Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Hyvästi, Attila

Vanha jalkinetehdas palveli yliopistoa kolme vuosikymmentä. Vuonna 2006 kirjasto sai kenkää.

A. K. Attila siirsi kenkätehtaansa Tammelantorin laidalta lähemmäksi rautatieasemaa, Puolenmatkankadulle – nykyiselle Itsenäisyydenkadulle – vuonna 1915. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto
A. K. Attila siirsi kenkätehtaansa Tammelantorin laidalta lähemmäksi rautatieasemaa, Puolenmatkankadulle – nykyiselle Itsenäisyydenkadulle – vuonna 1915. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto

Antero Koivisto on elänyt Attilan mukana.

Hän tuli töihin Tampereen yliopistolle vuonna 1973. Nuoret professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemánus vierailivat tiuhaan päätalon uusitussa sanomalehtivarastossa. Koiviston reviirillä.

Ovenvartijan pestin saanut nuori mies siirtyi muutaman työvuoden jälkeen vahtimestariksi; sillä tiellä hän edelleenkin on.

"Siihen aikaan homma oli pääsääntöisesti postinjakoa. Kirjastolla oli silloin yksi kopiokone. Julkaisuluettelot tehtiin vahamonistuksella", Koivisto muistelee työhuoneessaan, Attilan lainaustiskien takana, uransa alkuaikoja. Sittemmin virastomestarin työnkuva on muuttunut paljon.

Leppoinen vahtimestari kertoilee, kuinka hän pääsi päätalon ahtaista tiloista Attilan kenkätehtaaseen yliopiston vuokrattua rakennuksen käyttöönsä vuonna 1979. Kirjasto sai tuolloin huomattavasti lisätilaa.

Nyt Koiviston on muiden muassa muutettava uuteen kirjastoon Kalevantien ja Pinninkadun risteykseen. Yleiskokoelmia on jo alettu pakata. Aineisto siirretään kesän aikana, niin että syksyllä lukukauden alussa uusi kirjasto on käyttövalmiina.

Yliopistolla on elokuun loppuun asti aikaa muuttaa. Syyskuussa Attilaa aletaan kunnostaa uusien vuokralaisten tarpeisiin. Tiloihin muuttavat Pirkanmaan ympäristökeskus, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto ja Tiehallinnon Hämeen tiepiiri joulukuussa 2007.

Vanha kenkätehdas on peruskorjauksen tarpeessa. Sinä aikana, kun yliopisto on ollut Attilan vuokralaisena, ei rakennusta ole merkittävästi kunnostettu. Isoimmat remontit tehtiin, kun rakennus muokattiin kirjastolle sopivaksi. Esimerkiksi Yliopistonkadun pääsisäänkäynti louhittiin seinään silloin.

"Tässä talossa on hyvä tehdä töitä", Koivisto kehuskelee nykyistä työpaikkaansa Attilaa. Tehdasrakennus on soveltunut kirjaston tarpeisiin moitteettomasti: Koiviston mukaan esimerkiksi tavarankuljetus on hoitunut hyvin.

Opiskelijatkin ovat pitäneet talosta. Utelujen mukaan Attilassa on historiallista tunnelmaa ja työläisperinteen fiilistä. Kenkätehtailija A. K. Attilan vuonna 1915 rakentama talo elää uutta elämäänsä akateemisten työläisten tyyssijana. Tampereen yliopiston kirjastossa on 71 vakinaista työntekijää, joista 52 työskentelee pääkirjastossa. Vuonna 2005 koko kirjastosta annettiin yhteensä 1 728 877 lainaa.

Kenkätehdas
sotanäyttämönä

Kesäkuun lopulla valmistuva uusi kirjasto on edeltäjäänsä modernimpi. Hallitsevana elementtinä on lasi, jota löytyy niin rakennuksen ulkoseiniltä kuin joka puolelta sisältäkin. Aurinkoisina päivinä kirjasto kirjaimellisesti kylpee valossa; lasikatto luo pääaulaan näyttävän valokuilun. Etelänpuoleisista ikkunoista näkee koko kampusalueen.

Uusi rakennus sopii paremmin kampusalueen teknologis-kliiniseen maisemaan kuin vanhakantainen kenkätehdas. Toisaalta yliopisto menettää Attilassa jotain ainutlaatuista: historian.

Sen lisäksi, että Attilassa tehtiin vuosikausia kestäviä kenkiä, se oli yksi keskeisistä vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumapaikoista. Kenkätehtaassa muun muassa koulutettiin punakaartin tykistöä.

Rautatieaseman valtaamisen jälkeen valkoiset teloittivat noin 50 antautunutta kansalaiskaartilaista Attilan rakennuksen sisällä. Samaan aikaan vastapäisen talon ikkunoista heittäytyi punaisten päälliköitä ulos välttyäkseen teloituksilta.

Vähemmän tilaa
Kalevantiellä

Vuosisadan alun Tamperetta kutsuttiin "suutarien pääkaupungiksi". 1920-luvun loppupuolella yksinään Attilassa oli yli 400 työntekijää. Lamavuosina kenkätehdas kuitenkin ajautui vaikeuksiin. Vuonna 1931 se siirtyi kenkäkeisari Emil Aaltosen omistukseen. Toiminta jatkui omalla nimellä aina vuoteen 1974 asti.

Attilan länsipäädyssä - nykyisissä mikroluokissa - toimi vielä muutaman vuoden yliopiston taloksi astumisen jälkeenkin henkilökunnan kenkämyymälä. Antero Koivisto muistelee, kuinka kirjaston työntekijätkin saivat ostaa sieltä halvemmalla.

Koiviston mukaan talo on koko ajan elänyt. Vaikka hän sanoo voineensa jäädä Attilaan eläkepäiviin saakka, hän muuttaa mielellään Kalevantielle.

"Onhan se vaihtelua."

Hän harmittelee ainoastaan sitä, että uudessa kirjastossa on sekä työ- että kokoelmatilaa vähemmän kuin Attilassa.

Ilkka Pernu
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto