Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Perinnearkisto säilöö arjen historiaa

Marko Ahon johtamassa kansanperinnearkistossa on muun muassa 200 000 valokuvaa. Kuva: Päivi Hotokka
Marko Ahon johtamassa kansanperinnearkistossa on muun muassa 200 000 valokuvaa. Kuva: Päivi Hotokka

Päärakennuksen E-osan kellarikerrokseen kätkeytyy arkipäivän historiasta kiinnostuneiden aarreaitta. Musiikintutkimuksen laitokseen kuuluva kansanperinnearkisto muutti sinne syksyllä ahtaaksi käyneestä Haarlan palatsista.

Arkiston johtajana toimiva Marko Aho johdattaa minut rappuja alas ja avaa ensimmäisen jykevän metallioven. Olen pyytänyt häntä esittelemään työpaikkaansa, koska minusta on ihmeellistä, että yliopistollamme on yksi Suomen suurimmista kansanperinteen kokoelmista.

"20 000 tuntia ääntä, 15 000 magneettinauhaa, 200 000 valokuvaa, 25 000 sota-ajan kirjettä", Aho luettelee.

Huima määrä materiaalia mahtuu kuitenkin yllättävän pieneen tilaan, sillä arkistohuoneita on vain kolme, eivätkä ne ole suuria.

Ensimmäisen huoneen hyllyissä on kelanauhoilla täytettyjä laatikoita. Kaikki nauhat näyttävät samalta, mutta niiden sisältö on rikasta. Kansanmusiikkia on paljon, mutta nauhoilla on myös satuja, loitsuja ja vanhojen aikojen muistelua.

Aho vertaa perinnearkiston mikrohistoriallista tietoa Yleisradion arkiston makrohistoriaan.

"Ylen arkistossa ovat Kekkosen puheet, mutta näillä nauhoilla mökin mummo kertoo mielipiteensä Kekkosesta."

Säkeittäin
demonauhoja

Arkistoituna on toki myös uudempaa historiaa, ja kokoelma karttuu jatkuvasti. 1980-luvun puolivälistä lähtien arkistoon on kerätty bändien demonauhoja. Arkiston kanssa yhteistyötä tekevä toimittaja lähettää demoja kaksi muovisäkillistä joka toinen kuukausi. Maaliskuussa viimeisimmän arkistoidun demon järjestysnumero on 5 072.

Alkupään demot ovat c-kaseteilla, mutta uudet järjestään cd-levyillä. Ahon mukaan monet demo-cd:t kuulostavat aivan valmiilta äänitteiltä.

Nopealla vilkaisulla bändien nimet levyjen kansissa näyttävät juuri siltä, mitä ne ovatkin: suomalaisilta harrastajabändeiltä. Haluan tietää, onko demojen joukossa yhtään kuuluisuuteen nousseita.

"Varmasti on, mutta en ole koskaan halunnut etsiä sellaisia", Aho toteaa.

Osa arkiston hyllyistä on vielä tyhjiä, sillä muuton jälkeen tilat kaksinkertaistuivat.

"Haarlan palatsi oli idyllinen lintukoto, mutta kun veimme viimeiset hyllyt pihalle, näimme kaikki home- ja vesivauriot. Sinne ei ole tullut ikävä", Aho sanoo.

Ala-Könni on
arkiston sielu

Koko kansanperinnearkisto on Erkki Ala-Könnin (1911-1996) elämäntyön tulos. Ala-Könni oli kansanperinteen kerääjä, joka tunsi erityisesti kansanmusiikin, mutta kiinnostui myöhemmin kaikenlaisesta perinteestä.

Hänen pyrkimyksensä oli kerätä mahdollisimman paljon ja jättää aineisto muille tutkittavaksi.

"Ala-Könnillä oli tunne, että nyt on kerättävä ennen kuin muistitieto häviää", Marko Aho selittää.

"Tähän ajatukseen liittyy harha, koska asioita katoaa koko ajan, eikä kaikesta tarvitse jäädä jälkeä. On kuitenkin hyvä, että arkipäiväisestä elämästä jää jäljelle joitakin dokumentteja."

Ala-Könni on persoona, jota ei arkistossa tai musiikintutkimuksen laitoksella pääse pakoon.

Amanuenssi Eija Kukkurainen työskenteli hänen kanssaan 1970-luvulla ennen kuin Ala-Könni jäi eläkkeelle vuonna 1981. "Ala-Könni oli silloin yhtä kuin tämä laitos. Hän oli hyvin omistautunut työlleen ja paikalla yötä päivää."

Digitointi
helpottaa
aineiston
käsittelyä

Kansanperinnearkiston materiaalin digitointi on paraikaa käynnissä. Tähän mennessä digitaaliseen muotoon on siirretty noin 15 prosenttia aineistosta.

Ääninauhat siirretään cd-levyille ja varmuuden vuoksi myös massamuistinauhalle. Kuvat skannataan ja niistä tehdään selailuversiot internetiin. Aineistosta tehdään myös tietokanta, jossa on esimerkiksi äänimateriaalin sisällöstä tarkat tiedot.

Arkiston vs. johtaja Marko Aho suosittelee arkistomateriaalista kiinnostuneille tutustumista tietokantaan netin kautta. Sen jälkeen kannattaa tulla paikan päälle pyytämään henkilökunnalta tietoa aineistosta. Kysyä voi myös puhelimella ja sähköpostilla.

Ahon mukaan suurin osa arkiston käyttäjistä on tutkijoita, mutta siellä käy myös muita. Esimerkiksi sukututkijat ja historiikkien kirjoittajat voivat löytää arkistosta kiinnostavaa materiaalia.

"Kaikki, jotka vain kuvittelevatkin, että arkistomateriaali voisi kiinnostaa, ovat tervetulleita asiakkaiksi", Aho kehottaa.

"Emme säilytä mitään vain säilyttämisen ilosta, vaan kaikki on käyttämistä varten."

Päivi Hotokka

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto