiksi, vaikka niitä toitotetaan medioissa ja niiden sosiaalisissa versiossa. Kun perustellaan taidekoulutuksen olennaisuutta taiteen autonomian tärkeydellä tai sen yhteiskunnallisella hyödyllisyydellä, ollaan samassa ansassa, oli kyseessä sitten koulutus tai itse taide.

Taiteen autonomia redusoituu usein mahdollisuuteen menestyä itsenäisenä tekijänä taidemarkkinoilla ja taiteen institutionaalisissa rakenteissa. Sosiaalityön osana yhteisöllisestä nykytaiteesta tulee osa julkista hallinta- ja sortorakennetta.

Kuvataiteen koulutuksen henkilökunnalta tai linjalta valmistuneilta opiskelijoilta ei ole mediassa kuultu koulutuksen säilyttämiselle perusteluina Tamkin kuvataidekoulutuksen niitä meriittejä, jotka lasketaan taiteen poliittisen ja välineellisen käytön piiriin.

Tällainen meriittejä on One Love -ryhmän tekemä paljon keskustelua julkisesta tilasta herättänyt One Love -teos Pirkanmaan triennaalissa viime kesänä. Juho Viitalan Suomen ja Israelin asekauppaa vastustava teos sensuroitiin, ja se herätti julkista keskustelua syksyllä 2011. Teemu Takatalon Tullintorin ostoskeskuksen yrityksiä kritisoiva Valistuneen kuluttajan synninpäästö -teos koki saman kohtalon. Kaikki nämä tekijät ovat Tamkin kuvataiteen koulutusohjelman käyneitä.

Yksi Facebookista lukemani kommentti kertoo olennaisen: Tampereelle on kertynyt häiriöainesta, ja nyt se halutaan siivota pois.

Tampereen taidekoulutuksen tarpeellisuutta voidaan perustella yhdistämällä nämä kaikki perustelut. Samalla puolustetaan taidekoulutusta, jossa ymmärretään Bruno Latouria mukaillen, että taide ei koskaan ole ollut autonomista. Se ei myöskään tule olemaan koskaan pelkkä hallinnan eikä vastarinnan väline.

Tamkin hyvätasoisen taidekoulutuksen säilymistä tulee perustella sillä, että opiskelijat oppivat punnitsemaan ja ajattelemaan jo ammattikorkeakolutasolla, miten taide on autonomista, välineellistä ja poliittista. He oppivat löytämään taiteelliset strategiat näiden autonomioiden, välineiden ja poliittisuuden hyödyntämiseen. Häiriöaineksesta ei aiheudu häiriötä, ellei sen edustaja ymmärrä, miten ja minkälaisissa rakenteissa hän toimii.

Nykytaiteen media on taiteellinen strategia, ei pelkkä teos, taiteilijan ammattitaito tai sosiaalinen lahjakkuus. Nykyinen taiteilija on strategisesti läsnä erilaisissa asemissa ilmaisten suhdettaan eri ajatuksiin, teoksiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin eri medioilla tuottaen tietoa ja symboleita. Näillä samoilla taidoilla tietokapitalismissa vaikutetaan ja kerätään vaurautta sekä luodaan vastarintaa.

Tampereen kuvataiteen koulutus opettaa näitä taitoja. Siksi koulutusta ei tule lopettaa, ja toisaalta juuri siksi se halutaan lopettaa.

Kirjoittaja on Helsingissä asuva kuvataitelija ja kuraattori, joka valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuksesta keväällä 2010