Vappu meni jo

Suomen väkiluku ei ole ratkaisevasti pienentynyt. Pilvinen sää sekä eilen että tänään, Yo-talon vappubrullautuksen edelleen jatkuessa, lienee hillinnyt juhlintaan antautuneiden hahmojen rajojensa koettelua. Jarkko tai Mika, sinä elät.

Jos Mie Ite päättäisin kastautua haalariasussa, mikä toimenpide säästä riippumatta tietysti olisi kohtaloni, mikäli olisin valinnut siihen velvoittavan opintosuunnan, siinä iässä jolloin valinnat yleensä tehdään... mutta kas, en valinnut mitään, en asiaa, ainakaan sitä, en osallistunut marssiin, osaan ne biisit, yritän unohtaa. Ja nyt kirjoitan ylioppilaslehteen, käymättä yliopiston tiloissa muutoin kuin palauttamassa muijan kirjoja (jotka ovat aina myöhässä).

Tulin rahvaan parista yläkertaan tätä kirjoittamaan muistettuani, että halailukännin lisäksi on halailukrapula.

Organisointikänni ilmenee heikkoon kuntoon itsensä saattaneen ystävän auttamisena, organisointikrapula (tampereeksi "karpela") taas jälkien vimmaisena luuttuamisena. Olavi Paavolainen nimitti tätä krapulatarmoksi, ennen vajoamistaan 50-60-luvun vaihteessa ginipullon verhon takana piilottelijaksi - silloinko hän oli Nyrkin (Tapiovaara) ja Hellan (Wuolijoki) välissä, en jaksa tarkistaa, kuohari väljähtyy jos perehdyn nyt johonkin.

Kun tietokirjasarjojen myynti laskee, niiden sopisi toisintaa internetin tarjoaman informaation suhde: 90 % pornoa, 7 % väitteitä ("fossiilinen polttoaine ei hitto vie oo loppumassa") ja loput sitä, mistä te tiukkalihaiset broilerit noukitte arvokkaat murunne.

Jouduin ruotsintunnilla vuonna 1993 kääntämään tekstikappaleen, jossa käyrä muisteli opiskelukautta elämänsä parhaana vaiheena. Piruako ikinä sitten valmistui, miksei jumittanut, tai miksi hylkäsi hillittömyydet kun siirtyi työelämään. Hävyn saa paljastaa selvänä ihan ilman vedonlyöntiä ja ilman että siitä maksetaan.

Sinä penisnenässä esiintynyt, näemmekö uusinnan maanantaina. Sinä Sorsapuistossa vappuaattona Proud Marya rämpyttänyt, mieti.