Kulmahuone: Kehitysyhteistyö mutkittelee maaliin

Palasin muutama viikko sitten hankematkalta Luoteis-Intiasta. Tuolta Rajasthanista, Tharin aavikolta voi löytää ylioppilaskuntamme kehitysyhteistyöhankkeen. Tamylla on ollut oma hanke jo varhaisimmista ysärihiteistä lähtien, ja vankkana tarkoituksena on, että työ jatkuu Intiassa saman pitkäaikaisen kumppanijärjestön kanssa. Nykyinen hanke päättyy tänä vuonna, mutta uuden kolmivuotisen hankkeen suunnitelma on lähdössä hyväksyttäväksi ulkoministeriölle tämän kuun lopussa.

Kehitysyhteistyö on hieno perinne ylioppilasliikkeessä. Suomen ylioppilaskuntien liitto on tehnyt kehitysyhteistyötä jo 1950-luvulta lähtien, jolloin Suomi vielä vastaanotti itsekin apua. Mistään perinteistä ei kuitenkaan pidä pitää kiinni oletusarvoisesti muuttumattomina, vaan niitä kannattaa aina tasaisin väliajoin tarkastella kriittisesti. Kehitysyhteistyö on juuri sellainen ala, johon kuuluu jokahetkinen varpaillaan olo.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehitysyhteistyö olisi ylioppilaskunnissa uhanalainen laji, vaan varpaillaan oleminen on jokaisen kehitysyhteistyöhön liittyvän valinnan kyseenalaistamista ja punnitsemista. On äärimmäisen monimutkaista edesauttaa kehitystä toisessa valtiossa - ja sen tuleekin olla monimutkaista, sillä vain silloin jokainen seikka tulee huomioiduksi. Kestävään kehitykseen pyrittäessä hankkeita suunniteltaessa täytyy huomioida alueelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset reunaehdot, hankkeen sopivuus paikallisiin ja valtiollisiin kehityssuunnitelmiin, yhteistyömaiden poliittiset linjaukset sekä varmistaa, että hankkeen omistajuus on kestävästi paikallisella tasolla.

On myös mietittävä, mitä tapahtuu, jos hanke ei enää saa jatkorahoitusta. Jos jokaista valintaa ei syynätä, voidaan kehitysyhteistyöllä tehdä jopa haittaa esimerkiksi tukemalla sellaista kehitystä, joka on määritelty ulkoapäin. Vastuullinen kehitysyhteistyö on ennen kaikkea avunsaajien etu, mutta samalla myös teidän etunne, jotka mahdollistatte hankkeen Tamyn vapaaehtoisella kehy-maksulla. Tamylla on molempiin suuntiin tilivelvollisuus tehdä oma osuutensa moitteettomasti.

Mielestäni ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminnasta ei koskaan pidäkään tulla uhanalaista. On mahtavaa, että yliopisto-opiskelijat vapaaehtoisesti kantavat globaalia vastuuta. Kehitysyhteistyö on myös luonteva osa ylioppilaskuntaa, jonka pyrkimyksenä on olla aktiivinen ja vastuullinen kansalaisyhteiskunnan toimija. Hankkeella voisi entistä enemmän tuoda esiin sitä, että kehitysyhteistyö ei ole lässynlää-maailmanparannusta, jolla länkkäri ostaa hyvän omantunnon.

Hyvin tehtynä kehityksen mahdollistaminen lähtee paikalliselta tasolta ja toteutetaan aina paikallisella tasolla. Me emme ole omakätisesti parantaneet maailmaa Rajasthanissa, työn ovat tehneet kumppanijärjestömme ja kylien asukkaat itse. Se on omakohtaisesti koettuna kaukana lässynläästä, sillä meidän mahdollistamanamme he ovat pystyneet pelastamaan lukemattomia ihmishenkiä.

Kehitystä ei kuitenkaan tapahdu samana hetkenä, jona lahjoitus kilahtaa tilille. Koska kyseessä on monimutkainen tehtävä, on kehitys joskus hidasta ja myös epäonnistumiset kuuluvat kehitysyhteistyöhön. Tärkeintä onkin olla pitkäjänteinen ja johdonmukainen. Kun kehitys takkuaa, on pidettävä maali kirkkaana mielessä ja tavoiteltava sitä mutkista huolimatta. Ja paljon tämän maailman kehityksen epätasaisesta jakautumisesta kertoo, että noita maaleja tarvitaan vielä kipeästi - myös Intian rajaseuduilla.

Sanni Pietilä

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen